Henni Kitin romaanissa puolisukulaiset pohtivat taidetta, kosmosta ja munien hautomista – arviossa Majakka (työnimi)

Kuvat: Vilma Pimenoff / S&S

Virginia Woolfin Majakassa (To the Lighthouse, 1927) Ramsayn perhe vieraineen viettää aikaa Skyen saarella. Teos tutkii menetystä, subjektiivisuutta, havainnointia ja taiteen luonnetta virtaamalla eri hahmojen läpi.

Henni Kitin toinen romaani seuraa Woolfin jalanjäljillä. Skyen sijaan nyt ollaan syrjäisellä majakkasaarella, ja perheenä on sekalainen joukko sisaruksia ja puolisisaruksia (ja vähän muitakin). Heitä yhdistää Håkon, joka kylvänyt siementään eri paikkoihin ja tuhoa jälkeläistensä elämiin, mutta muuten sisarusten elämät haarautuvat niin kuvataiteeseen, kirjallisuus- ja tähtitieteisiin kuin kilpapyöräilyyn, valassafareihin ja sukeltajantautiinkin.

Niin kuin saarelaiset on koottu yhteen eri lähtökohdista, myös Majakka (työnimi) (S&S, 2024) vastustaa virtaviivaista juoniromaanimaisuutta ja onkin monin paikoin hyvin esseemäinen. Hahmot pohtivat niin elämää laivoilla, valon olemusta kuin kananmunien hautomistakin, ja heidän puheidensa ja lukuisten anekdoottien kautta teksti laajentuu käsittelemään loistavan omalaatuisesti ihmisten suhdetta todellisuuteen ja yrityksiä ymmärtää itseään ja maailmaa.

Korostetuimmillaan esseemäisyys on keskusteluissa kuvataiteilija Riston (joka on poistanut silmästään linssin havainnoidakseen värejä niin kuin Claude Monet) sekä kirjallisuustieteen väitöskirjaa ja psykologiaa pohtivan Ylvan välillä: pitkissä puheenvuoroissaan he analysoivat niin taidetta kuin havaintomaailmaa neurokirjollakin. Ylvan kirjallisuusviitteet luovat jatkuvia rinnastuksia klassikoihin Saturnuksen renkaista Don Quijoteen ja Tristram Shandyyn – ja teos limittyy myös tähtitieteilijä Santerin sukuhaaran kautta Kitin esikoiseen, Elävän näköisiin (2014). Ylvan ja Riston rinnalla juuri Santeri tuo teokseen luonnontieteellisen ja kosmisen ulottuvuuden.

Poikkitieteellisen ja -taiteellisen informaatiomassan tekeminen luettavaksi on hullun kunnianhimoinen ajatus, mutta Kitti onnistuu siinä vahvaotteisesti. Tietoisuus kirjallisuudesta ja fysiikasta sykkii mukana paitsi hahmoissa myös koko teoksen kielessä: ”Kaksi tuntia myöhemmin he uneksivat ensimmäistä kertaa yhdessä tämän kirjan aikana. Tomas ja Anders kuorsaavat, hetkittäin Ylva ja Santerikin, nielun kudokset värähtelevät ja ääni fragmentoi sekä omaa että läheisten unta; sisäänhengityksen pyörteinen ilmavirtaus saa pehmeän suulaen, lakikaaret ja uvulan matalataajuiseen värinään ja syntyy Bernoullin efekti, kun ahtaampaan kohtaan kehittyy alipaine ja ilman virtausnopeus lisääntyy.”

Hahmojen ajatusten ja puheiden lisäksi Majakka (työnimi) on myös teoksena itsessään esimerkki romaanin rajojen hapertamisesta. Kerronta tekee lukijan hyvin tietoiseksi siitä, että nyt ollaan kirjallisten konstruktioiden äärellä: hahmot voivat päättää olla tottelematta kertojaa, majakkasaari voi olla Utö tai Skomvær, ja kaikkitietävä kertoja voi päättää hypätä esiin vain kertoakseen, kuinka rotilla samat kemialliset aineet, jotka tuottavat haukotuksen, ovat myös erektion taustalla. Kaikki tämä voisi tuntua kirjalliselta kikkailulta, mutta kertoja välttää sudenkuopan olemalla herkullisen omavaltainen ja ilkikurinen..

Ihmisajattelun ja maailman syvärakenteisiin porautumisesta huolimatta teos ei muutenkaan typisty korkealentoiseksi haihatteluksi. Sen sijaan se on vankasti kiinni todellisuudessa ja hymyilyttää ja herättää ajatuksia kuvaamalla tarkkanäköisesti 2000-luvun trendejä: Ylva on innostunut B-tyypin persoonallisuuksista ja autismista ja yrittää psykologisoida kaikki, majakan askeettisuus muutetaan turisteille markkinointipuheella unelmakohteeksi, koiranpentu on nimetty ironisesti Harriksi, ja uhriporno saa kovaa kyytiä.

”Romaanit ovat luultavasti parhaita paikkoja, joihin mahduttaa ihmisen ajatuksen laajuus ja vapaus, niin suuri, että se ylittää kirjoittajansakin. Äly ja tunne, vaikka on harmi, että ne ovat kaksi sanaa”, Ylva pohtii teoksessa. Juuri jotain tällaista kohti Majakka (työnimi) kurottaa valtavan omaäänisesti.

Anna Hollingsworth

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua