Hellevi Poudan kirja Tapani Kansasta nostaa kohteensa jalustalle

Kuva: Readme

1960-luvun lopulla pinnalle noussut Tapani Kansa on lahjakas laulaja, sen tiesin entuudestaan. Kuinka lahjakas hän onkaan, se minulle valkeni vasta Hellevi Poudan Tapani Kansa – tarinoita laulajan tieltä -kirjan (Readme, 2024) kirjan lukemisen myötä.

Sibelius-Akatemiassa opiskellut laulaja on tulkinnut kansanlauluja, Delilah’n, laulanut operetteja ja joululauluja. Kansalle tarjottiin kiinnitystä oopperaankin sillä ehdolla, että hän jättäisi iskelmän. Ei vakavasti otettavan oopperalaulajan sopinut laulaa kaiken maailman tilaisuuksissa. Kansa valitsi iskelmän.

Tapani Kansa on ollut erilainen laulaja siinä mielessä, että hän otti laulamisen ja viihdyttämisen tosissaan alusta asti. Hän paheksui muiden esiintyjien alkoholinkäyttöä, sillä hänen mielestään laulajan piti ottaa tehtävänsä vakavasti ja yleisön viihdyttämiseksi piti antaa kaikkensa. Näin hän tekikin, ja konserttikiertueet olivat usein yleisömenestyksiä. Silloinkin, kun yksityiselämässä meni huonosti tai juuri ennen esitystä sattui jotain kuohuttavaa, artisti teki työnsä täyden kympin arvoisesti. Kansa tuotti ja järjesti omat kiertueensa, ja kantoi niistä yrittäjäriskin.

Hellevi Pouta on pitkään Tapani Kansan uraa seurannut toimittaja, ja kirjan sivuilta on havaittavissa luottamus näiden kahden välillä. Pouta on hyvä kirjoittaja; kirjan alku tempaa mukaansa ja teksti on sujuvaa loppuun asti. Alanimi Tarinoita laulajan tieltä on kuvaava, sillä kirjassa ei ole säästelty kiinnostavia anekdootteja.

Alun lapsuuskokemukset ovat rehellisyydessään karut, mutta sen jälkeen tyyli muuttuu. Olisin lukijana toivonut samaa rehellisyyttä koko kirjan ajan, mutta nyt Tapani Kansan persoona jää etäiseksi.

Taiteilijasta kerrotaan, että hän on nuoresta asti ollut kiinnostunut luonnonsuojelusta ja että lapsuudenkodista hän sai kipinän yhteiskunnallisiin aiheisiin. Hän on saanut sieltä ajatuksen, että ihmisen pitää seurata sitä mitä ympärillä tapahtuu. Kansa on koko ikänsä seurannut politiikkaa, ja voin kuvitella, että Haminan uimahallin saunan lauteilla näitä keskusteluja käydään edelleen.

Tekijä on tehnyt valinnan keskittyä Kansan uraan, ja siihen panostetaan täysillä yksityiskohtia myöten. Pieniä ihmisen vilahduksia näkyy siinä, että Kansa etsi konserteissaan täydellistä sointia. Jos sinfoniaorkesterin täydellinen sointi vaatii kuusi viulua lisää, ne hankitaan seuraavaksi illaksi. Laulaja antoi itsestään kaiken lavalla ja vaati samaa asennetta soittajilta. Kaikki eivät kestäneet vaativaa pomoa ja osa soittajista vaihtoi pian työnantajaa. Osa jäi luottomuusikoiksi, ja he ovat päässeet kirjan sivuille.

Kansa oli myös urheiluhullu. Hiihtolenkki saattoi olla sata kilometriä tai ylikin ja juoksulenkki kymmeniä kilometrejä. Myös se mainitaan, että elämänkumppani Nina af Enehjelm asui välillä muualla, joten ihan helppoa yhteiselo ei ilmeisesti aina ole ollut. Suhde af Enehjelmiin on oikeastaan ainoa henkilökohtaisen elämän puoli, jota tekijä on halunnut jonkin verran valottaa. Muutamassa kohdassa näkyy ihminen, joka kiivastuu ja sen jälkeen kirjoittaa mitä kauneimman anteeksipyyntökirjeen. Voihan olla, että tällä linjauksella on haluttu säästää ihmisiä, jotka ovat olleet mahdollisten kiistojen osapuolia, eikä ole haluttu vetää heitä julkisuuteen. Minulle selvisi vasta kirjasta, että Kansalla on kolme lasta, joista kaksi Ninan kanssa.

* *

On kaksi säröä, jotka nostetaan esiin: kaasujalka ja mielenterveys. Kaasujalan kohdalla kerrotaan, että poliisit alkoivat suorastaan vainota laulajaa. Kun esiintymiskalenteri oli kaiken kansan tiedossa, usein kävi niin, että laulajaa odotti pihalla useampi poliisipartio, jotka lähtivät seuraamaan hänen matkantekoaan. Toisinaan oli jopa tiesulkuja ihan vain Kansaa varten. Kun tätä jatkui illasta toiseen, täytyy ihmetellä miten Kansa kykeni esiintymään niin täysillä.

Toinen oman lukunsa kirjassa saanut vaihe on kaksisuuntaisen mielialahäiriön puhkeaminen. Nina af Enehjelm yritti hakea apua maaniselle Tapanille, joka ei nukkunut ja sai entistä suurisuuntaisempia ideoita, jutut kävivät levottomiksi. Lääkärit eivät kuitenkaan nähneet potilaassa mitään vikaa, vaikka lähipiiri oli huolesta soikeana.

Mielenterveyden järkkyminen alkoi näkyä konserteista, jotka alkoivat mennä pieleen. Kansalle onkin ollut sen jälkeen tärkeää puhua aiheesta. Lääkkeet saatuaan hän oli taas esiintyjänä oma itsensä, hän piti tärkeänä, että ottaa tunnollisesti lääkkeensä. Ilman lääkkeitä Kansa ei pysty esiintymään. Lääkkeiden unohtaminen potkaisee heti takaisin, sillä silloin saattaa puhua ohi suunsa ja päätyä SDP:n kansanedustajaehdokkaaksi, kuten kävi vuoden 2003 eduskuntavaaleissa.

* *

Tarinoita laulajan tieltä on hyvän mielen kirja, jonka tärkein tehtävä on ollut koota poikkeuksellisen taiteilijan ura yksiin kansiin. Jos kirja kiinnostaa, kannattaa hankkia paperinen versio. Kirjassa on nimittäin runsaasti kuvia elämän varrelta. Lopussa on diskografia, jossa on lueteltu Kansan levyt ja niiden kappaleet. Skaala on todellakin laaja, ja YouTubeen ladatuista videoista kuulee lauluäänen kehittymisen.

Elina Talvio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua