Heikki Silvennoisella on asiaa – arviossa Tommi Saarelan kirjoittama elämäkertateos Nousut ja laskut

Silvennoinen & Saarela. Kuvat: Sabrina Bqain / Tammi

Heikki Silvennoisesta ei oikein voi erehtyä. Sketsiohjelma Kummelin myötä koko kansakunnan kaapin päälle noussut punapäinen kuminaama tunnetaan tuhannen markan setelin ajattomasta mölli-ilmeestä. Samalla voi puhua tuhannesta muusta hahmosta ja roolista, joilla Silvennoinen on jättänyt muistijäljen. Silvennoinen on Tampereen retein metallimies Matti Näsä, ohjeistamispäällikkö Jaakko Parantainen, poliisi Otso Kontio, häröilevä toimittaja Mauno Ahonen, hömelö hevari Speedy Keinonen, rapeasti rasauttava urheiluvalmentaja Raimo Vormisto, Johan Lind burmansimpansseineen, Kyrpä-Jooseppi, efektimies ja monia monia muita.

Suomiviihteen hahmogalleriaan oman lisärakennuksen täyttänyt monitaitaja ehti jo kauan ennen näitä olla Tabula Rasa -yhtyeensä kanssa Love Kustannukselle levyttänyt progetiluttelija ja myöhemmin niin eturivin blueskitaristi, ”Kangasalan Clapton”, kuin suomigospelin luottokepittäjä. Studiovelho, monialainen ja -taitoinen viihdyttäjä, taiteilija, stara. Moninkertainen aviomies ja isä. Eli äärimmäisen kiinnostava aihe elämänkertakirjalle.

Tommi Saarelan kirjoittama elämäkerta Heikki Silvennoinen – Nousut ja laskut (Tammi, 2024) käy päähenkilönsä äänellä ja läheisten ja yhteistyökumppanien kommenteilla läpi Silvennoisen lapsuuden, bändit, Kummeli-uran, avioliitot ja muut boheemin elämän käänteet kattavasti ja virheetkin myöntäen. Silvennoinen on ollut niin liikoja hinkkaamaton bändisoittaja kuin omille teilleen katoava naissankari. Naimisiin on kerta kerran perään menty, mutta kauhean yksiavioista ei meininki silti ole kirjan mukaan ollut.

Häntäheikismin, läträämisen ja muun äijäilyn suhteen kirjaa antaa Silvennoisesta kuvan aika perinteisenä oman ikäluokkansa miehenä, jonka monilahjakas tiimipelaajuus niin musiikin kuin komedian saralla ei ole tarkoittanut sitä, että punapäisen huithapelin kanssa olisi aina ollut helppo tulla toimeen. Monisyinen persoona on ehtinyt olla sen verran monessa oman aikansa ilmiössä mukana näköalapaikalla, että niiden läpi purjehtiva Nousut ja laskut on kieltämättä nautinnollista luettavaa.

* *

Kummelin syntyperän voi laskea alkaneen, kun Silvennoisen toisen vaimon Tiinan veli Olli Keskinen päätti kuvata siskonsa häät. Sen jälkeen kamera ei ole päästänyt Keskistä otteestaan. Hääkuvaussessioiden myötä lähtivät syntymään myös ensimmäiset yhteiset sketsihahmotelmat. Monipuolisen soittouran musiikin parissa tehneestä kitarasankarista syntyi hiukan puolivahingossa yksi 1990-luvun suurimpia komediatähtiä.

Kun Mikko Kuustosen poistui soolouransa takia hänen ja. Silvennoisen yhteisestä bluesyhtyeestä Q. Stonesta, liittyivät sen viimeiseen kokoonpanoon kosketinsoittajaksi Silvennoisen ensimmäisellä soololevylläkin soittanut Timo Kahilaisen ja lauluun ja kitaraan Heikki Hela. Tärkeä kohtaamispaikka oli Ylen Tohlopin studio, missä kuvattiin ohjelmaa Q klubi, jossa Silvennoinen soitti housebändissä, ja Heli Nevakareen juontamaa Rockstopia, johon Kahilainen loi väliaikaohjelmaa. Molempia ohjelmia ohjasi Matti Grönberg. Tulevan Kummeli-tiimin ydin alkoi löytää toisensa.

Nousut ja laskut kuvaa Kummelin syntyvaiheet, nousun kukoistukseen ja näihin päiviin jatkuneen rönsyilevän uran Mankelista Kontio & Parmakseen. Ainakaan taiteellisiin erimielisyyksiin Kummeli ei olisi voinut hajota, koska minkäänlaista taiteellisuutta ei ole ollut havaittavissa – näin Silvennoinen perustelee sitä, miten sama porukka on pysynyt yhdessä yli 30 vuotta.

Samalla tulee tutuksi Silvennoisen soittoura Tabula Rasasta Frendzin kautta Mikko Alatalon bändiin, Q. Stoneen, SF Bluesiin ja niin edelleen. Kirjasta selviää, miksi kesämökkinaapuri Martti Mielikäinen oli kotoisin juuri Kiviapajalta, ja tutuksi tulevat myös muut Heikki Silvennoiselle läheiset paikat, ihmiset ja elämän keskeiset käänteet. ”Kata vain rohkeasti pöytään koko sillisalaatti, niin lukijalle tulee selväksi mitä kaikkea tämä apina on touhunnut”, ohjeisti Silvennoinen kirjan kirjoittanutta Tommi Saarelaa.

* *

Silvennoisen loppuanalyysi siitä, miksi mahdollisesti on tullut elettyä ja toimittua juuri näin, antaa monisyisen kuvan hölösuisesta taiteilijasielusta, käytännöllisestä tekijämiehestä ja tarkkailevasta tarinaniskijästä. Soitinnörteille löytyy myös perinpohjainen esittely Silvennoisen soittovälineistä ja miten hän niitä käyttää.

Elämäkertana Nousut ja laskut on oikein onnistunut, mukaansatempaava ja päähenkilönsä pään sisälle päästävä. Tarinaa riittää, tuttuja henkilöitä vilahtelee ja moniin kysymyksiin saadaan vastauksia. Parasta A-ryhmää siis.

Ilkka Valpasvuo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua