Tuula Vainikainen. Kuvat: Pasi Leino / Avain
KIRJAT | Tuula Vainikaisen kirjan päähenkilö eli miehensä tekemien päätösten seurauksissa.
”Kirja on varsinainen urotyö, Hanna Tokoita koskevien tietojen selvittäminen on ollut melkoista salapoliisityötä.”
ARVOSTELU
Tuula Vainikainen: Nainen sivulauseessa – kuolemaantuomitun Oskari Tokoin puolison Hanna Tokoin elämä
- Avain, 2025.
- 189 sivua.
Tietokirjailija Tuula Vainikainen on kirjoittanut kirjan Oskari Tokoin vaimosta Hannasta (Johanna, os. Räinä), joka oli – kuten kirjan nimi kertoo – nainen sivulauseessa. Hän oli sitä osin vapaaehtoisesti, niin lapsuuden perheessään kuin avioliitossaan. Tai näin ainakin luullaan; suurin ongelma Hanna Tokoin kohdalla on, että hänestä tiedetään vain vähän virallisten tietojen lisäksi.
Oskari Tokoi oli keskipohjalainen, kannuslainen sosiaalidemokraatti, joka vaikutti Suomen historiaan ennen itsenäisyyttä ja hiukan sen jälkeen. Hanna syntyi ja eli elämänsä alun Lumijoella. Myöhemmin hän eli Pohjois-Amerikassa, Kannuksessa, Helsingissä ja Neuvostoliitossa, josta palasi Helsinkiin – ja lopulta jälleen Pohjois-Amerikassa.
Oskari Tokoi ja Hanna Räinä tutustuivat Kaliforniassa, Rocklinin kaupungissa vuonna 1897. Hannalla oli poikaystävä, mutta kun Oskari pyysi tanssimaan, se toinen jäi unholaan.
Oltiin kaivoskaupungissa, jonne kumpikin oli muuttanut erikseen vauraampaa elämää etsimään. Oskari tuli Kannuksesta ja Hanna Lumijoelta. Hanna oli lähtenyt Amerikkaan vuonna 1890 tapahtuneen äitinsä kuoleman jälkeen ja isän mentyä uudelleen naimisiin. Parikymppisenä ja naimattomana Hannan oli helppo lähteä. Hän päätyi luultavasti palvelijaksi New Yorkiin. Siellä asui jo valmiiksi hänen sukulaisiaan. Muutaman vuoden kuluttua Hanna muutti länsirannikolle, Kaliforniaan, jossa hän tapasi elämänsä miehen, Oskarin. Vuonna 1897 heidät vihittiin suomalaisen merimieslähetyksen asemalla.
Hannalle aiheuttivat ongelmia heikko kirjoitus- ja lukutaito. Hän ei ollut ehtinyt tai saanut käydä juurikaan koulua, sillä isä ei ollut innostunut tyttöjen kouluttamisesta.
Oskari Tokoi oli kaivosmies, joka oppi nopeasti ottamaan vastuuta ammattiyhdistyksessä. Myöhemmin hän osallistui muiden kanssa kaivosten vuokraamiseen ja tienasi sillä tavalla enemmän kuin mainarina kaivoksessa. Politiikkaan Oskari Tokoi osallistui Pohjois-Amerikassa hillitysti.
Perheeseen syntyi kaksoset Leadvillessä Coloradossa, mutta tyttö kuoli synnytyksen jälkeen. Suomeen he palasivat pienen pojan kanssa vuonna 1900.
Suomessa ja Kannuksessa Oskaria alkoi kiinnostaa politiikka, ensin kunnalliset luottamustehtävät ja vähitellen myös valtakunnan asiat. Hanna huolehti kaikesta mistä perheenäidin edellytettiin huolehtivan. Lapsia syntyi Kannuksessa viisi lisää. Arvi Oskarin (s. 1899) seuraksi syntyivät Karl Nestor (s. 1901), Tyyne (s. 1903), Lauri (s. 1906), Laila (s. 1908) ja Aune (s. 1912). Hannalla riitti puuhaa, kun hän huolehti lapsista ja miehen opastamana myös kotitilasta.
* *
Oskari Tokoin teot valtakunnan politiikassa vaikuttivat paljon myös hänen vaimonsa ja lastensa elämään. Vuonna 1907 Tokoi valittiin eduskuntaan SDP:n edustajana. Ammattijärjestön puheenjohtaja ja eduskunnan puhemies hänestä tuli vuonna 1913 ja maailman ensimmäinen sosiaalidemokraattinen pääministeri vuonna 1917. Vasta vuonna 1912 Hanna ja lapset muuttivat Helsinkiin Fleminginkatu 2 B:hen, josta tuli heidän vakituinen kotinsa. Lapset aloittivat koulut ja osallistuivat aktiivisesti harrastuksiin. Ennen Helsinkiin muuttamista Arvi Oskar ehti menehtyä tuhkarokon aiheuttamaan keuhkokuumeeseen.
Pääkaupungissa Hanna tutustui miehensä puoluetovereiden vaimoihin ja vietti mukavankin sosiaalista elämää, vaikka oli aina hiukan varautunut.
Suomen sisällissodassa vuonna 1918 Oskari Tokoi toimi punaisena ministerinä eli kansanvaltuuskunnan elintarvevaltuutettuna ja joutui pakenemaan Neuvostoliittoon, perhe mukanaan. Hannan ja lasten matka vei ensin Viipuriin ja sitten Terijoen kautta Pietariin, josta jälleen lukemattomiin paikkoihin ympäri Neuvostoliittoa ja lopulta vuosien jälkeen takaisin Pietariin. Lapset löysivät omat mielenkiinnon kohteensa. Nestori ja Tyyne jäivät Neuvostoliittoon loppuelämäkseen.
Myöhemmin Oskari Tokoi liittyi brittien ylläpitämään Muurmannin legioonaan vapauttaakseen Suomen saksalaisista. Tästä Tokoi olisi saanut Suomessa valtionpetossyytteen, jos ei olisi muun kansanvaltuuskunnan mukana poistunut maasta. Samaan aikaan Otto Wille Kuusinen ja SKP tuomitsivat Tokoin kuolemaan, mikä herätti epäluuloa myös Neuvostoliitossa koko perheettä kohtaan.
* *
Hanna ja lapset Lauri, Laila ja Aune palasivat Suomeen vuonna 1921. Samana vuonna Oskari Tokoi pääsi Englannin ja Kanadan kautta Pohjois-Amerikkaan Massachusettsin Fitchburgiin sosiaalidemokraattisen Raivaaja-lehden toimittajaksi vuosiksi 1922–1949. Vaimo Hanna piti yhteyttä mieheensä kirjeitse ja muutti vihdoin lastensa kanssa Fitchburgiin vuonna 1924.
Oskari Tokoin henkilökohtainen historia oli erikoinen. Hänellä oli tavallaan kuolemaantuomiot sekä valkoisten että kommunistien puolelta. Erikoista on, että tästä huolimatta hän pääsi Pohjois-Amerikkaan.
Lapset Lauri, Laila ja Aune elivät eri puolilla Pohjois-Amerikan mannerta. Jokainen opiskeli ja sai hyvän elämän. Lapset, tyttärentär ja koti olivat Hannan elämänsisältö.
Hanna Tokoin elämä päättyi toukokuussa vuonna 1938. Hänellä oli verisairaus ja anemiatauti, johon hän lopulta menehtyi.
* *
Kirja perustuu osittain Oskari ja Hanna Tokoin jälkeläisten muistoihin. Kirjailija on löytänyt myös Nestorin pojan Jorma Tokoin ja tämän jälkeläisiä. Jorma tyttärineen asui Ukrainassa, Jorman vaimo oli inkerinsuomalaisia. Osa jälkipolvista on tavannut toisiaan, joko Amerikassa tai Suomessa.
Jorma muutti perheineen Suomeen ja ehti asua Kannuksessa vain puoli vuotta ennen kuolemaansa. Hän on jälkeläisistä ainoa, joka on haudattu esi-isiensä kotiseudulle Kannukseen.
Kirja on varsinainen urotyö, Hanna Tokoita koskevien tietojen selvittäminen on ollut melkoista salapoliisintyötä. Tuula Vainikainen on onnistunut samalla kertomaan lyhyesti myös Oskari Tokoin erikoisen elämän.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Itkeäkö vai huutonauraa? Arviossa Ville Pirisen Yhesti yhes kahennesstoista paikassa
SARJAKUVA | Överitarinoita, absurdeja tositapahtumia ja urbaanilegendoja sarjakuvallisesti läpikäyvä Yhesti yhessä paikassa on täällä jälleen.
Maisema kuin vertauskuva elämälle, jonka ehtoja ei voi sanella itse – arviossa Oksana Vasjakinan Aro
KIRJAT | Oksana Vasjakinan surusävyinen teos kuljettaa lukijaansa rekan kyydissä avaran taivaan alla, mutta samalla myös kirjoittajan muistoihin.
Muistikuvien välähdyksiä poliitikkonaisen elämästä – arviossa Satu Hassin muistelmateos
KIRJAT | Neljään vuosikymmeneen mahtuu uskomattoman paljon tapahtumia politiikan huipulle kohonneen naisen elämässä. Kaikkea ei ole julkisuudessa vielä käyty läpi aiemmin.
Melkein kaikki elämästä ja vähän muustakin – Juha Drufvan kirja Martti Joenpolvesta yltää Nokialta avaruuteen
KIRJAT | Elämän turhuuksien kehä käsittelee Martti Joenpolven vuosien 1956-1982 tuotantoa ja suomalaisen yhteiskunnan muutosta noina vuosina.