Kuvat: Sami Kokko / Like
KIRJAT | Hanna-Riikka Kuisma on tunnettu yhteiskunnan varjopuolien ja niissä elävien ihmisten kuvaajana. #Syyllinen-romaanissa varjopuolet, syrjäytyminen ja vaikeudet kuoriutuvat vähitellen. Romaanin alussa on tapahtunut tappo. Tekijä on selvä, mutta uhrin ja motivaation tietääkseen pitää lukea koko kirja.
”Kirjan alkuosa vähän harmittaa, sitten juoni alkaa vetää niin, että loppuun on pakko päästä – ja sielläkin on yllätys.”
ARVOSTELU
Hanna-Riikka Kuisma: #Syyllinen
- Like, 2021.
- 289 sivua.
Hanna-Riikka Kuisman aiemmissa romaaneissa ihmisillä ei ole ollut helppoa. #Syyllinen-romaanissa (Like, 2021) luulee aluksi aivan toista. Kertoja ottaa itsestään Instagramiin ja muihin sosiaalisen median tileihin kuvia ja kirjoittaa kuvatekstejä, joiden mukaan kaikki on hyvin, ellei jopa ihanaa.
Niissä on koko positiivisten ja rakastavien emojien koko kirjo, mutta ei koskaan mitään vihaista. Aihetunnisteina ovat #rakkaus, #selkeäkevät, #spontaanielämä, #vapaus, #hidasaamu ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Emojeissa kaikki mahdolliset sydämet, kiitollisuudet, tykkäykset, myötätunnot, myötäelämiset…
Romaanin alussa lukijalle tulee selväksi somevaikuttajan arjen ankaruus ja valheellisuus. Tätä on toisaalta aika paljonkin valotettu sekä faktassa että fiktiossa ja siksi aivan romaanin alussa aioin melkein antaa periksi. Onneksi en antanut.
Kuisma on haastattelussa kertonut, miten äidinkielen opettajan oppeja noudattaen ei milloinkaan pitäisi aloittaa ainuttakaan lausetta sanalla ”minä”, koska se on turhamaista. Siitä on tultu kauaksi maailmassa, jossa sometähdet toimivat magneetteina nimenomaan omana itsenään tai sinä, miksi mielikuva heistä on luotu. Siinä maailmassa nimenomaan ”minä” on tärkeää. Jos se heiluu, on epämääräinen tai jotain muuta kuin ihanaa, voi seuraajamäärä ikävästi laskea.
Se taas tarkoittaa yhteistyökumppaneiden eli mainostajien kiinnostuksen hiipumista. Palkkiot laskevat, elleivät netin lahjomattomat laskukoneet raksuta omia positiivisia tuloksiaan.
#Syyllinen käsittelee myös pyramidihuijausta ja ravintolisäkebisneksen olemusta ja vinoutuneisuutta, mutta ne jäävät jotenkin sivuosaan, mikä on romaanin kannalta pelkästään hyvä.
Kuisman taito keriä henkilöidensä persoonia näkyviin on hieno. Sekä päähenkilö, että hänen läheisensä tulevat sitä ymmärrettävämmiksi mitä pidemmälle romaani ehtii. Varsinkin kertojasta ja tämän äidistä tulee kokonaisia ihmisiä, joiden taustasta haluaa tietää koko ajan enemmän.
Hanna-Riikka Kuisma on tunnettu yhteiskunnan varjoista ja niissä elävien ihmisten kuvaajana. #Syyllinen-romaanissa elämän varjopuolet, syrjäytyminen ja vaikeudet kuoriutuvat menestyvän some-vaikuttajan kiiltokuvan alta vähitellen. Romaanin alussa on tapahtunut tappo. Tekijä on selvä, mutta uhrin ja motivaation tietääkseen pitää lukea koko kirja. Ja se kannattaa.
Ihan lopuksi löytyy se kuvaus vapaudesta. Se on ihana, mutta sitä en paljasta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Juhani Koivisto toimitti Sibeliuksen varhaiset kirjeet suomeksi – arviossa Nyt alkaa elämän todellisuus
KIRJAT | Yleisölle saatavilla oleva suomenkielinen Sibelius-aineisto täydentyi nk. Hämeenlinna-kirjeillä.
Ennen kuin kuolen, ratkaisen oman murhani – arviossa Holly Jacksonin Vaikka henki menisi
KIRJAT | Nuortenkirjoistaan tuttu bestselleristi sukeltaa aikuisten jännärihyllyyn hienosti rakennetulla murhamysteerillä.
Painajainen luksushotelissa – arviossa Ruth Waren Nainen huoneessa 11
KIRJAT | Menestystrilleri Nainen hytissä on 10 on saanut jatko-osan. Ruth Ware taiteilee juoneen yllättäviä käänteitä toisensa perään, ja trilleristä kehkeytyy mukiinmenevä ajojahti.
Elokuvakäsikirjoituksen pohjalta tehty romaani ei jää turhaksi kopioksi – Arviossa Jussi Moilan Kullervon tarina
KIRJAT | Antti J. Jokisen taistelukohtausten leimaama Kullervo-elokuva muuttuu Jussi Moilan käsissä eheäksi ja loogisesti eteneväksi seikkailuromaaniksi.