Kuvat: Marek Sabogal / Tammi
KIRJAT | Antti Arvajan esikoisromaani Jotain virheistäni on hämmentävä teos, joka ei pysy uskollisena aloittamilleen aiheille.
”Lopussa ihmettelen edelleen, mitä olen lukenut.”
ARVOSTELU
Antti Arvaja: Jotain virheistäni
- Tammi, 2026.
- 189 sivua.
Antti Arvajan esikoisromaani Jotain virheistäni (Tammi, 2026) on hämmentävä teos, joka ei pysy uskollisena aloittamilleen aiheille. Lopussa ihmettelen edelleen, mitä olen lukenut.
Ehkä romaani on itsessään kuin metafora päähenkilöstään Otto Jarvasta, jonka ennen niin vauhdikas elämä on romahtanut. Limusiinit, paksu lompakko, mainostoimistoväen ylitsepursuavat bileet ja kaiken kaikkiaan hulppea elämä ovat muisto vain. Romaanikin alkaa lupaavasti, mutta nuupahtaa omaan näppäryyteensä.
Otto luiskahtaa itselleen aivan tuntemattomalle uralle ja itsensä lailla melko eksyneiden yksilöiden seuraan. Kummallisuus seuraa toistaan, ja lopulta Otto löytää itsensä tekemästä mainosmateriaalia puolueelle, jonka arvot ovat hänelle itselleen vieraita.
Vaimo kuvaa naistenlehden suositulla kolumnipalstallaan Ottoa miehenä, joka on ”vapaa sielu ja kulttuurin sekakäyttäjä”. Siihen julkikuvaan eivät sovi potkut, vielä vähemmän taloushuolet ja oudot toimeksiannot. Pariskunnalla on myös kipeitä suruja puhumatta läpi, mutta kumpikaan ei enää oikein jaksa.
Arvaja kirjoittaa vetävästi, ajoittain hauskasti, ja siksi kirjan jaksaa loppuun asti. Plussaa tässä kohtaa on myös pieni sivumäärä, samoin se, että lopussa kaikki taitaa olla hyvin.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Riitta kuuntelee kolttia ja havainnoi luonnon muutosta – arviossa Riitta Ahmasalon Kirjeitä kyynelvuonosta
KIRJAT | Riitta Ahmasalo kirjoittaa narratiivista tietokirjallisuutta kohtaamisestaan kolttakulttuurin ja pohjoisen hauraan luonnon kanssa.
Demokratian puolustajien manifesti – arviossa Matti Mörttisen ja Yannick Lahden Jäähyväiset demokratialle
KIRJAT | Maailmaa hallitsevat tänään erilaiset autokraatit. Heidän tavoitteensa on kaventaa demokratiaa ja länsimaista oikeusvaltiota. Siinä he ovat onnistuneet pelottavan hyvin.
Seniorit eivät ole pelkkä haitta ja menoerä – arviossa Minna Lindgrenin Seniorikapina
KIRJAT | Minna Lindgren tietää mistä kirjoittaa, tekee hyviä huomioita ja tarjoaa aidosti hauskoja vaihtoehtoja nykymenolle.
Jukka Pakkasen Oma ääni -teoksessa hahmottuu eräänlainen yritys omaksi kuvaksi, ja hyvinkin onnistunut sellainen
KIRJAT | Oma ääni -teoksessa on kyse elämästä, sen rajallisuudesta, siitä mitä elämästämme muistamme ja mitä meistä jää jäljelle, mitä meistä lopuksi muistetaan.