Kuvat: Anna-Katri Hänninen / Bazar
KIRJAT | Hajusteentekijän tytär on viihdyttävä, mutta sen soisi pohtivan vieläkin enemmän miten ajan ihmiset ajattelivat ja toimivat. Rakastivatko he, miten? Kolmiodraama maistuu nykyaikaiselta ja juonenkäänteet liian nopeilta.
”Olen varma, että Åkermanista kasvaa erinomainen historiallisten romaanien kirjoittaja.”
ARVOSTELU
Kaisa Åkerman: Hajusteentekijän tytär
- Bazar, 2022.
- 605 sivua.
Kaisa Åkermanin esikoisteoksella Hajusteentekijän tytär (Bazar, 2022) on suuret mahdollisuudet onnistua. Kirja sijoittuu 1200-luvulle ennen ajanlaskun alkua ja päähenkilön tie kulkee Assyriassa, Heetissä ja Egyptissä. Kirjoittaja on assyriologi, eli ollaan hänen osaamisalueensa ytimessä. Voimme luottaa, että hän tietää millainen on se mennyt maailma, johon hän romaaninsa henkilöt sijoittaa.
Tarinan päähenkilö on nimensä mukaisesti hajusteentekijän tytär. Kaunis Ilussa-amur syntyy ison punaisen syntymämerkin kera, jonka tulkitaan olevan merkki jumalilta. Tämä tytär on tekevä jotain suurta. Kohtalo heittää hänet ja äitinsä pois kotoaan ja kappale kappaleelta selviää miksi.
Kirjan voima on Åkermanin asiantuntemus Assyrian orastavan valtakauden ajasta. Hän on kirjaa varten tutkinut sen ajan nimiä, pohtinut, miten jumalat vaikuttavat sen ajan ihmisten elämään, millaisia ovat kaupungit ja miten niissä asutaan. Hän kuvaa elävästi ja käyttää siinä sanoja hyvin.
Historialliseen aikaan sijoittumisessa piilee myös kirjan haaste. Åkerman kietoo juonien verkon. Se sisältää sopivasti romantiikkaa ja seksiä, mutta päähenkilöiden ajattelu ja puheenparsikin tuntuu kovin nykyaikaiselta. Olivatko he tosiaan noin romantiikannälkäisiä jo silloin? Johdattivatko heidänkin ajatteluaan tahalliset väärinymmärrykset toisten tarkoituksista? Voisiko kirjassa näkyä enemmän pohdintaa siitä, millainen oli ihminen silloin?
Loppuun sijoitettu Assyrian aikaisen maailman selitys olisi voitu hivuttaa vieläkin enemmän sisälle kirjaan. Esimerkiksi Ilussan asema hämmästyttää. Nainen siis saattoi tuolloin kohota itsenäiseksi taloudelliseksi toimijaksi?
Tapahtumien käänteet ovat niin nopeita, että lukija kaipaa happea. Kirjassa on jo nyt yli 600 sivua, mutta ne soljuvat nopeasti, eikä kirja ei tunnu liian paksulta. Silti kirja tuskin voisi olla paksumpi, joten jotta tarinankerronta saisi hengähdystaukoja, täytyisi ehkä ottaa toinen osa käyttöön tai karsia.
Joka tapauksessa kirja oli viihdyttävä ja sen pariin oli aina mukava palata.
* *
Olen varma, että Åkermanista kasvaa erinomainen historiallisten romaanien kirjoittaja. Åkerman kertoo kirjailijasivullaan Facebookissa, että tämän kirjan idea syntyi vuonna 2016. Olisikohan kirjailijan päässä muhimassa jo toinenkin idea?
Åkermanilla on vaativa lokero, jossa toimia. Tuleehan historiallisesta romaanista mieleen itse Mika Waltari tai Kaari Utrio.
Sari Passaro
sari.passaro [at] gmail.com
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tunteet vievät meitä pässejä narusta – arviossa Katleena Kortesuon Tunteet tapissa
KIRJAT | Katleena Kortesuo tarttuu puberteettiseksi yhteiskunnaksi nimeämäänsä aikaan. Tunteiden riepottelema ihminen altistuu helposti erilaisille huijauksille, eikä vain auervaaroille.
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
