Gabor T. Szántón Eurooppa-sinfonia kertoo Ceausescun Romaniasta ja pois lähtemisestä

Kuvat: Wiki Commons / Basam

Kaunokirjallisuuden erityinen voima on siinä, että se vie tilastojen, uutisten ja politiikan analyysien taakse.

Ceausescun Romania on alkanut unohtua. Siellä vaadittiin kirjoituskoneen omistamiseen lupa, ja aika ajoin viranomaiset kävivät tarkistamassa, ettei konetta ollut siirretty toiseen paikkaan. Yli kymmenen hengen syntymäpäiväkutsuihin vaadittiin viranomaisten hyväksyntä. Urkinta ulottui kaikkialle. 

Unkarilaisen kirjailijan Gábor T. Szántón romaani Eurooppa-sinfonia (suom. Anssi Halmesvirta; Basam, 2026) vie romanialaiseen Clujn kaupunkiin. Kirja avaa näkymiä ahtaalla olleeseen romanianunkarilaiseen vähemmistöön. Szántólaisen mustekalan lonkerot ulottuvat toiseen maailmansotaan, perheen ristiriitoihin, klassisen musiikin maailmaan ja Saksan Punaisen armeijakunnan terrorismiin. Onpa kirjassa vielä koko romaanin pituinen rakkaustarinakin.

Moraalisessa mielessä kirja saa kysymään, millaisin ehdoin ja uhkauksin ihminen suostuu ilmiantajaksi. Pohditaan rakkauden kestävyyttä ja periksi antamisen hintaa.

Puoliväliin saakka teos seuraa kronologisesti lähinnä päähenkilönsä vaiheita. Kerronta on konstailematonta peruskirjallisuutta, vaikka takakannessa puhutaan postmodernismista. Lukija ajattelee, että tämä vissiin etenee näin ja ehkä kirja on vain yhden ihmisen elämäkerta.

Sitten alkaa tapahtua. Perhekuviot eivät olekaan sitä, mitä niiden kuvittelisi olevan. Ceausescun Romanian ankean köyhä todellisuus rupeaa säröilemään. Vihdoin kirjan tapahtumat siirtyvät Berliiniin ja juoni alkaa muistuttaa jännitysromaania.

Kirjan suureksi kysymykseksi nousee se, millainen määrä yhteensattumia mahtuu yhteen romaaniin.

* *

Olen kuullut mahdollisesti urbaanin legendan miehestä, joka on voittanut kahdesti loton päävoiton. On kerrottu miehen nimikin. Tuplavoitto on periaatteessa mahdollinen. Jos on saanut kerran päävoiton, uuden voiton todennäköisyys on yhtä suuri kuin kenellä tahansa lottoajalla.

Romaanin juoni tuskin voi perustua kahteen saman ihmisen voittamaan päävoittoon. Elämä on täynnä käsittämättömiä yhteensattumia, mutta romaanissa uskottavuuden rajat tulevat pian vastaan. Kaikki reaalimaailman epätodelliset yhteensattumat eivät ole mahdollisia hyväksyttävän juonen rajoissa. Totuus voi olla tarua ihmeellisempää, mutta realistisessa romaanissa taru ei voi olla totuutta ihmeellisempää. 

Kun lukija arvioi Szántón Eurooppa-sinfoniaa, ratkaisevaksi asiaksi tulee se, mitä hän ajattelee yhteensattumien kasaumasta. Juoni alkaa kiusata, jos hän päättelee, että epätodennäköisyyksiä on liian paljon. Jos taas tämä yhteensattumien lukuisuus ei häiritse, saa lukeakseen teoksen, joka erinomaisesti johdattelee Ceausescun Romaniaan, saksalaiseen terrorismiin ja loikkareiden kohtaloihin.

Mitä itse ajattelen kirjasta? – En oikein tiedä. Ehkä vuoden kuluttua osaisin sanoa varmemmin. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että luin Eurooppa-sinfonian. Se on aika paljon se.

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua