Kuvat: Tammi / Marjaana Malkamäki
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas on vuoden 2024 kotimaisen fantasiakirjallisuuden kärkikastia.
”Kuvitustyöt ovat niin pysäyttäviä, että niitä on pakko jäädä tuijottamaan pitemmäksi aikaa.”
ARVOSTELU
Salla Simukka: Poika ullakolla, poika kellarissa
- Kuvittanut JP Ahonen.
- Tammi, 2024.
- 192 sivua.
Salla Simukan kirjoittama ja JP Ahosen kuvittama Poika ullakolla, poika kellarissa (Tammi, 2024) on mitä mainiointa lasten- ja nuorten fantasiakirjallisuutta. Teos on yksi vuoden 2024 Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaista.
Teoksessa perhe muuttaa ihan tavalliseen taloon, jonka vintiltä perheen poika Alexis löytää itselleen sopivan huoneen. Myös Maxin perhe muuttaa uuteen taloon, ja Max majoittuu sen kellarihuoneeseen. Alexisin talossa ei ole kellaria, eikä Maxin talossa ole vinttiä, mutta pian käy ilmi, että siitä huolimatta, he asuvat samassa talossa.
Alkuasetelma on kutkuttava, ja mysteerit kantavat teoksen loppuun saakka.
Kaksoismaailmojen teema on näkynyt Simukan kirjoissa aiemminkin. Myös Toisaalla– ja Jäljellä-teoksissa tapahtumia seurataan eri näkökulmista.
Teksti tempaisee lukijan mukaansa alusta saakka, eikä väliin ole päästetty laiskoja täytelukuja. Ainoastaan alkupuolen lukujen rytmitys tökkii, kun joka kerta vain Alexikselle tapahtuu, ja Max ihmettelee seurauksia. Arvoitusten pitäisi vuorotella niin, että myös Maxin osuudessa tapahtuisi jotain mitä Alexis voisi vuorostaan ihmetellä.
Villimpi Pohjola– ja Belzebubs-sarjakuvistaan tutun JP Ahosen ilmeikäs kuvitus täydentää teosta erinomaisesti. Isoimmat kuvitustyöt ovat niin pysäyttäviä, että niitä on pakko jäädä tuijottamaan pitemmäksi aikaa.
Petri Hänninen
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.
Heti ensimmäisen roolin jälkeen Anthony Hopkins tiesi, ettei ryhtyisi leipuriksi – arviossa muistelmateos Hyvin sinä pärjäsit
KIRJAT | Jonkun sivun kirjaa luettuaan arvaa, ettei Anthony Hopkinsin maailmassa ole järkeä kirjoittaa muistelmia kertomatta totuutta.