Chung Serang. Kuvat: WSOY
KIRJAT | Chung Serangin romaani käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa, mutta uudenlaisella, riemukkaalla otteella.
”Inspiroivien naisten tarinat ovat ehkä klisee, mutta ei niitä liikaa ole.”
ARVOSTELU
Chung Serang: Sisunin maailma
- Suomentaneet Riina Vuokko ja Janne Tynkkynen.
- WSOY, 2024.
- 256 sivua.
Etelä-Korea on etenkin nuorempien sukupolvien keskuudessa huipputrendikäs maa. K-pop-idolit ja korealaiset näyttelijät ovat maailmanluokan tähtiä. Myös korealainen kirjallisuus on viime vuosina alkanut saada jalansijaa länsimaissa.
Etenkin korealaiset naiskirjailijat käsittelevät usein sukupuolten epätasa-arvoa, kuten esimerkiksi Kim Jiyoung, jonka englanniksi käännetty Born 1982 on myynyt miljoonia, tai Gu Byeng-mon, jolta on julkaistu käännösromaani Nainen ja Veitsi. Teknologisesta ja taloudellisesta kehityksestään ja trendikkyydestään huolimatta Korea on monella tapaa hyvin patriarkaalinen maa, jossa naisen asema on huonompi kuin miehen.
Chung Serangin romaani Sisunin maailma (WSOY, 2024) käsittelee sekin naisen asemaa yhteiskunnassa, mutta uudenlaisella, riemukkaalla otteella. Päähenkilö Shim Sisun, koko kansan tuntema kirjoittaja, taiteilija, ja mielipidevaikuttaja, on nimittäin kuollut – kymmenen vuotta sitten. Sen sijaan, että romaani olisi suora kertomus Sisunin elämästä, tutustumme häneen hänen lastensa (kolme tytärtä, yksi poika) ja lastenlastensa kautta. Nämä kokoontuvat Havaijille viettämään muistojuhlaa edesmenneen matriarkan kunniaksi.
Muistojuhla on tärkeä korealainen perinne, jota Sisun ei kuitenkaan halunnut itselleen järjestettävän. Hän ei halunnut sälyttää stressiä ja vastuuta siitä lapsilleen, vaan rohkaisi näitä vain elämään omaa elämäänsä.
Mutta ehkä muistojuhlat, kuten hautajaisetkin, ovat ennen kaikkea eläviä varten? Näin ainakin Sisunin lapset tuntuvat ajattelevan matkatessaan Havaijille, jossa matriarkka itse asui nuoruudessaan. Jokainen saa tehtäväkseen tuoda muistojuhlaan jotain, mikä muistuttaa heitä isoäidistä tai millä kunnioittaa tämän muistoa. Niinpä Havaijilla yksi korealainen jahtaa kuvaa täydellisestä sateenkaaresta sillä aikaa, kun toinen opettelee surffaamaan, haluten vangita parhaimman aallon muistojuhlapöytään.
Havaijin-seikkailujen välillä kuulemme Sisunin oman äänen hänen kirjoituskatkelmiensa, haastattelujensa ja puheidensa kautta. Niistä piirtyy kuva hieman pisteliäästä, anteeksipyytelemättömästä naisesta, joka on elänyt paljon ja saanut kokemustensa kautta itsevarmuutta. Hän on kokenut seksismiä, väkivaltaa, ja vähättelyä. Häntä on syrjitty sukupuolensa takia, ja hän on tuntenut itsensä avuttomaksi ja arvottomaksi. Mutta hän on sisuuntunut kaikesta kokemastaan (nimen samankaltaisuus suomalaiseen sisuun on kaiketi pelkkä yhteensattuma, mutta täydellinen sellainen) ja itsepäisesti kuin härkä luonut oman polkunsa. Ja hän on halunnut kasvattaa lapsensa omien ideaaliensa mukaan, välittämättä pinttyneistä tavoista ja odotuksista.
* *
Sisunin maailmasta tuli vähän mieleen utopia, vaikka kirja sijoittuukin nykypäivään eivätkä hahmot välty kärsimyksiltä. Yhden päälle on heitetty suolahappoa, toinen painii ystävyyden hiipumisen ja kalvavan syyllisyyden kanssa. Elämä ei ole helppoa, vaikka kuinka olisi feministinen, vahva isoäiti roolimallina, ja vaikeuksien yli pääseminen ei aina onnistu pelkällä asennemuutoksella. Mutta perhe tukee toisiaan, sisarukset ja serkut ja kälyt ovat läheisiä ja rakastavat toisiaan, ja Sisunin esimerkki on selkeästi ollut heille tärkeä: kaikilla kolmella sisaruksella on esimerkiksi ovikoodina muunnelma Sisunin syntymäpäivästä.
Naisen aseman käsittelyn lisäksi onkin suorastaan riemukasta lukea perheenjäsenten välisistä suhteista, jotka ovat välillä silkkaa komediaa. Välillä taas perhetarinat ovat koskettava osoitus siitä, miten vaikea voi olla saada yhteyttä toiseen, vaikka olisi tuntenut tämän vuosikymmenet. Mutta mahdotonta se ei ole, jos jaksaa yrittää.
Vaikka Sisun on romaanin nimihahmo, ovat kaikki perheenjäsenet kokonaisia henkilöitä, joiden persoonallisuudet Serang on onnistunut tuomaan kokonaisina esiin. Välillä Sisunin maailma tuo mieleen Addams Familyn tai Modernin perheen kaltaiset perhesuhteet, joissa riittää vauhtia. Perheenjäsenet voivat tapella toistensa kanssa verisestikin, mutta ulkopuolinen uhka (kuviteltu tai todellinen) saa heidät liittoutumaan yhdeksi tiiviiksi rintamaksi.
On todella ihanaa lukea kirjaa naisesta, joka taisteli aikansa piintyneitä käsitteitä ja patriarkaalista ajatusmaailmaa kohtaan. Inspiroivien naisten tarinat ovat ehkä klisee, mutta ei niitä liikaa ole. Sisunin maailma käsittelee tällaisen naisen muistoa ja perintöä riemulla ja ilolla, jonka joka murenan Riina Vuokko ja Janne Tynkkynen tuovat suomenkieliseen käännökseen. Tämän teoksen pariin palaa mielellään.
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Patsaat puhuvat muinaisia kieliä – arviossa Emi Yagin Venus ja minä
KIRJAT | Emi Yagi kirjoittaa maagista realismia japanilaiseen tapaan. Suomi on mainittu, ja on lähetetty piiloterveiset Ylelle. Olisiko latinankieliset uutiset kannattanut säästää?
Elli Tompuri eli elämää ja teki teatteria intohimolla – arviossa Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Raija-Sinikka Rantalan kirjoittama elämäkerta näyttelijä Elli Tompurista on ansiokas, suorastaan täydellinen elämäkerta.
Täydellinen suomennos aistikkaasta renessanssiklassikosta ilmestyy jälleen – arviossa Giovanni Boccaccion Decamerone
KIRJAT | Suuri novellitaiteen luoja Giovanni Boccaccio kirjoitti Decameronen jo verrattain kypsällä iällä, jolloin hänen näkemyksensä rakkaudesta oli kiteytynyt.
Harry Salmenniemen Valohammas kertoo kiireettömästi arjesta, jonka tuoksut ja äänet pystyy aistimaan
KIRJAT | Harry Salmenniemi käyttää suomen kieltä omalaatuisella ja monipuolisella tavalla. Miksei kukaan ole koskaan aiemmin kirjoittanut näitä lauseita näillä sanoilla?