Facebook-paljastuskirjaa lukiessa ei pöyristymiselle tule rajaa – arviossa Edesvastuutonta väkeä

Kuvat: Tom Trevatt / Kosmos

Sarah Wynn-Williamsin paljastuskirja Facebookista eli nykyisestä Metasta tuo absurdiudellaan ja toinen toistaan kauhistuttavimmilla kertomuksillaan mieleen teknopoliittisen realitysarjan.

Seksuaalinen häirintä? Check. Työviestit viikonloppuisin ja keskellä yötä? Check. Pomo, joka pyytää alaisiaan nukkumaan kanssaan? Check. Kirkassilmäinen lakien rikkominen ja USA:n senaatille valehtelu? Check. Odotus siitä, että äitiyslomalla tai sairaslomalla työskennellään? Check.

Edesvastuutonta väkeä -kirjaa (Kosmos, 2026) lukiessa ymmärtää hyvin, miksi yhtiö yritti estää sen julkaisun. Ongelma vain on siinä, että ”Kirja, jonka julkaisun Meta yritti estää” on itseasiassa pirun hyvä markkinointilause. Metalla ei taidettu tajuta, miten paljon julkaisun häiriköinti toi kirjalle lisäjulkisuutta ja auttoi sen myyntiä.

Tosin kirjan luettua se ei yllätä. Enemmän yllättää se, että yhtiö on edelleen toiminnassa kaikkien kirjassa kerrottujen sotkujen jälkeen.

Alussa oli idealistinen diplomaatti (Wynn-Williams), nopeasti kasvava yhtiö (Facebook), ja ensimmäisen näkemys siitä, miten toisella on valtaa maailmanpolitiikassa – ilman, että toinen tajusi tästä mitään.

Toisin sanoen ja tiivistettynä: Wynn-Williams puhui itsensä Facebookille töihin pestiin, jonka hän itse oli taivutellut johtoryhmän luomaan. Unelmatyöpaikka, kuten hän itse kertoo. Hän uskoi Facebookin tekevän hyvää, ja pystyvänsä itse olemaan mukana siinä.

Uusiseelantilaiselle Wynn-Williamsille ratkaiseva tekijä sosiaalisen median merkityksen ymmärtämisessä oli vuoden 2011 Christchurchin maanjäristys, joka tappoi 185 ihmistä ja on yksi maan tuhoisimmista katastrofeista tähän päivään asti. Maanjäristyksen jälkeen ihmiset kerääntyivät Facebookiin jakamaan tietoa, tarjoamaan apua, kyselemään rakkaiden perään ja lohduttamaan toisiaan ennennäkemättömällä tavalla.

Hieman myöhemmin samana vuonna Wynn-Williams aloitti tehtävässään Facebookin kansainvälisten yhteiskuntasuhteiden johtajana. Kansainvälisiä yhteiskuntasuhteita on tosin vaikea luoda, jos yhtiön toimitusjohtajaa ei kiinnosta tavata vieraiden valtioiden pääministereitä, kuten hän saa oppia heti alkumetreillä.

Läpi kirjan käy selväksi se, että Facebookin johtoa kiinnosti kaksi asiaa: firman laajentuminen ja oman edun turvaaminen, keinolla millä hyvänsä. Wynn-Williams kertoo valmiudesta uhrata muita työntekijöitä, jotta johto välttäisi mahdollisen vankilan, ja myönnytyksistä Kiinan hallituksille lähes kaikessa, jotta Facebookin tuotteet pääsisivät läpi maan palomuurista. Harvinaisen vastenmielinen yhtiö.

Wynn-Williams oli töissä Facebookilla vuoteen 2017 saakka, jolloin hänen työsuhteensa purettiin – kirjasta käy ilmi, että tähän todennäköisesti johti hänen taipumisensa hyväksyminen ja vahvempi yritys muuttaa yhtiön sisäistä kulttuuria. Melkein kymmenen vuoden jälkeen Facebookin suosio on ehkä marginaalisesti pienentynyt, mutta kokonaisuutena Meta-yhtiöllä on edelleen valtaa saman verran tai jopa enemmän kuin Suomen kokoisella valtiolla. On pelottava lukea yhtiön historiaa näin sisältä käsin ja yrittää arvata, mitä tapahtuu seuraavan vuosikymmenen aikana.

* *

Kronologisesti etenevän kirjan luvut ovat lyhyitä ja tarjoilevat anekdootin toisensa perään läpimädän yhtiön historiasta. Wynn-Williams kirjoittaa kaunistelemattomasti mutta huumorintajuisesti – huumori tosin on tässä tapauksessa harvinaisen mustaa.

Teoksen on onnistuneesti suomentanut Taru Luojola, joka saa Wynn-Williamsin sarkasmin ja pöyristymisen välittymään lukijalle. Vaikka kirja pyöriikin teknologiamaailmassa ja vilisee nimiä, termejä ja yhdysvaltalaisia käytänteitä, jotka eivät ehkä aukea heti, on tarinaa silti helppo seurata.

Pöyristynyt on myös lukija, mitä pidemmälle sivuilla etenee. On vaikea korostaa tarpeeksi sitä, miten kertakaikkisen uskomattomia ja kauhistuttavia Wynn-Williamsin kertomat tarinat ovat. Popcornit tai lasi viiniä (tai pullo… tai tonkka…) olisi sopiva eväs tämän teoksen kylkeen, sillä sen verran villiä meno on.

Tämä tietysti herättää kysymyksen tapahtumien todenperäisyydestä. Luonnollisesti Meta on kiistänyt kaiken (mitä muuta vaihtoehtoa muka olisi?), mutta Wynn-Williams on itse esiintynyt oikeudessa todistaen entistä työnantajaansa vastaan ja kirjoittanut kokonaisen kirjan kokemuksistaan. On vaikea kuvitella, että hän satuilisi kauheuksia vain julkisuuden toivossa.

Wynn-Williams on tietysti omassa kirjassaan uhri sekä sankari – se, joka yrittää puhua järkeä kaistapäisille johtajille. Parisuhteensa paremmin tienaavana osapuolena, äitinä ja työpaikkansa sairasvakuutuksesta riippuvaisena hän ei voinut vain irtisanoutua ja heittäytyä tyhjän päälle, vaikka Facebookin toiminta häntä kuvottikin.

Siitä huolimatta Wynn-Williamsin kuuden vuoden pesti yrityksessä pakottaa lukijan ymmärtämään, että myös Wynn-Williams oli osallisena Facebookin voittokulkuun. Vaikka hän oli ehkä muuta johtoa tietoisempi yhtiön maailmanlaajuisesta haitallisuudesta, hän silti edisti sen tavoitteita.

* *

Wynn-Williams vaikuttaa kirjansa sivuilla olevansa oikeasti pahoillaan toimintansa vaikutuksista, mutta toisaalta ulkoistaa itsensä vastuusta: ”Minun pomoni vaikuttivat täydellisen välinpitämättömiltä kaiken tämän [Kiinan, Myanmarin, USA:n presidentinvaalien, vihapuheen] suhteen. Oikeastaan jopa päinvastoin, he kerta toisensa jälkeen lietsoivat kehitystä.”

Päällimmäisenä kirjan luettua jää mieleen villi epäusko. Heti sen perään tulee pohdinta siitä, kuinka paljon yhdellä vastaanpanijalla on merkitystä. Kuinka paljon yksi ihminen voi muuttaa asioita yhtiöissä, jonka johto on päättänyt asettaa bisneksen kaiken muun edelle? Ja mitä tämä kaikki tulee tarkoittamaan tulevaisuudessa?

Elsa Lindström

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua