Ennen lintuja pitää otteessaan – arviossa Merja Mäen vaikuttava romaani evakkojen elämästä

Kuva: Pia Ylisalmi

Merja Mäen romaani Ennen lintuja (Gummerus, 2022) kertoo Laatokan rannalta evakkomatkalle joutuvan Allin tarinan. En usein tartu romaaneihin, jotka käsittelevät sodanaikaisia tapahtumia, kauhuja rintamalla, evakkojen elämää ja kotiin jääneiden vaikeuksia. Olen lukenut teemasta aikaisemmin paljon, ja niin ylimieliseltä kuin se kuulostaakin, olen ajatellut jo saaneeni riittävästi sitä laatua.

Onneksi tartuin Mäen kirjaan. Olin nimittäin väärässä.

Ennen lintuja vetää mukaansa Laatokan aaltojen armoille ja rantojen hyiseen tuuleen. Se heilauttaa lukijan väkivaltaisesti jääkylmään rekikyytiin pimeän taivaan alla. Se saa nälän kovertamaan vatsalaukkua. Se pakottaa jatkamaan toivotonta uurastusta toisten armoilla, vailla lupausta asioiden muuttumisesta paremmaksi. Kaiken tämän kirja tekee niin voimallisesti, että lukija vain riepottuu tapahtumien virrassa.

Merja Mäen kieli on ilmaisuvoimaista ja kiinnostavaa. Karjalankieliset sanat värittävät kerrontaa, mutta kieli on tenhoavaa myös muutoin. Lukija ei kuitenkaan huku ylenmääräisiin kielikuviin tai koukeroihin, vaan erilaiset tunteet hehkuvat tekstistä tavalla, jota en aivan osaa määrittää.

”Se, mikä ihmisen sisällä virtaa, muuttuu lietteiseksi. Onkalo rinnassa alkaa valuttaa tyytymättömyyttä, liejuista seisahtanutta sameaa, eikä sellaisen valuessa iholla voi enää seistä paikoillaan.”

* *

Ennen lintuja on nuoren Allin kasvutarina. Millaisena hän itsensä näkee ja millaisen paikan hän itselleen maailmassa kuvittelee? Muuttuvatko haaveet, kun kaikki ympäriltä pirstoutuu?

Alli on vahva nuori nainen. Hänessä on epäitsekkyyttä, uhrautuvaisuuttakin, jota ei sodan runtelemassa maassa moni enää sisältään löydä. Tuntuu, että jokainen ajattelee vain itseään, äitikin. Hänen sanansa ovat tärkeitä, mutta myös viiltävämpiä kuin kenenkään.

”Vartaloni vapisi pimeässä syytinkituvassa. Makasin kyljelläni selin Sylviin ja yritin tukahduttaa itkuni tyynyyn. Äidinhän piti olla olemassa minua varten. Hänen piti rakastaa minua, vaikka olisin miten kamala. Vaikka sanoisin kamalia asioita–.”

* *

Vaikka joka puolelta kolhitaan, Alli ei taivu. Kirjassa on paljon luotaantyöntäviä ja pelottavia tapahtumia ja erityisen paljon epäreiluutta, mutta lukukokemuksen kestää, koska Allin seurassa tuntuu sittenkin turvalliselta. Alli on kuitenkin moniulotteinen, ei mikään seikkailujen piinkova sankaritar. Hän kokee kipua joka kerta, kun jokin tärkeä asia repäistään hänen elämästään, eikä Alli voi kuin katsoa sen loittonemista tavoittamattomiin. Jokainen luopuminen muuttaa hänen ajattelussaan jotakin. Jokainen muutos panee hänet reitittämään askeleensa uudelleen.

Kirjailija on tehnyt tarinaa varten taustatyötä monta vuotta. Sen huomaa. Teos on kuvauksissaan täysin uskottava, oli sitten kyse nuoren oriin valjastuksesta, vatruskojen leipomisesta tai konekiväärillä ampumisesta. Uskon, että tämä taustatyö on osasyy sille, miksi tapahtumiin tulee niin vastaansanomattomasti imaistuksi.

Eniten minuun vaikutti evakkomatkan kuvaus. Olin todella mukana nitisevässä reessä mustana talviyönä, kovassa pakkasessa, keskellä palelevaa karjaa ja itkeviä ihmisiä ja epätietoisuutta. Evakkomatkasta kertovat luvut olivat kohta, jonka jälkeen jouduin hetkeksi laskemaan kirjan sivuun ja hengittelemään. Lukukokemus oli hurja.

On tarinassa myös suvantopaikkoja. Lämmin pirtti pöydän antimineen. Onnistuminen, joka nostaa painon rintakehän päältä pois. Toisen ihmisen iho, jota hengittää edes hetken. Yllätyksekseni kirjaa lukiessa sai myös nauraa. Minua eteläpohjalaisena huvitti seinäjokelaisisännän puheenparsi ja karjalaisen Allin ihmettely, miten mölyävää voikin joku sakki olla.

* *

Kustantaja Gummerus markkinoi Merja Mäkeä ”uutena kotimaisena tekijänä”. Sitä hän ei tokikaan ole. Mäki on julkaissut useita lastenkirjoja ja myös yhden aikuisten romaanin. Kustantajina ovat Gummerusta pienemmät talot, Nordbooks ja Lector. Gummeruksen kirjailijana Mäki on uusi.

Vahvoista naisistakaan Mäki ei kirjoita nyt ensi kertaa. Hänen aikuisille suunnatussa Kaksi vettä -romaanissaan on myös voimakkaita naispäähenkilöitä. Näiden kahden kirjan perusteella Mäki onkin taidokas juuri henkilökuvauksessa ja päähenkilön sisäistä myllerrystä kuvatessaan.

Kirsi Haapamatti

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua