Elina Hirvosen kirjoittama elämäkerta repii rikki sinivalkoista heinäpelto-Katri Helena -kuvastoa

Elina Hirvonen ja Katri Helena. Kuva: Rudi Rok

Katri Helenan (s. 1945) laulajan ura alkaa synnyinseudulla Tohmajärvellä. Vuoden 1963 Joensuun iskelmälaulukilpailuista hän pääsee Helsinkiin levyttämään. Siitä alkaa iskelmälaulajan ura, jota kesti yli kuusikymmentä vuotta. Singlejä ja albumeja julkaistaan lähes joka vuosi, samoin kokoelmalevyjä. Koistisen Katri kulkee tanssikeikoilla ja vakiinnuttaa taiteilijanimensä. Vuosikymmenet vaihtuvat, tanssikeikkojen rinnalle tulevat konsertit ja lopulta pääosa esiintymisistä onkin konsertteja. Viimein raskas kiertue-elämä jää.

Kronologisesti etenevän elämäkertatekstin äärellä hengästyttää. Laulajan tahti on hirmuinen. Katri Helena tekee työtä maalaistalon emännän sinnikkyydellä, tosin hiukan erisuuruisella palkalla. ”Riitänkö minä” -kysymys vaihtuu toteamukseen ”tämähän hoidetaan”, olipa kyseessä euroviisuesiintyminen, Syksyn Sävel, lavatanssikeikka, presidentti Mauno Koiviston vaalikiertue, Leidit lavalla -kiertue, Temppeliaukion kirkon joulukonsertti tai Vain elämää. Itsepäinen itäsuomalainen laulaja jättää yksityiselämän murheet, maskeeraa ja pukee itsensä keikkapaikan takahuoneessa, laittaa töpselin seinään ja tekee työtänsä. Katri Helenan työ on kohdata ihmiset ja laulaa heille niin, että tunne siirtyy esiintyjältä kuulijalle. Joka ikinen kerta.

Määrällinen fakta Katri Helenan tuotannosta löytyy kirjaan laaditusta diskografiasta. Myös teoksessa käsitellyt kappaleet esitellään liitteessä tekijöineen.

Yhteiskunnallinen Katri Helena

Kirjassa revitään rikki sinivalkoista heinäpelto-Katri Helena -kuvastoa. Katri Helena esitti myös yhteiskunnallisesti kantaa ottavia, hänelle räätälöityjä sodanvastaisia lauluja, kuten Hectorin kääntämät Äänesi kuulen ja Kuudenikäinen.

Unicefin hyvän tahdon lähettiläänä Katri Helena vieraili muun muassa Nepalissa. Kanadan-kiertueella hän tutustui siihen, miten alkuperäiskansan kulttuuria on hävitetty. Katri Helena keräsi yrttejä ja rakennutti ekotalon.

Miehet

Totta kai miehet ovat laulajan elämässä tärkeitä. Elämäkerta jäsentyy lukuihin paikkakuntien mukaan. Ainoastaan viimeinen luku poikkeaa tästä. Vuonna 2014 alkaa ”Vapaus”, joka sekin selittyy osaksi miehellä.

Kirja kulminoituu suhteeseen Timo Kalaojan kanssa. Timo on rakkaus, työtoveri ja perhe. Hän kuolee alkukesästä 1988 aivan liian nuorena, yhteinen elämä ja työ ovat kesken. Katri Kalaoja jää kolmen teinin yksinhuoltajaksi.

Timo on kuitenkin lähellä, Katri saa häneltä viestejä. Katkeroitua ei saa, elämä voittaa ja rakkaus parantaa.

Henkimaailmakokemukset sysäävät Katri Helenan Panu Rajalan luokse. Tai Rajalan Katrin luokse. Miten vain. Hämeenkyrön osuus kirjassa on tylsintä luettavaa, sillä siihen on odotettavissa loppumatonta kommentointia. Vahvasta itsenäisestä eri maailmaan kuuluvasta naisesta ei ole näyte-esineeksi tahi neron muusaksi. Hyvä että otti ja lähti, tekee mieli todeta.

Satavuotias Katrin äiti ehtii kuolla antamatta hyväksyntää viimeiselle rakkaudelle, työkumppanuudelle ja kalakaverille Tommi Liimataiselle. Hyväksynnän Katri olisi halunnut, mutta tyynesti hän myöntää, ettei kaikkea voi saada.

Tukijat

Ympäri maata kurvaileva perheellinen naispuolinen artisti, ilta- ja yötyöntekijä, ei ole mahdollinen ilman tukijoukkoja. Katri Helenan turva on paitsi Timo ja Tommi, ennen kaikkea lasten isovanhemmat. Perhe on niin tiivis, että monen sen jäsenen hautajaisia vietetään Palokan kodin jatkumona Jyväskylässä. Myös tyttäret Hanna ja Maija tulevat aikuistuttuaan yhteistyökumppaneiksi.

On muutama läheinen ystävä, olkapää ja sanaton läsnäolo. Tärkeäksi manageriksi muodostuu Lilja Kainulainen, joka fiilaa esiintymispaikat viimeisen päälle, järjestää kirkonportaatkin täyteen valkoisia hyasintteja. Elämäkerran koostamisen kannalta ensiarvoista on ollut Anneli Kapraalin vuosikymmeniä kestänyt leikearkistojen kerääminen.

Tukijoita ovat olleet myös toiset muusikot. Junnu Vainio lukee puhelimessa tekstin Käy minun vierelleni istumaan, Jukka Kuoppamäki antaa tähtitaivaan. Lea Laven, Marion Rung ja Paula Koivuniemi muodostavat vertaistuen ja nauravan nelikon.

Kuka on tekijä?

Katri Helenan elämäkerta on kirjoitettu minämuodossa. Toteutustapa on hieman hämäävä. Kuka tarinaa oikeastaan kertoo? Olen löytävinäni Elina Hirvosen äänen, kun lukujen alussa kuvataan maailman ja suomalaisen yhteiskunnan tapahtumia. Mutta muutoin? Katri Helena itsekö puhuu, vai tulkitseeko Hirvonen kohteensa tarinaa? Naisten yhteistyö näyttää onnistuneen, kun tekijyys piiloutuu.

Kaikki elämäkertojen julkaisut eivät saa osakseen suurta mediajulkisuutta. Katri Helenan tapausta on hehkutettu ennen ja jälkeen, sille jää todennäköisesti myös pitkä häntä. Sekin on osa Katri Helenan työtä, tosin jo eläkeläisen touhuja.

Marja Mustakallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua