”Ehkä radikaaleinta on lempeys” – arviossa Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi

Kuvat: Sabrina Bqain / WSOY

Anna-Riikka Carlsonin Rakas Eeva Kilpi – Nämä juhlat jatkuvat vielä (WSOY, 2024) on syvä kunnianosoitus kirjailija ja runoilija Eeva Kilvelle. Teos on kaunokirjalliseen muotoon kirjoitettu tietokirja Kilven elämästä, teoksista sekä Carlsonin ja Kilven välisestä ystävyydestä.

Kirjan materiaalina ovat pitkät keskustelut, tapaamiset, kirjeenvaihto sekä Eeva Kilven muistot, päiväkirjat, muistivihkoset ja valokuvat.

Jos lukija odottaa elämäkertaa tai kronologista kertomusta Kilven elämästä ja tuotannosta, sitä hän ei tule saamaan. Lukija saa välähdyksiä Eeva Kilven ajatuksista, maailmankatsomuksesta, ihmissuhteista ja elämänhistoriasta. Näitäkin enemmän lukija tutustuu kirjan kirjoittajaan Anna-Riikka Carlsoniin, joka kuvaa seikkaperäisesti omaa kirjoitusprosessiaan ja ystävyyden syvenemistä Eeva Kilven kanssa tiheiden tapaamisten myötä.

Kustantajana työskentelevän Carlsonin kirjoitustyyli on varmaa, hallittua ja kaunokirjallisesti hiottua. Välillä käy kuitenkin niin, että Carlson nousee itse kirjassa vankemmin esille kuin Eeva Kilpi. Lukijana minulle tulee mieleen, että olisiko omakohtaisuutta voinut hieman karsia.

Kun Eeva Kilven oma ääni kuuluu, kirjan vetovoima kasvaa. Kilven elämään sisältyy paljon surua, luopumista ja ristiriitoja, mutta niiden keskellä hänestä nousi edelläkävijä, joka puhuu luonnonsuojelusta, rauhanaatteesta ja tunteiden voimasta.

Carlson tiivistää Kilven elämäntyön sanomalla, että Eeva Kilpi on runoilija, prosaisti, luonnonsuojelija, eläinoikeustaistelija, naisen elämän kuvaaja, sukupuolten välisen tasa-arvon puolestapuhuja, evakko ja Karjalaan kaipaava ja sitä teoksissaan syvästi kuvaava kirjoittaja.

* *

Eeva Kilven mielestä se, miten ihminen kohtelee luontoa, kertoo siitä, miten hän kohtelee toisia ihmisiä. Eräs sivistyksen mitta on myös se, miten ihminen kohtelee eläimiä. Maisemilla on valtava voima ja muistot niistä säilyvät, vaikka maisemat olisivat jääneet taakse.

Eeva Kilvelle menetettyjä maisemia ovat Hiitolan järvet, pellot ja koristeelliset talot luovutetussa Karjalassa. Nuori evakkotyttö joutui sotien jälkeen luopumaan lapsuutensa maisemista, mutta karjalaisuus ei ole koskaan lähtenyt hänestä.

Karjalaisuuteen Eeva Kilvellä liittyy kyky tuntea vahvasti. Suuria tunteita ei pelätä vaan ne uskalletaan näyttää. Karjalainen itkee itkevien kanssa ja iloitsee nauravien kanssa.

Carlsonin ja Kilven keskusteluissa nousee toistuvasti esiin sana lempeys. Se pääsee yhden luvun otsikkoonkin: Ehkä radikaaleinta on lempeys. Niinpä ihmiset voisivat olla lempeämpiä toisiaan kohtaan. Lempeästi käyttäytyvä ihminen näkee toisessa hyvää ja vahvistaa sitä. Lempeys on kaikkea sitä, millä voimme tehdä toistemme elämästä parempaa.

Lempeys kuuluu myös kasvatukseen. Kilven mielestä lapsia olisi opetettava antamaan ja vastaanottamaan rakkautta ja hellyyttä. Juuri niitä maailma tarvitsee.

Nämä sanat ovat jo kirjan sivuilta luettuina lohdullisia, sillä maailmassa riittää kovuutta. Kirjallisuuden suuri voima on siinä, että se voi tarjota ihmisille lohtua.

Kilven mielestä aika ja metsä ovat arvokkainta, mitä voimme antaa toisillemme. Ristiriita kaiken ympärillä olevan kauneuden ja kauheuden välillä on niin vaikea kestää, ettei ole muuta mahdollisuutta kuin taistella joka päivä kauneuden puolesta.

Kirjailijana Eeva Kilpi on taistelija ja näkijä. Kirjoittamiseen liittyy huolellinen ja yksityiskohtainen havainnointi. Kirjailija herkistyy ja muuttuu kokonaan aisteiksi. Eläytyminen on kirjailijalle tärkeä taito. Sen rinnalla kulkee etäännyttäminen. Oma elämä antaa aineksia kirjoittamiseen, mutta Kilpi ei koskaan voi vastata, onko hän itse kirjassa kuvattu henkilö. Kilven mukaan kirjailija viipaloi persoonallisuuttaan ja käyttää näitä viipaleita kirjan eri henkilöissä.

* *

Paksu ja moni-ilmeinen Rakas Eeva Kilpi -teos huipentuu loppua kohti, kun Carlson käy läpi Kilven muistiinpanoja ja päiväkirjoja. Todellisuus repeytyy moneksi. Teos avaa Eeva Kilven ja hänen puolisonsa, runoilija ja kustannustoimittaja Mikko Kilven rikkinäistä suhdetta. Heidän rakkautensa oli sekä intohimoista että repivää. Mikko kannusti Eevaa kirjoittamaan ja kirjoitti itse kauniita rakkausrunoja, mutta toisena hetkenä aviopuoliso valehteli ja joi liikaa.

Yhteen elämään mahtuu päällekkäin useita eri todellisuuksia. Kilven mukaan väsymys muuttaa ihmistä ja rikkoo ihmissuhteita. Hänen avioliitossaan säröt syvenivät, kun perhe-elämä ja vastuu lapsista jäivät enenevästi Eeva Kilven harteille. Vaihtoehdoksi jäi avioero. Muistoihin tallentuu kuitenkin myös paljon lämpimiä asioita herkästä runoilija-aviomiehestä.

Anna-Riikka Carlson on poiminut teokseensa monia Eeva Kilven ydinajatuksia ja keskeisiä elämänvaiheita. Niiden kuvauksen rinnalla kulkee nyt 96-vuotiaan kirjailijan haurastumisen kuvaaminen. Eletyt vuodet heikentävät fyysistä kuntoa. Muistikin alkaa hapertua, kun sanoja katoaa mielestä. Kirjan alaotsikko on kuitenkin optimisten: Nämä juhlat jatkuvat vielä.

Sirpa Pääkkönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua