Antigender-liike kokoaa yhteen sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien vastustajia – arviossa Judith Butlerin Kuka pelkää sukupuolta?

Kuvat: Wiki Commons / Kosmos

Muutama vuosi sitten yhdysvaltalainen sukupuolentutkija ja filosofi Judith Butler oli puhumassa Brasiliassa, jossa tilaisuuden ulkopuolelle kokoontuneet mielenosoittajat polttivat häntä esittävän nuken. Paluumatkalla hänelle entuudestaan tuntematon ihminen yritti käydä Butleriin käsiksi lentokentällä, mutta sivullisen väliintulo esti pahoinpitelyn.

Butlerin tuore kirja Kuka pelkää sukupuolta? (alkuteos Who’s Afraid of Gender?; Kosmos, 2024) alkaa kertomuksella näistä häntä hätkähdyttäneistä tapahtumista. Ne havahduttivat filosofin tarkastelemaan kansainvälistä antigender-liikehdintää ja kirjoittamaan ensimmäisen akateemisia piirejä laajemmalle yleisölle suunnatun kirjansa.

Butler on kolmannen aallon feminismin tunnetuimpia nimiä. Vuonna 1990 ilmestynyt Gender Trouble (suom. Hankala sukupuoli) on yksi queer-teorian ja -tutkimuksen alullepanijoista. Teos, ja Butler laajemminkin, on tunnettu koukeroisesta tyylistään, joka on velkaa niin saksalaiselle kuin ranskalaiselle filosofialle. Kuka pelkää sukupuolta? -kirjaa on mainostettu Butlerin ensimmäisenä ei-akateemisena tietokirjana. Teos on kevyempi verrattuna hänen muihin teoksiinsa, mutta aivan helpoksi sitä silti ei voi sanoa. Populaarius on suhteellista.

Kuka pelkää sukupuolta? -kirjan aiheena on viime vuosina maailmanlaajuisesti voimistunut poliittinen liike, joka omien sanojensa mukaan vastustaa ”gender-ideologiaa”. Kyse on löyhästä oikeistolaisten, fasististen, konservatiivisten ja uskonnollisten järjestöjen, puolueiden ja muiden toimijoiden muodostamasta liikehdinnästä, joka pyrkii rajoittamaan sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä heikentämään naisten asemaa. Butler nimittää tätä liikettä monien muiden tavoin antigender-liikkeeksi. Ilmiöön on kiinnitetty viime vuosina yhä enemmän huomiota myös Suomessa.

Antigender-liike leviää globaalisti monesta eri suunnasta, kuten Venäjän konservatiivisten ortodoksien, Yhdysvaltojen kristillisen (ääri)oikeiston ja Vatikaanin katolilaisten joukoista. Kirjan vahvinta antia ovat alkupuolen luvut, jotka keskittyvät tällaisten konkreettisten toimijoiden esittelyyn ja analysointiin. Mainittuja ja monia muita kansainvälisesti vaikuttavia tahoja esiteltyään Butler toteaa, ettei antigender-liikehdinnälle voi osoittaa yhtä alkupistettä, josta se leviäisi maantieteellisesti kohti muita paikkoja. Pikemminkin kyse on kansainvälisestä ajatusten ja liikkeiden jatkuvasta ristipölytyksestä.

* *

Butlerin kirjan, ja antigender-liikkeen, keskiössä on gender-käsite. Butler kysyy, miten kohtalaisen uudesta ja viime vuosiin asti melko neutraalista sukupuoleen viittaavasta englanninkielen sanasta on muodostunut niin poliittisesti latautunut ja tulenarka. Kuka pelkää sukupuolta? -kirjan suomentanut Anna Nurminen on tehnyt valinnan jättää teokselle keskeisen gender-sanan suomentamatta. Valinta on perusteltu, sillä genderistä puhutaan jo suomeksi antigender-liikettä käsittelevissä yhteyksissä. Pientä hämmennystä lukijalle voi kuitenkin aiheuttaa, että teoksen nimessä gender on kuitenkin käännetty sukupuoleksi. Lisäksi suomennosta lukiessa ei aina ole selvää, mitä sanaa sukupuolen kohdalla on alkuperäisessä tekstissä käytetty, mutta useimmiten tämä tulee sanan kontekstista selväksi tai sillä ei ole ymmärtämisen kannalta väliä.

Butlerin mukaan gender muodostaa fantasman, joka voidaan hahmottaa kahdella tavalla. Ensinnä kyse on fantasiasta, johon projisoidaan hyvin monenlaisia tunteita ja merkityksiä. Toisaalta sanan syvemmässä merkityksessä on kyse käsikirjoituksesta, joka muodostaa raamit yksilön suhteelle haluihin ja fantasioihin. Butlerin mukaan gender fantasmana ei ole tyhjä vaan pikemminkin ylimääräytynyt merkitsijä. Fantasma voi olla täysin “kuvitteellinen” ja monilla tavoin ristiriitainen, mutta silti kiihottaa mieliä. Antigender-liikkeessä gender kantaakin mukanaan kaikkea kielteiseksi katsottua. Termin ristiriitaisesta käytöstä juontuu, että antigender-liikkeessä genderiin kytkettyjä käsityksiä syytetään toisaalta liian pitkälle menneestä sukupuolisesta ja seksuaalisesta vapaudesta, toisaalta taas totalitaarisesta kontrollista. Ristiriitaisuus ei kuitenkaan haittaa fantasmaa, päinvastoin, ristiriidat voivat jopa voimistaa siihen liittyviä intohimoja.

Fantamasta ja haluista puhuessaan Butler ammentaa psykoanalyysista, joka voi lukijasta riippuen tuntua tarpeelliselta tai tarpeettomalta. Mielestäni psykoanalyyttisen käsitteistön hyödyntäminen ilmiön analyysissa syventää antigender-liikkeen käsittelyä, vaikka samaa olisi varmasti voinut tehdä sen sijaan tai rinnalla muunkinlaisilla käsitteellisillä välineillä. Sen sijaan Butlerin tapa palauttaa genderiin kohdistuvat kielteiset näkemykset taustalla olevaan pelkoon jää avaamatta ja perustelematta. Todellako esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen tasavertaisia oikeuksia vastustavien ihmisten taustamotiivina on aina pelko?

* *

Aiemmin Butlerilta on suomennettu Hankala sukupuoli (1990), jossa Butler kehittää ajatuksiaan sukupuolesta yleisesti ja sen erilaisten käsittämistapojen merkityksestä feministiselle liikkeelle. Yhtenä Butlerin lähtökohdista on Simone de Beauvoirin feministiklassikosta Toinen sukupuoli (1949) löytyvä erottelu biologiseen sukupuoleen (englannin sex) ja sosiaaliseen sukupuoleen (gender), joka tiivistyy tunnettuun toteamukseen ”naiseksi ei synnytä, vaan naiseksi tullaan”. Butler kuitenkin menee de Beauvoiria pidemmälle ja katsoo, että sosiaaliset ja kulttuuriset merkitykset vaikuttavat myös käsityksemme muodostumiseen niin kutsutusta biologisesta sukupuolesta – meillä ei ole pääsyä ”puhtaaseen” biologiseen sukupuoleen. Tuoreessa kirjassa Butler viittaa jonkin verran aiempiin tutkimuksiinsa koskien sukupuolta, korjaten myös joitain varhaisemmista näkemyksistään, mutta ne eivät ole tuoreessa kirjassa pääaihe.

Hankala sukupuoli ja Kuka pelkää sukupuolta -kirjojen yhteisen tematiikan muodostaa kysymys siitä, ketkä feministinen liike laskee toimijoiksi. Ensimmäisen Butler aloittaa kysymällä, miksi joillekin feministeille on epämukava ajatus, että käsitys naisesta ymmärrettynä biologiseksi ja muuttumattomaksi sukupuoleksi asetetaan kyseenalaiseksi. Pohdinnalla taustalla on sukupuolibinäärin ulkopuolelle asettuvien ihmisten huomioiminen feministisessä liikkeessä. Feministisen liikkeen keskiössä olleen naisen hahmon yleismaailmallisuutta on kritisoitu aiemminkin jo pitkään myös esimerkiksi mustassa feminismissä, jonka piirissä on kritisoitu mustien naisten rajaamista valkoisen feministisen liikkeen ulkopuolelle.

Feministisen liikkeen toimijoiden lisäksi Butler lähestyy varsinkin nyt suomennetussa teoksessaan kysymystä liittolaisuudesta. Ketkä eri ihmisryhmät muodostavat feministisen liiton? Ketkä rajataan ulos liittolaisuuden piiristä? Keiden oikeuksia liike ajaa ja ketkä rajataan sen ulkopuolelle? Tällaisia kysymyksiä lähestytään kritisoimalla niin kutsuttujen terffien eli transeksklusiivisten radikaalifeministien feminismiä. Transeksklusiivinen radikaalifeminismi nojaa biologis-essentialistiseen käsitykseen sukupuolesta, joka paitsi kyseenalaistaa trans- ja muunsukupuolisten tasavertaiset oikeudet myös koko olemassa olon. Peratessaan ilmiötä Butler huomauttaa kiinnostavasti, että vaikka transeksklusiivisen feminismin katsotaan olevan usein jatkumoa 1970- ja 1980-lukujen radikaalifeminismille, on alkuperäinen radikaalifeminismi tätä monimuotoisempi ilmiö. Esimerkiksi osa radikaalifeministeistä Butlerin mukaan hyväksyi transsukupuoliset liittolaisuutensa piiriin, joten nykypäivän transekslusiivinen radikaalifeminismi ei ole ainoa mahdollinen radikaalifeminismin muoto, vaikka terffit pyrkivätkin typistämään radikaalifeminismin perinnön omaan agendaansa sopivaksi.

Paikoitellen Butlerin usko tieteellisen argumentointiin ja tutkimukseen lähentelee tiedeuskovaisuutta, josta voi pidemmälle vietynä seurata teknokraattisia tai ainakin holhoavia poliittisia näkökantoja. Butlerin usko rationaaliseen ja julkiseen keskusteluun liikkuu hämmentävän ylevässä rekisterissä. Aivan kuin kirjoittaja ei osaisi päättää, lähestyäkö aihetta libidinaalisen tason irrationaalisten ja ristiriitaisten halujen vakavasti ottamisen kautta vai ei. Yhtäältä Butler toteaa, ettei ristiriitojen vahvistamaa fantasmaa voi voittaa logiikkaan vedoten, mutta toisaalta hän pyrkii argumentoimaan juuri sen kautta. Butler tuntuu kuitenkin jollain tasolla ymmärtävän, että ristiriitaisten halujen ajamaa antigender-liikettä ja sen pahimmillaan fasistisiksi kasvavia impulsseja ei voida voittaa rationaalisella argumentoinnilla, vaikka ei teekään tästä aivan loppuun asti vietyjä johtopäätöksiä. Kirjan loppupuolella kuitenkin esitetään, että erilaisten autoritaaristen, kurin ja kontrollin halujen sijaan on ruokittava vapauteen kohdistuvia haluja.

* *

Nurmisen tekemä suomennos on mallikas ja sitä lukee ilolla. Samaa ei kuitenkaan voi sanoa alkuperäisteoksesta, joka olisi kaivannut tiukempaa kustannustoimittamista. Kuka pelkää sukupuolta sisältää niin paljon toistoa, että se kääntyy vastaan teoksen pyrkimystä olla avoin laajemmalle lukijakunnalle. Toistoa vähentämällä ja kokonaisuutta hiomalla samat asiat olisi sanottu jopa kolmanneksen lyhyemmässä kirjassa. Lisäksi osa kirjan luvuista tuntuu kokonaisuudessa hiukan irrallisilta. Esimerkiksi itsessään kiinnostava luku sukupuolen ja rodun välisistä kytköksistä olisi kokonaisen oman kirjan tai ainakin laajan artikkelin aihe, mutta ei istu kokonaisuuteen.

Kritiikistä huolimatta teokselle on tilausta, sillä antigender-liikkeeksi nimitetyn kansainvälisen poliittisen voiman vihaa tihkuva politiikka ulottuu mantereelta toiselle ja vaikuttaa myös Suomessa. Kuka pelkää sukupuolta? -kirjan lukemisen jälkeen on helpompi ymmärtää, miksi tietyt poliittiset toimijat haluavat heikentää naisten sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Ilmiön taustalla olevan ajattelun ja verkostojen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta mainittujen ryhmien ja viime kädessä kaikkien oikeuksia vapaaseen ja hyvään elämään voidaan puolustaa.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua