Ansa ja Tauno elokuvassa Kulkurin valssi. Kuvat: Aviador

Olemme luulleet tietävämme kaiken suurimmasta suomalaisesta filmitähdestä viime vuosisadalla, Ansa Ikosesta. Luulo ei paikkaa tietoa.

Aili Ansa Inkeri Ikonen (tässä jutussa selvyyden vuoksi Ansa – toim. huom.) syntyi Venäjällä, Pietarissa 19.12.1913 Adele Honkasen ja Aleksanteri Ikosen tyttäreksi. Adele harrasti laulamista, Aleksanterista käytettiin lempinimeä ”Komea Ikonen”.

Ansa oli perheen vanhin tytär. Hilkka-sisar oli kuollut vajaan vuoden ikäisenä. Nuoremman siskon Ansa sai vuonna 1918 juuri ennen kuin perhe muutti Suomeen, mutta tämäkin menehtyi alle vuoden ikäisenä keuhkotautiin.

Aleksanteri Ikonen (1892–1925) oli kolmannen polven pietarilainen. Ansa Ikosen lapsuutta varjostivat nälänhätä, suru ja Venäjän vallankumouksen alkusävelet.

Ikosen perheestä Suomeen muuttivat äiti, tyttäret ja Helena-mummo. Isä Aleksanteri jäi töihin Pietariin, Suomen-lähetystöön.

Riihimäeltä perhe muutti Puu-Käpylään, jossa Ansa aloitti koulun ja teatteriharrastuksen. Hän pääsi jopa Joukolan näyttämön lavalle lastenesityksissä.

Isän muutettua Suomeen perheen talous kärsi, koska Aleksanteri sairastui kehkotautiin ja menehtyi vuonna 1925. Ansa oli 11-vuotias.

Alakoulun jälkeen Ansa haki ja pääsi Helsingin suomalaiseen tyttölyseoon, joka sijaitsi Töölössä. Perheen taloutta piti yllä äiti, joka oli töissä Pasilan konepajalla. Hupina tyttärellä ja äidillä olivat elokuvat.

Kouluikäisenä Ansaan tekivät vaikutuksen amerikkalaiset filmitähdet Mary Pickford ja Greta Garbo. Hän päätti ryhtyä näyttelijäksi, elokuvatähdeksi.

* *

Ansa kävi Tyttölyseota viisi vuotta, mutta rahojen puutteessa lopetti koulunkäynnin ennen lukiota. Koulusta hän piti, vaikka alakoulussa tuli kokemuksia ryssittelystä.

Hyvänä laulajana Ansa aloitti opinnot Helsingin konservatoriossa. Hän oli opiskellut laulua jo 14-vuotiaasta Elbe Nissisen johdolla.

Unelmansa perässä Ansa haki mainoskuvauksiin ja rooleihin, mutta erityisesti kuvaajat pitivät häntä liian pulleaposkisena.

Luonnollisen aikuistumisen myötä posket kapenivat ja Ansaan kiinnitti huomiota Risto Orko, jonka kuvaaja Theodor Luts tosin hylkäsi hänet. Orko ei kuitenkaan unohtanut tyttöä.

Helsingin Kansanteatterissa, 1930-luvun alussa, Ailista tuli lopulta Ansa. Aili-nimi oli sotkettu milloin mihinkin muotoon.

Kansanteatterissa Ansa sai ensimmäisen kerran kokea teatterin täystyöllisyyden: harjoitukset, balettitunnit, esitykset ja elokuva-avustajan työt.

Avustajan roolissa Ikonen nähtiin Minä ja ministeri -elokuvassa. Elokuvassa kuullaan hänen ensimmäinen filmirepliikkinsä.

Samaan aikaan hän teki ensikonserttinsa Kahvila Wienissä ja Ravintola Hungariassa, jossa Orko näki ja kuuli Ikosta ja tarjosi pääroolia elokuvassa VMV6.

Kansanteatterin aikoihin Ansalle tarjottiin uutta välikirjaa Turun Työväen teatteriin, mistä kuultuaan hänen puhetekniikan opettajansa Hilja Jorma vinkkasi Kansallisteatterin etsivän nuoria naisnäyttelijöitä. Koeluvun jälkeen Ansa kutsuttiin Kansallisteatteriin, jota silloin johti Eino Kalima. Ansa Ikosen ura Kansallisessa kesti lopulta 43 vuotta.

* *

Vuonna 1935 ohjaaja Valentin Vaala lupasi tehdä Ansa Ikosesta tähden ja piti lupauksensa. Kaikki rakastavat oli se elokuva Ikosen uralla. Elokuvaa tehdessään hän kohtasi kaksi elämänsä miestä, näyttelijä Tauno Palon ja tulevan aviomiehensä Jalmari Rinteen, jonka oli tavannut jo aiemmin. Kaikki rakastavat oli vuoden katsotuin ja kehutuin elokuva.

Samaan aikaan Ansa teki kokopäiväistä työtä Kansallisteatterissa ja koko ajan elokuvia siinä rinnalla. Hän muutti mummonsa luota Bulevardilta omaan vuokra-asuntoon Kasarminkadulle, josta hän oli enemmän poissa kuin paikalla.

Seuraavina vuosina tulivat elokuvat Vaimoke (1936) ja Koskenlaskijan morsian (1937).

Samaan aikaan Ikonen teki hyviä rooleja Kansallisteatterissa, muun muassa Aleksis Kiven Yö ja päivä sekä  Fjodor Dostojevskin Rikos ja rangaistus.

Ansa Ikonen  ja Tauno Palo näyttelivät yhdessä 12 elokuvassa. Tauno Palo oli sitä mieltä, että Ansan kanssa oli hyvä ja turvallista näytellä.

Kirjassa on katsojien, kollegoiden ja ohjaaajien kommentteja tuolta ajalta, samoin ihmisten muisteloja siitä mitä teatterissa merkitsi Ansan näkeminen ja tapaaminen. Ansa oli aina ystävällinen ihailijoilleen, kuten oli Tauno Palo.

* *

Vuonna 1939 Ansa Ikonen tuli raskaaksi Jalmari Rinteelle, joka haki eroa vaimostaan Anni Aitosta. Kollegat enimmäkseen hyväksyivät, mutta ajan huomioon ottaen myös paheksuivat. Vuoden lopulla Ansa synnytti tytön, mutta avioliitto oli lain puitteissa mahdoton. Lapsen, Ansa Marja Katriinan, kummit Edvin Laine ja Toivo Särkkä kirjoittivat presidentti Kyösti Kalliolle, jonka luvalla Ikonen ja Rinne pääsivät naimisiin.

Ansan välikirja uhattiin olla uusimatta Kansallisteatterissa, vaikka avioliitto siunattiin samana vuonna. Toinen tytär Hilkka-Marjatta Rinne syntyi vuonna 1945. Pariskunta oli naimisissa vuoteen 1985, jolloin Jalmari Rinne kuoli.

* *

Ansa jatkoi elokuvien tekemistä vuoteen 1961 asti. Hänen viimeinen elokuvansa oli Miljoonavaillinki. Myöhemmin mukaan mahtui myös avustajan rooli amerikkalaisen Don Siegelin elokuvassa Puhelin (1977), johon hän sanoi lähteneensä silkasta uteliaisuudesta amerikkalaisten kollegoiden tapaan tehdä elokuvia.

Vuonna 1945 Ansa ohjasi elokuvan, Nainen on valttia, toisena naisena Suomessa.

Kansallisteatterin lavalla Ansa Ikonen näytteli viimeisen kerran vuonna 1978. Rooli oli Papin perheen rouva Saven.

Ansa Ikonen kuoli 23.5.1989 kotonaan Helsingissä. Hänet on haudattu isoäitinsä viereen Malmin hautausmaalle.

* *

Oona-Emilia Enkelsaaren ja Hilda Ivarsin kirja on rennolla ajatuksella koottu ja mielenkiintoinen kuvaus Ansa Ikosesta ja hänen elokuva- ja teatterirooleistaan. Hänen yksityiselämäänsä ei ole siloteltu, vaan on kerrottu todelliset tapahtumat.

Päähenkilön avoimuus on todellista, hänen ystävällisyydestään ihailijoita kohtaan on useita kuvauksia. Muistoja filmitähdestä (Aviador, 2023) on perusteellinen ja erilainen elämäkerta, jossa tarinoilla on merkitystä – ja selitykset todennettu muiden haastatteluilla.

Maija Kääntä

* *

Äänestä meitä!

Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit äänestää meitä 2.11.2023 asti osoitteessa www.kulttuurigaala.fi/yleisoaanestys. 

Suomi juhlii kulttuurin tekijöitä ja -tekoja Kulttuurigaalassa, jonka Yle TV1 lähettää suorana lähetyksenä 24.11.2023.

#kulttuurigaala #kulttuuri 

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua