Ankara aatteen mies, joka piti kiinni periaatteistaan – arviossa Pertti Turtiaisen Pääluottamusmiehen päiväkirjat

Kuva: Vastapaino

Päiväkirjojen pitäminen on yksi juttu ja niiden julkaiseminen on toinen. Päiväkirjoja ei yleensä pidetä julkaisemista varten ja rima kiinnostavien päiväkirjojen julkaisemiselle on siksi jokseenkin korkea. Tampellan konepajojen pääluottamusmies Pertti Turtiainen (s. 1946) kirjasi päiväkirjanomaisesti havaintonsa ja mietteensä luottamusmiesajaltaan ja julkaisee ne nyt koottuna teoksena.

Heti aluksi on todettava, että Turtiainen ylittää julkaisuriman kirkkaasti. Hänen päiväkirjamerkintänsä avaavat rosoisen ja subjektiivisen rehellisen, mutta samalla monipuolisen ja kiinnostavan näkymän suomalaiseen työmarkkina- ja teollisuuspolitiikkaan vahvalla tamperelaisella korostuksella.

Ajallisesti Pääluottamusmiehen päiväkirjat (Vastapaino, 2024) sijoittuu vuosiin 1982–1999. Tänä aikana Turtiainen toimi Tampellan konepajojen, sittemmin Valmet-Tampellan pääluottamusmiehenä aina kansanedustajaksi (vas.) valintaansa asti.

Turtiainen kertoo ajasta, jolloin Suomi siirtyi Kekkosen yya-ajasta Koiviston ja Ahtisaaren myötä Euroopan unioniin. Rahoitusmarkkinat avautuivat. Pankkien nurkkia vallattiin. Kulutusjuhlia vietettiin. Elinkeinoelämän rakennemuutos kiihtyi, pankkien ote teollisuudesta heltyi. Ja sitten kaikki romahti 1990-luvun lamaan; kunnes nousu alkoi taas häämöttää.

Toverit tukkanuottasilla

Samoihin aikoihin viimeisteltiin ammattiyhdistysliikkeen eheytymistä. Tähän vaikuttivat vahvasti puoluepoliittiset rakennemuutokset vasemmistopuolueiden kentässä. SKDL:n suojissa toimineet eri suuntaukset kävivät yhä kiihkeämpää keskinäistä välienselvittelyä. Oli enemmistöläisiä, taistolaisia, kirveslinjalaisia; joka lähtöön löytyi kuppikuntia. Turtiainen löysi oman linjansa olemalla kuppikuntien ulkopuolella. Ei ollut helppoa sekään. Raju oli ajan riento Turtiaisen kertomana, Tampereelta katsottuna.

Turtiaisen teksteistä välittyy kipuilu.

”Vuosi alkoi sen helvetin hajaannuksen merkeissä, puolue jakautui ja alkoi rinnakkaistoiminta, jossa molemmin puolin uskottiin oman kannan olevan oikeutettu ja se ainoa oikea linja. Kaikki tämä siitä, mitä isot johtajat edellä, niin kenttä seurasi johtoa, jonka kuviteltiin olevan oikean asian takana.”

Luonnehdinta vuoden 1985 alusta on paljon puhuva. Mutta noina aikoina Suomessa kipuiltiin muutenkin. Rakennemuutos oli ajan iskusana. Suomi avautui monella tapaa. Ja kun rakennemuutos iski teollisuuteen, sattui se myös Tampereella.

Väki voimakas liikkeellä

Pentti Saarikoskea mukaillen: mitä tapahtui todella? Turtiainen oli kommunisti ja lienee edelleenkin vankka aatteen mies. Hänen ajattelumaailmaansa leimasi selkeä luokkakantainen näkemys, jonka mukaan hänen tehtävänään oli valvoa edustamiensa työntekijöiden etuja ja ylläpitää vahvaa joukkovoimaa pääomapiirejä edustavaa työnantajaa vastaan. Mutta vaikka luokkasopuilulle ei ollut sijaa, Turtiaisen toimintatapoja leimasi alusta lähtien pyrkimys avoimeen keskusteluun ja erimielisyyksien ratkaisemiseen neuvotteluteitse.

Lakkoaseen liipaisinherkkyys oli 1980-luvulla huipussaan. Syitä lakoille, ulosmarsseille, toimintapäiville, italialaiselle lakolle, omaehtoiselle työajan lyhentämiselle tai peräti tehtaan valtaamiselle löytyi helposti. Urakkariidat, työnjohtajan huomautukset työtahdista, lomautusilmoitukset, YYA-sopimuksen vuosipäivät, toimintapäivät maailmanrauhan puolesta tai tupoja vastaan, väki lähti liikkeelle kun porukka päätti tai kun johtajat käskivät.

Pääluotto Turtiaisen asema ei ollut helppo. Hän oli monenlaisten ristipaineiden kohteena. Viran puolesta, luottamusmiehenä hänen tuli ryhtyä toimiin työriitojen ratkaisemiseksi neuvotteluteitse. Työrauhan ylläpitämiseen patisti myös oma järjestö Metallityöväen liitto, joka demarijohtoisena oli kuitenkin osa luokkasopuilua. Työnantajan edustajien kanssa Turtiaisella oli kuitenkin toimiva ja asiallinen keskusteluyhteys, oli sitten kyse tuotantopuolen esimiehistä tai yrityksen korkeimmasta johdosta. Erimielisyydet ratkaistiin ja jotain ehkä opittiinkin, puolin ja toisin.

Opi perusasiat

Osaamisen ja koulutuksen arvostus korostuu Turtiaisen merkinnöissä. Tilaisuuden tullessa hän on aina valmis osallistumaan koulutuksiin, englannin kurssit mukaan lukien. Esimerkiksi Tampellan lyhytaikaista toimitusjohtajaa Pekka Saloa Turtiainen arvosti juuri sen takia, että myös Salolle tärkeää oli vahva koulutuspanostus yrityksessä. Turtiainen oli selvästi ylpeä myös siitä, että hänet kutsuttiin Tampereen yliopistoon luennoimaan käytännön työelämästä; siis varsinainen ”työelämäprofessori”.

Myös henkilöstön edustus yrityksen hallinnossa oli Turtiaiselle tärkeä teema. Osallistuminen yrityksen johtoryhmätyöskentelyyn tai hallituksen kokouksiin ”herrojen” kanssa ei aina ollut pääluottamusmiehelle helppoa. Tärkeää oli kuitenkin välittää käytännön työpaikkatason näkemykset päätöksenteon tueksi. Ja käytännön asiat Turtiainen hallitsi, myös tuotantotekniikan ja -menetelmien osalta. Turtiaisen kuvaukset osallistumisesta ja vaikuttamisesta hallitus- ja johtoryhmätyöskentelyyn antavat vakuuttavan todistuksen siitä, että asiansa osaava ja uskottava henkilö voi osaltaan vaikuttaa yrityksen päätöksentekoon tavalla, jossa huomioidaan myös henkilöstön näkemykset.

Suurempiin saappaisiin

Asiansa osaavalle ja uskottavalle henkilölle löytyy aina kysyntää ja nostetta laajemmissakin kuvioissa. Itseoikeutetusti Turtiainen nousee Metallityöväen liiton organisaatiossa samoin kuin SAK:ssa päättäviin elimiin, Metallityöväen liitossa myös työehtosopimusneuvotteluihin osallistuvaan suureen tes-neuvottelukuntaan. Tämä oli tosin pettymys:

”Ensi alkuun kaikki oli suurta ja mahtavaa. Tuntui, että nyt pääsee todella vaikuttamaan metallityöläisten etuihin. Se olikin vain tunne, joka hävisi neuvottelujen edetessä. […] Kentän miehenä oltiin ulkona kuin lumiukko lähes koko neuvottelujen ajan, odoteltiin ja kuunneltiin ihmetellen, missä oikein mennään, sillä demarit todellisuudessa kävivät neuvottelut Lundhin, Korven ja työnantajien Malmbergin välillä.”

Eduskuntavaaliehdokkaaksi Turtiaista houkuteltiin jo varhain, mutta vasta vuoden 1999 vaaleihin hän lähti mukaan ja valittiinkin vasemmistoliiton kansanedustajaksi kaudelle 1999–2003. Myös eurovaaliehdokkuus vuonna 1996 kiinnosti, mutta epäilys puutteellisesta kielitaidosta esti lähtemisen mukaan yritykseen. Olisi ehkä kannattanut, kuka tietää…

* *

Pertti Turtiaisen päiväkirjoista välittyy kuva ankarasta aatteen miehestä, joka yhteiskunnan, talouden ja työelämän rakenteiden muuttuessa ja murtuessakin pystyi olemaan sinut itsensä kanssa ja pitämään kiinni vakaumuksestaan ja periaatteistaan. Pyrkimys löytämään ratkaisut itsenäisesti avoimen keskustelun, yhteistyön ja neuvottelujen kautta johtaa parempaan lopputulokseen kuin pitäytyminen loppuun asti omaan oikeassa olemiseen tai ulkopuolisten tahojen käskyjen toimeenpanemiseen. Paineet pääluottamusmiestä kohtaan nousevat välillä lähes sietämättömiksi, mutta helpotusta löytyy mökin rauhasta ja pilkkimisen tarjoamasta yksinolosta.

Turtiaisen teksti on avointa, suoraviivaista ja rosoisuudessaan uskottavaa. Näkökulma on peittelemättömän subjektiivinen ja arviot kanssakulkijoista ovat varsin mustavalkoisia. Tässä Turtiainen ei eroa vaikkapa Matti Klingestä. Onnistumisista Turtiainen kertoo mielellään, mutta itsekritiikkiä päiväkirjamerkinnöistä löytyy sitä vastoin vähemmän. Tämäkin tietysti korostaa merkintöjen autenttisuutta, syvällisempään itsereflektointiin yleensä päädytään vasta omissa muistelmissa.

Turtiaisen päiväkirjamerkintöjen ehdoton vahvuus on tarkka ja monipuolinen ajankuva, jonka teos onnistuu välittämään niin tehtaan lattialta kuin työmarkkinatoiminnasta sekä suomalaisesta ja tamperelaisesta elämänmenosta yleisemminkin.

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua