Kuvat: Teos
KIRJAT | Miten kestää sen kanssa, että kaikki on tuhoutunut, aivan kaikki, alkutekijöitään myöten? Markku Paasosen päälle vyöryvä runoproosa ravistelee lukijaansa ja lumoaa toistolla, rytmillä ja kirkkaalla ajatuksella.
”Kaikki on tuhoutunut haastaa lukijaansa; se ei päästä helpolla.”
ARVOSTELU
Markku Paasonen: Kaikki on tuhoutunut
- Teos, 2023.
- 144 sivua.
Markku Paasonen on ollut tuottelias: Teos julkaisee häneltä tänä vuonna jo toisen teoksen. Edellinen, keväällä ilmestynyt esseeteos Lykätty salamurha, kyseenalaisti koko kirjoittamisen mielekkyyden. Nyt uusi teos toteaa kaiken tuhoutuneen – kulma on siis vielä jyrkempi.
Kustantaja on lätkäissyt teokselle tuplaluokituksen proosaan ja runouteen. Proosan ja runon rajankäyntiä Paasonen käy parinkymmenen otsikoidun tekstin verran. Ehkä kokonaisuus hieman enemmän proosan puolelle kallistuu, muoto on pääsääntöisesti runoa pidempää.
Kaikki on tuhoutunut -teoksen (Teos, 2023) ensimmäinen osio on ikäänkuin alkulämmittelyä, lyhyempää, runomaisempaa ainesta. Ne ovat omiaan herättämään mielenkiintoa: mitä ihmettä täältä löytyy, mihin Paasonen on lukijan viemässä.
Toinen osio ottaa raamatullisen kulman: ”Paavali Jerusalemissa” vuodattaa yhden monisivuisen virkkeen verran Paavalin matkatunnelmia. ”Jumalan armon paino” ei ole edes virke, sillä se ei ala isolla kirjaimella tai pääty pisteeseen, se on vain tyly vyöry Jumalan armon painoa – ”kaksisataaviisikymmentäkolme kilogrammaa neliösenttiä kohti”.
Tässä tekstissä näkyy vahvasti kirjan tavallisin tehokeino: toisto. Paasonen hokee samoja fraaseja kerta toisensa jälkeen. Toistohan on oiva keino luoda rakennetta ja muotoa, ja tässäkin se toimii hyvin: se vaikuttaa ensialkuun aivan kummalliselta ja tolkuttomalta, mutta tarpeeksi toistuessaan lumoaa. ”Jumalan armon paino” on fantastinen vyörytys ääntä ja vimmaa ja toimii aivan erityisen hienosti ääneen luettuna. Tästä sietäisi tehdä äänikirja.
Kaiken tuhoutumiseen pureutuva Kaikki on tuhoutunut on kirjan huippukohtia ja syystä antaa nimensä koko teokselle. Tämäkin on tasan yhden virkkeen mittainen vuodatus, jossa kertoja on pysähtynyt portaita noustessaan ja oivaltanut kaiken tuhoutuneen: ”…minä tarkoitan, että kaikki on tuhoutunut aivan kirjaimellisesti, aivan konkreettisesti, tuhoutunut perustuksiaan myöten, tuhoutunut alkutekijöihinsä, eikä tämäkään vielä riitä, tämäkään ei ole riittävän täsmällisesti ilmaistu, sillä kaikkien asioiden alkutekijätkin ovat tuhoutuneet…”.
Aivan ilahduttava on myös Hänen äänensä, jossa kertojana on ihmisen ääni.
* *
Kaikki on tuhoutunut haastaa lukijaansa; se ei päästä helpolla. Ei aina tarvitse helpolla toki päästäkään, eikä Paasonen toisaalta ole vaikea pelkästä vaikeana olemisen ilosta. Kyse on taiteesta ja tarkoituksenmukaisesta tekemisestä.
Kaikki tämä kummallinen toisto ja olemassaolon dekonstruktio luo rytmiä ja merkitystä. Paasonen on mielenkiintoisella, ajatuksia herättävällä tavalla omituinen kirjoittaja.
Mikko Saari
* *
Kulttuurigaala lähestyy!
Kulttuuritoimitus on ehdokkaana Vuoden kulttuuriteoksi Suomen Kulttuurigaalassa. Voit kannustaa meitä kotisohvalta käsin Ylen suorassa lähetyksessä perjantaina 24.11.2023!
#kulttuurigaala #kulttuuri
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Ehkä ihminen ei olekaan luomakunnan valtias – arviossa Risto Isomäen Krakenin saari
KIRJAT | Luonto- ja ympäristöasioihin keskittyvä kirjailija Risto Isomäki kuvaa uusimmassa romaanissaan ihmisen selviytymistä yllättävissä tilanteissa syvällä meren pinnan alla.
Olivatko Lalli ja Elina sittenkin lihaa ja verta, kysyy Mikko K. Heikkilä teoksessaan Taruissa on totta
KIRJAT | ”Tasokas tiede on kuin puolueeton oikeudenkäynti, jossa vain näyttö ratkaisee”, perimätietoon perehtynyt dosentti esittää ja lyö pöytään todisteet, joita on vaikea väittää palturiksi.
Frans, joka ei ensin edes tiennyt olevansa Frans – arviossa Hannu Salmen Frans Leijon -elämäkerta
KIRJAT | Hannu Salmi kiinnostui 1800-luvun lopussa syntyneestä isosedästään vuosia sitten. Syntyi Finlandia-ehdokas köyhän piian aviottomasta pojasta, joka eli kuurona ja sokeana.
Hybridinen teos pohtii merkityksiä ja muutosta – arviossa Taneli Viljasen Glitterneste
KIRJAT | Taneli Viljasen Glitternesteessä muoto ja sisältö palvelevat taidokkaasti toisiaan. Queerbarokin haaste otetaan tosissaan.