Ajankuva ihmisistä, jotka etsivät elämän tarkoitusta – arviossa Ossi Nymanin Alkuhuuto


Kuvat: Teos / Liisa Takala

Ossi Nymanin neljännen romaanin Alkuhuudon (Teos, 2025) päähenkilöiden nimet ja ammatit on kerrottu jo kirjan kannessa: bussinkuljettaja Toivo Pajumäki, kaupankassa Marjut Pelkonen ja suntio Faith Gabriel.

Toivon tarina on tänä päivänä jokseenkin tavallinen kuvaus yksinäisestä miehestä, bussikuskista, joka haikailee menneeseen maailmaan. Toivo ei ole hyvä sotilas huolimatta maanpuolustusharrastuksestaan. Bussikuskinakin hän ajattelee olevansa jokseenkin mitätön. Itsetunnon puute synnyttää räikeitä ajatuksia omasta itsestä ja muista.

Toivo syyttää pahasta olosta paljolti ympärillä olevia ja elettävää elämää. Epäonnistuminen parisuhteessa on nuoruuden draama.

Maahanmuuttajat ovat hänelle ongelma, koska he eivät ole kuin me alkuperäisasukkaat. He näyttävät erilaisilta ja käyttäytyvät eri tavalla. Toivon mielestä ”ne” sopisivat töihin jonnekin, jossa heitä ei näy eikä kuulu. Hänellä on idea merenpohjanpolkijoista, joita kukaan ei näkisi ja joista olisi kuitenkin edes hyötyä.

Naisen Toivo haluaa ja löytääkin nettisivuston, jossa on alapääkuvia tarjolla olevista suhteista. Kaupankassa Marjut on aikuinen nainen, joka tulee pyynnöstä Toivon luo. Marjut on naimisissa namibialaislähtöisen uskovaisen suntion Faithin kanssa ja heillä on teini-ikäiset kaksostytöt.

Ossi Nyman kirjoittaa vakuuttavasti. Kirjan päähenkilöt elävät yhteiskunnan reunalla, liki näkymättöminä. Toivolla on toivoa, Marjutilla mahdollisuuksia ja Faith on rohkea. Yhdistävä ongelma on puhumattomuus ja läheisten puute.

Seksiä pitää olla, vaikka se ei anna sitä mitä toivoisi. Läheisyyskin riittäisi usein. Seksin ja pornon kuvausten vahvuus on yllätys. Toisaalta elämän todellisuus näkyy siinä, että yksi päähenkilöistä ei välitä siitä ollenkaan.

Lukemiskokemuksena alun tekstit voivat olla järkyttäviä. Nyman järkyttää erityisesti kuvaamalla Toivon ajatuksien kautta rasismia, vihaa ja välinpitämättömyyttä. Samalla lukija kuitenkin oivaltaa, että tämä kaikki ei voi olla tässä.

* *

Ossi Nyman kertoo vakuuttavasti ja pienillä kohtauksilla siitä, millaisena elämä näyttäytyy raadollisimmillaan, siellä jossakin. Hyvän tai kurjemman vaihtoehdon hakemiseen on helpommat mahdollisuudet nettiaikakaudella. Nykyisessä poliittisessa todellisuudessa rasismi on arkipäivää eikä juuri kukaan enää puutu edes räikeimpiin tekemisiin tai sanomisiin.

Nykyinen pienipalkkaisten työelämä ei riitä ihmisille. Kirjassa kysymys kuuluukin: ”Miksi kukaan ei poista nykyistä orjuutta, oikeisto lisäisi sitä ja vasemmisto lisäisi orjien palkkaa?”

Kiusaajia ja kiusattuja ei ole ainoastaan kouluissa vaan myös työpaikoilla ja yhteiskunnassa enemmän kuin koskaan. Fanaatikot johtavat maata ja maailmaa ja tahtovat, että kaikista tulee ajatuksiltaan samanlaisia. Onneksi se on mahdotonta. Onnellisuus on kaukaista, mutta onneksi hetkittäin mahdollista.

Nymanin reippaasti puhuttelevat tarinat kertovat tästä ajasta, jossa kaikki lopulta tietävät mitä haluavat. Opitaan melkein olemaan ja toimimaan erilaisten halujen, mielipiteiden ja elämäntapojen kanssa, yhdessä ja erikseen.

* *

Ossi Nyman on herättänyt autofiktiivisillä romaaneillaan puhetta ja ajatuksia. Ensimmäiset romaanit Röyhkeys (2017) ja Patriarkaatti (2019) käsittelivät muun muassa työttömyyttä, sukupuolieroja ja epäoikeudenmukaisuutta. Kolmas, Häpeärauha (2022), pureutui tyylillä kirjailijan ja parisuhteiden tematiikkaan. Nyt hän tarjoilee samalla tyylillä fiktiota, joka varmasti herättää keskustelua.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua