Michael B. Jordan tuplaroolissa. Kuva: Warner Bros. Pictures
ELOKUVA | Sinnersin suomenkielinen nimi voisi olla Maa on syntinen laulu, ellei se olisi jo varattu. Elokuva yhdistelee ihmisoikeusasiaa, Delta bluesia, gangstereita ja vampyyrikauhua.
”Hieno rikoselokuva muuttuu geneerisen typeräksi kauhuelokuvaksi. Hohhoijaa.”
Sinners on keitos vähän kaikkea. Elokuva on varmastikin noussut Oscar-ehdokkaaksi siksi, että se poikkeaa aika tavalla Hollywoodin valtavirrasta. Tosiasiassa se on toisinto Robert Rodriguezin ohjaamasta ja Quentin Tarantinon käsikirjoittamasta elokuvasta Hämärästä aamunkoittoon (1996), eikä elokuvan ohjaaja Ryan Coogler asiaa kiellä.
Hämärästä aamunkoittoon en jaksanut katsoa loppuun; elokuva kävi niin tylsäksi vampyyrien hyökättyä, että se jäi kesken. Sinnersin sentään sinnin, ja iso syy jaksamiseen on elokuvan musiikki.
* *
Vuonna 1932 Chicagon gangsteripiireissä marinoidut kaksosveljekset Smoke ja Stack palaavat kotikaupunkiinsa, minne he perustavat mustille tarkoitetun blueskapakan. Lahjakkaiden muusikoiden soiton kerrotaan tuovan paikalle henkiä menneisyydestä ja tulevaisuudesta, ja myös katsojat näkevät heidät sähkökitaroineen päivineen.
Mutta musiikki houkuttelee myös pimeässä vaanivaa pahuutta, ja siinä kohtaa hieno rikoselokuva muuttuu geneerisen typeräksi kauhuelokuvaksi. Hohhoijaa. Vampyyritkään eivät ole perinteisiä haudantakaisia, vaan irvisteleviä zombivampyyreja, jotka ponnahtavat saman tien pystyyn vaikka minkälaisen luotiannoksen jälkeen.
Ei minulla ole mitään vampyyreja ja genresekoituksia vastaan, mutta kun Sinnersin vampyyrit vain loikkivat ja mesoavat silmät kiiltäen. Ei se ole tarinankerrontaa, se on pelkkää veristä mäiskettä.
* *
Juke Joint -kapakassa on villi meininki. Kuva: Warner Bros. Pictures
Musiikkikohtauksia on useita, ja niille on annettu kohtuullisen paljon aikaa. Eri aikakausien, kansallisuuksien ja musiikkilajien yhdistäminen on ollut hauska idea, ja kaiken sen tuominen samaan kuvaan raikastaa perinteisen tarinankerronnan sääntöjä. Kauhun, rikosten, musiikin ja tanssin lisäksi elokuvassa on annos seksiä, mustaa huumoria sekä rotuerottelun pohdintaa, joka nousee paikoin varsin koskettavaksi.
Yksi elokuvan mieleenpainuvimmista kohtauksista on, kun Delta Slim (Delroy Lindo) kertoo ystävästään, joka joutui lynkatuksi esiteltyään palkkarahojaan julkisesti, koska valkoiset luulivat häntä ryöstäjäksi. Ajatukset kääntyvät väkisin nykypäivän uutisotsikoihin ja siihen, kuinka ihmisiä tuomitaan pelkän ihonvärin perusteella.
Loppukohtauksessa palataan jälleen gangsterielokuvaan ja valkoinen ylivalta -teemaan, ja se olisikin ollut toimiva lopetus elokuvalle, ellei välissä olisi ollut haukotuttavan tyhmiä vampyyreja.
* *
Anteeksi mutta hampaanne ovat niskassani. Kuva: Warner Bros. Pictures
Michael B. Jordan tekee mainion kaksoisroolin kaksosveljeksinä Smokena ja Stackena. Teini-ikäisenä Jordan esitti huumediileri Wallacea tv-sarjassa The Wire – Langalla, ja pikkuhiljaa hän on kohonnut isompiin rooleihin. Sinnersissä Jordan on saatu niin hyvin ujutettua kahteen rooliin, ettei asiaan edes kiinnitä huomiota. Blueslegenda Buddy Guyn pieni rooli elokuvan lopussa elähdyttää puolestaan bluesin ystäviä.
Sinners esittää kysymyksen, onko parempi olla elävä kuollut kuin elää rasistisen sortokoneiston alistamana. Mutta kuten sanoin, nämä ovat cooleja, moderneja vampyyreja, eivät piinattuja sieluja, jotka on pakotettu imemään verta vasten tahtoaan. Todellinen kysymys siis kuuluu, onko parempi olla paha kuin pahan sortama?
* *
Sinners oli Oscar-ehdokkaana peräti kuudessatoista kategoriassa, kun Paul Thomas Andersonin ohjaama One Battle After Another oli ehdolla ”vain” kolmessatoista kategoriassa.
Parhaan ohjauksen ja parhaan elokuvan Oscareihin Sinners ei aivan yltänyt, mutta sai pystin parhaasta alkuperäismusiikista (säveltäjä Ludwig Göransson), parhaasta kuvauksesta (kuvaaja Autumn Durald Arkapaw), parhaasta alkuperäiskäsikirjoituksesta (Ryan Coogler) sekä parhaasta miespääosanesittäjästä. Michael B. Jordan on vasta kuudes pääosa-Oscarin saanut mustaihoinen näyttelijä.
Suomessa Sinners meni elokuvissa kävijöiltä melkein kokonaan ohi, ja se sai ainoastaan vajaat kolmekymmentätuhatta katsojaa. Vuoden 2025 katsotuimpien elokuvien listalla se on sijalla 56.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
1700-luvun Shakers-lahkon johtajan elämää isolla pensselillä – arviossa The Testament of Ann Lee
ELOKUVA | Epätavallisessa elämäkertaelokuvassa nainen julistautuu Jeesuksen toiseksi tulemiseksi ja perustaa uskonyhteisön Amerikan itärannikolle.
Äänilohtua Rauman kujilta – arviossa Jossain on valo joka ei sammu
ELOKUVA | Lauri-Matti Parppein Jossain on valo joka ei sammu on uudenlainen elokuva. Vakavasta aihepiiristään huolimatta siinä on jotenkin keskieurooppalaista kepeyttä.
Parisuhde vaatii paljon ja antaa vähän – arviossa Colleen Hoover -filmatisointi Muistoja hänestä
ELOKUVA | Vanessa Casswillin elokuvassa kaikki on suurta, osin sattumaa ja seurauksia selvitellään tai yritetään unohtaa.
Putinin valtaannoususta kertova The Wizard of Kremlin tyrmää ainesten määrällä ja venytetyllä kestolla
ELOKUVA | Vladimir Putinin nousu valtaan oli tarkan suunnittelun tulos. Olivier Assayasin elokuva hamuaa poliittisesta prosessista otetta siinä kuitenkaan onnistumatta.