Putinin valtaannoususta kertova The Wizard of Kremlin tyrmää ainesten määrällä ja venytetyllä kestolla

Jude Law on Vladimir Putin. Kuva: Carole Bethuel

Ranskalaisohjaaja Olivier Assayasin englanninkielisessä elokuvassa The Wizard of Kremlin on paljon kiinnostavaa ja kiehtovaa aineistoa – miksei olisi, kun aiheena on yksi viimeaikaisen poliittisen historian oudoimmista tarinoista eli Vladimir Putinin valtaannousu.

Elokuvan tekijät esittävät sen tarkoin laskelmoituna tuotesuunnitteluna, joka oli pohjimmiltaan faustilainen tarina viestintäammattilaisesta poliittiseksi taustavaikuttajaksi kasvaneen harmaan eminenssin ohjauksen vaikuttavuudesta.

* *

The Wizard of Kremlinillä on vahvasti kirjalliset juuret. Elokuva perustuu sveitsiläis-italialaisen kirjailijan Giuliano da Empolin vallan olemuksesta kertovaan satiiriseen romaaniin Kremlin velho (suom. Lauri Kaila Holma; Minerva, 2023). Elokuvan yhtenä käsikirjoittajana on ollut itsekin elokuvia ohjannut ranskalaiskirjailija Emmanuel Carrère.

Elokuvassa Vladimir Putinin valtaannousua auttaa kuvitteellinen neuvonantaja Vadim Baranov (Paul Dano). Baranovin hahmoa on tiettävästi inspiroinut venäläispoliitikko ja Putinin entinen neuvonantaja Vladislav Surkov.

* *

Elokuvan juoni on kehystetty amerikkalaisen toimittajan Rowlandin (Jeffrey Wright) ja Baranovin tapaamiseksi, joka keriytyy auki kuin pitkä haastattelu. Tässä tarinassa Putinia ei voi ymmärtää ilman hänen kaikkivoipaa apuriaan, joten Baranovin tarinakin on kerrottava.

Se alkaa glasnostin (1985–1990) riehakkaista ajoista, jolloin Venäjällä kaikki tuntui olevan mahdollista, valtionyhtiöt katosivat keinottelijoiden haltuun ja opiskelijat väsäsivät kulttuuria kiireellä uusiksi.

* *

Baranovin isällä on ollut jo neuvostoaikoina vaarallinen kirjasto täynnä teoksia epäilijöiltä, kyynikoilta ja muilta, joiden teosten lukemisesta, saati sitten omistamisesta joutui helposti vankileirille. Baranovilla on harvinainen painos Jevgeni Zamjatinin tieteisdystopiasta Me (1919–1921).

Juuri Zamjatinin teoksen Baranov dramatisoi teatteria varten, sillä 1990-luvun Venäjän hulluina vuosina kulttuuri saattoi tuntua ainoalta elämänalueelta, joka ei ollut materialismin saastuttamaa.

* *

Aikansa teatteritöissä heiluttuaan Baranov luiskahtaa tv-tuottajaksi kätilöimään uuden, materialismista uskonnon tehneen Venäjän tosi-tv-ohjelmia, joissa bilehileet kouluttautuvat miljonäärien ihannevaimoiksi. Tv-hommista Baranov on sittemmin helppo houkutella poliittiseen markkinointikampanjaan.

Venäjän mediayhtiöitä omistavalla liikemies Boris Berezovskilla (Will Keen) on intressejä olla lähellä vallan kulloistakin ydintä, joten hän on saanut päähänsä ajaa Venäjän johtoon anonyymiä tiedustelumiestä Vladimir Putinia. Siihen projektiin hän värvää Baranovin mukaan.

Paul Dano esittää Vadim Baranovia, Putinin kuvitteellista neuvonantajaa. Kuva: Carole Bethuel

* *

Putinia esittävä Jude Law näyttää tutkineen Putinin maneereja. Kontrolloidun asiallinen käytös kätkee pilkallisen kyynisyyden. Ne, jotka ovat nähneet Law’n esittämässä paavi Pius XIII:aa sarjassa The Young Pope, tietävät millaisen kylmän raivon hän pystyy lataamaan katseeseensa.

Baranovin lahjakkuus on markkinoinnissa ja kyvyssä saada Putin kuulostamaan käskijältä, jota Venäjän kansa on kaivannutkin. Paul Dano esittää omasta fiksuudestaan juopunutta mediagurua juuri sillä huvittuneella koppavuudella, jota hahmo vaatiikin.

* *

Elokuvan pyörryttävän monien sivuhahmojen joukossa nähdään myös oligarkki, liikemies ja Wagner-yrittäjä Jevgeni Prigožin (Andris Keišs), jonka matkassa kurkistetaan Pietarin trollitehtaaseenkin.

Elokuvan käsikirjoitus on ahdettu ääriään myöten Venäjän hurjasti muuttuvalla yhteiskunnalla ja sen ylettömyyksillä. Täyteys ja liki kahden ja puolen tunnin kesto tekevät elokuvasta kuin mammutin, jota ohjaaja Olivier Assayas ruoskii liikkumaan nopeammin. Siinä vauhdissa ihmiset ja kokonaiskuva jäävät ääriviivojen tasolle.

* *

Elokuvan heikkous on, että se keskittyy pintakuohuun, kuorrutukseen ja kosmetiikkaan. Se esittää taikatempun tehneen taikurin taitojen hämmästyttävyyden ja pitää sitä jäännöksettömänä totuutena.

The Wizard of Kremliniä katsoessa tuntee olevansa omille teilleen päässeen junan kyydissä, koska niin paljon ohi vilahtelee historiaa, faktoja ja triviaa yhtenä mylläkkänä. Elokuvaa katsoessa ei voi välttyä ajattelemasta sitä, kuinka paljon viihdyttävämmän, napakamman ja ilkeämmän elokuvan Ali Abbasi ohjasi Donald Trumpista (The Apprentice, 2024; lue Kaarina Lehtisalon arvio). Periaate on molemmissa elokuvissa sama: vaikka mukana on tietty määrä historiallisia faktoja, monet elokuvan tapahtumista ovat keksittyjä, mielikuvituksen tuotetta.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua