Perijätär de Vil sai taas yhden elämän valkokankaalla – Cruella-elokuva on varsin siivo, pääosassa on puvustus

Emma Stone on Cruella. Kuva: Disney Enterprises, Inc

Cruella on kertovinaan tarinan siitä, kuinka 101 dalmatialaisen pahiksesta tuli se samaan aikaan kuumaverinen ja kylmäkiskoinen julmuri, jona hänet tunnetaan. Juonen huippuhetket kuitenkin sijoittuvat 1970-luvulle, viitisentoista vuotta Dodie Smithin kirjaa ja kymmenkunta vuotta Disneyn ensimmäistä dalmatialaiselokuvaa myöhemmäksi. Tuttuja elementtejä on muutenkin napsittu käyttöön hyvin vapaamielisesti valikoiden.

Tarina alkaa alakouluikäisestä Estella-tytöstä (lapsena Tipper Seifert-Cleveland, aikuisena Emma Stone). Estella asuu kahdestaan äitinsä kanssa ja haaveilee vaatesuunnittelijan urasta, mutta häntä kiusataan jatkuvasti räiskyvän luonteensa ja mustavalkoisten hiustensa vuoksi. Suuttuessaan Estella heittäytyy julmaksi, jolloin äiti nimittää häntä Cruellaksi. Sisäinen Cruella kuitenkin unohtuu alun jälkeen käsikirjoituksesta pitkäksi aikaa. Estella menettää ensin paikkansa hienossa yksityiskoulussa, sitten traagisesti äitinsä, ja päätyy Lontooseen näpistelemään kahden muun orvon kanssa. Intohimoaan vaatteisiin hän hyödyntää suunnittelemalla koplalleen valeasuja.

Asiat kääntyvät omalla tavallaan mukavasti, mutta Estella kaipaa jotain suurempaa. Kun rikostoveri lopulta onnistuu junailemaan hänelle työpaikan muotiliikkeestä, unelmat näyttävät käyvän toteen. Matkassa on kuitenkin vielä monta mutkaa, ja jouduttuaan törmäyskurssille pelätyn ja ihaillun muotisuunnittelijan Paronittaren (Emma Thompson) kanssa Estella kutsuu Cruellan taas ohjaimiin.

Emma Thompson paronittarena. Kuva: Disney Enterprises, Inc

Cruella laittaakin pystyyn uskomattoman spektaakkelin kaduilla ja catwalkeilla suistaakseen kilpailijansa tuhoon. Tietenkään mikään ei tule ilmaiseksi, eikä Lontoon muotipiirien vaikutusvaltaisimman naisen uhmaaminen ole yhtä vaaratonta kuin lompakkojen pölliminen.

Kahden tyyliniekan sodasta näkyvät läpi sekä Vivienne Westwood että Ziggy Stardust, ja näyttävään puvustukseen on laitettu kaikki liikenevät paukut myös muotinäytöskohtausten ulkopuolella. Kun miljöönä vielä on vintage-Lontoo, jota esitellään häpeilemättä pitkillä kamera-ajoilla, silmänruokaa tosiaankin piisaa. Dialogiin on pakattu tiiviisti hauskoja tokaisuja ja soundtrackille takalistoa keinuttavaa poppia. Vähemmilläkin montaaseilla olisi toisaalta saattanut tulla toimeen.

Elokuvalla on siis hekumallinen ”books, hooks and looks” -resepti: monen median läpi kiertävä taustatarina, yksinkertaisia mutta vahvoja juonikoukkuja sekä selkeä estetiikka ja tarttuvia repliikkejä. On tosin hiukan epäselvää, onko elokuva suunnattu aikuisille vai lapsille. Cruellan maailmassa kännätään sammumiseen asti ja kohdataan kuolemaa, mutta toisaalta myös koetaan mielettömiä seikkailuja söpöjen eläinapureiden kanssa.

Paul Walter Hauser, Emma Stone ja Joel Fry elokuvassa Cruella. Kuva: Disney Enterprises, Inc

Cruella-elokuvan ärsyttävä heikkous on Cruella. Tunnetun hahmon uudelleentulkinta luo selkeitä ennakko-odotuksia, joiden täyttymättä jääminen hämmentää. Estella nimittäin ei päädy kovin lähelle kirjan, piirrettyjen eikä Glenn Closen versiota. Siitä tarinasta olisikin ollut vaikeaa tehdä Disney-elokuvaa.

Hioutuminen hyväsydämisestä taskuvarkaasta häikäilettömäksi neroksi ei myöskään ole erityisen kekseliäs: Cruellahan on mukana ensi minuuteilta asti, kuin hyllyllä nimilappu otsassaan, odottamassa tilaisuutta. Selitys sille, kuinka ulkopuolisesta orvosta kasvaa mestaririkollinen ja shokeeraava muotimaailman kauhukakara, on lopulta se, että tämä nyt vain oli sellainen tyyppi.

Cruellan uusi henkilöitymä ei ole muutenkaan erityisen vaikuttava. Luova, tunteellinen ja särmikäs Estella on kiinnostava hahmo, jota Stone esittää uskottavasti. Cruellan vaatteisiin hypättyään hänestä tulee yks kaks etäinen, lattea ja suorastaan nolostuttava maneerikokoelma, jolla on yksinkertainen päämäärä ja jota mikään määrä lähikuvia ei tee katsojalle läheiseksi, saati samaistuttavaksi.

Elokuva ei silti ole sellainen laiska kyhäelmä kuin trendikkään antisankarivirtauksen vanavedessä voisi pelätä. Päähenkilön hiipuessa välillä tylsäksi muiden näyttelijöiden pieteetti pelastaa yllättävän paljon. Erityisesti Estellan rikostoverit Jasper (Joel Fry) ja Horace (Paul Walter Hauser) tuovat tarinaan paitsi hauskoja heittoja, myös lämpöä.

Monimutkaisten rikoskuvioiden ja räiskyvän puvustuksen seuraaminen on aidosti viihdyttävää, jos ei odota ikonin tarkkaa toistoa tai aitoa psykologista jännitystä. Oikeita pahiksia kaipaavalle tämä Cruella on aivan liian pehmo.

Eli Harju

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua