Behm. Kuva: Sami Kuokkanen
ELOKUVA | Oskari Sipolan elokuva perustuu Juha Itkosen toiseen romaaniin vuodelta 2005. Naispääosassa nähdään poptähti Behm.
”Tarina koskettaa nuoria, joilla on toiveita, jotka vievät muiden takia eri suuntiin.”
ARVOSTELU

Anna minun rakastaa enemmän
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Oskari Sipola
- Pääosissa: Pyry Kähkönen, Behm, Mimosa Willamo, Aimo Räsänen, Evelyn Rasmussen
- Ensi-ilta: 3.10.2025
Antti Salokoski (Pyry Kähkönen) on muusikko, joka uskoo musiikkiinsa ja bändiinsä. Tavoitteena on saada julkaistua levy ja tulla kuuluisaksi. Haaveiden keskellä Antti tapaa kotibileissä Suvi Vaahteran (Behm-taiteilijanimellä tunnettu muusikko Rita Behm), kirjallisuudenopiskelijan, joka lukee runoja.
Rakastuminen on nopeaa ja Antin haaveet pysyvät entisellään. Suvi on hyvä kannustaja. Antti elää isänsä kanssa, Suvi vierailee heidän luonaan ahkeraan. Sattumalta Antti kuulee Suvin laulavan tekemäänsä kappaletta ja hämmästyy tämän laulutaidoista. Suvi liittyy poikien yhtyeeseen.
Elokuva perustuu Juha Itkosen samannimiseen romaaniin vuodelta 2005. Eletään pienessä kaupungissa, taustakuvien perusteella kirjailijan entisessä kotikaupungissa Hämeenlinnassa.
* *
Uudistunut bändi saa uralleen hyvän alun ja keikkoja riittää. Levy myy kultaa.
Ongelmat alkavat kateudesta, puhumattomuudesta ja erilaisista toiveista tulevaisuuden suhteen. Antin isä Sakari (Aimo Räsänen) on hiljainen mies, joka antaa poikansa elää omaa elämäänsä.
Suvilla on oma ajatus rakastumisesta ja sen oikean tapaamisesta. Onko juuri nyt se oikea hetki vai olisiko se vasta joskus myöhemmin?
Elokuvan tapahtumat kerrotaan kolmena versiona, parhaillaan tapahtuvina, haaveina tulevaisuudesta ja lopulta oikeaan arkeen palaten. Kirjan tarinan kerrotaan olevan kolme versiota Suvi Vaahteran eli Summer Maplen maailmanvalloituksesta. Tavallaan näin, mutta elokuvassa on kysymys enemmän Antin elämästä, saavutuksista, menetyksistä, haaveista ja toiveista ja lopulta taas arjesta. Kaikessa on kysymys rakkaudesta toiseen ihmiseen ja musiikkiin.
* *
Elokuvan kerronta on hetkittäin niukkaa ja kevyttä. Tarina koskettaa nuoria, joilla on toiveita, jotka vievät muiden takia eri suuntiin. Keskustelut ovat lyhyitä huomautuksia, jotka jäävät joskus ilman vastauksia.
Vauhti paranee, kun Elisa (Mimosa Willamo) saapuu kuvaan. Hän on juristi, joka tietää mitä tahtoo ja haluaa Antin ja onnellisen elämän rivitalossa. Antti pääsee hyvään alkuun aikuisuudesta, mutta unohtaa samalla musiikin, joka muistuttaa menneisyydestä ja Suvista.
Nähdään aitoja, rohkeita ja paljonpuhuvia kohtauksia parisuhteesta, kunnes Elisa loukkaantuu Anttiin ja poistuu tämän elämästä. Alkaa uusi vaihe, paluu entisiin tunnelmiin.

Pyry Kähkönen. Kuva: Sami Kuokkanen
* *
Pyry Kähkönen on roolissaan tasainen ja uskottava, kuten myös Behm. Mimosa Willamo on antoisa roolissaan, samoin lyhyesti vilahtava norjalainen Evelyn Rasmussen Osazuwa amerikkalaisen managerin, Catherinen roolissa. Aimo Räsänen saa isänä vain hetkiä. Hänen kommentinsa ovat uskottavasti tarpeellisia nuorelle miehelle.
Elokuva alkaa nuorten aikuisten maailman kuvauksena. Muutokset näkyvät aikuiselämän aloittamisen vaikeutena ja valintoina, joille aiheen käsittely tuo syvyyttä.
Oskari Sipolan aikaisempia ohjauksia ovat Has been, nuorista ja musiikista (2018) sekä Anna-Leena Härkösen Häräntappoase-romaanin elokuvasovitus (2021).
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




