Nuremberg tekee natsismin järjestelmällisyydestä ja holokaustin kauhuista yksilöiden puisevaa oikeussalidraamaa

Rami Malek ja Russell Crowe. Kuva: Scott Garfield / Sony Pictures Classics

Silminnäkijäkertomuksiin väitetysti perustuvan Nuremberg-elokuvan nimi on saksalaisen Nürnbergin kaupungin nimi amerikkalaistettuna. Toisen maailmansodan päätteeksi neljä liittoutuneiden maata, Yhdysvallat, Iso-Britannia, Ranska ja Neuvostoliitto, päättivät järjestää oikeudenkäynnin, jossa natsi-Saksan henkiin jääneet johtajat tuomittaisiin teoistaan. Oikeudenkäynnin järjestäminen oli vaikeaa, koska koko maailmaa koskevaa oikeudellista normistoa ei ollut vielä kehittynyt säädöksiksi asti.

On hiukan outoa, että nykymaailman ihmisille täytyy kertoa niin perustavanlaatuisesti yleistietouteen ja -sivistykseen kuuluvasta asiasta kuin toisen maailmansodan päätökseksi pidetystä Nürnbergin oikeudenkäynnistä. Asia sinänsä on kerrottu monissa kirjoissa ja dokumenttielokuvissa ja -ohjelmissa.

Kertoo eniten nykyisestä maailmasta, että natsihallinnon julmuuksien tuomisesta päivänvaloon täytyy kertoa viihde-elokuvana eli satuna, aivan kuin todellisuuden raakuus ei saisi satuttaa.

* *

Tunnetuin fiktioelokuva aiheen liepeiltä on Stanley Kramerin Nürnbergin tuomio (1961), jossa neljä saksalaista tuomaria joutuu vastaamaan syytteisiin osallisuudestaan natsien rikoksiin.

Ei ollut sattumaa, että natsijohtajien oikeudenkäynti järjestettiin nimenomaan Nürnbergissä, kaupungissa, joka oli toiminut natsismin pyhäkkönä, kun siellä oli pidetty kansallissosialistien useita puoluekokouksia ja propagandaparaateja.

Nurembergin tekeminen vei ohjaaja-tuottaja James Vanderbiltiltä 13 vuotta. Sarjamurhaajaelokuva Zodiacin (2007) toisena käsikirjoittajana Vanderbiltillä on selvä käsitys siitä, miten tehdä yleisöön menevä elokuva ikävästä aiheesta.

Nürnberg-projektista oli tiettävästi tullut Vanderbiltille intohimo, sillä häntä poltti halu saada kertoa nykyajan nuorisolle mitä holokaustissa tapahtui ja miksi Nürnbergin oikeudenkäynnit järjestettiin. Elokuva pohjautuu toimittaja, kirjailija Jack El-Hain kirjaan Göring ja psykiatri (suom. Päivi Paju; Minerva, 2020), Kirja oikeudenkäynnistä tarjosi Vanderbiltille näkökulman ja tarinan.

Hermann Göringistä (Russell Crowe) oli tullut natsi-Saksan korkea-arvoisimpia johtajia, valtakunnanmarsalkkka ja Hitlerin sijainen.

En minä mitään tehnyt, sanoo Hermann Göringin (Russell Crowe) olemus elokuvassa Nuremberg. Kuva: Kata Vermes / Sony Pictures Classics

* *

Elokuvan alussa nähdään, miten amerikkalaissotilaat vangitsevat Göringin hänen yrittäessään paeta raunioituneesta Saksasta. Tarinan psykiatri on Yhdysvaltain armeijassa palvellut Douglas Kelley (Rami Malek), joka sai tehtäväkseen tutkia Göringin ja muiden vangittujen natsijohtajien mielentilaa sen arvioimiseksi saattaisivatko he tehdä itsemurhan ennen joutumistaan oikeuteen. Kelleyn tarkoitus oli selvittää, oliko natsijohtajilla jokin tietty psyykkinen sairaus, mikä olisi saanut heidät tekemään julmuuksia.

Elokuva esittää Kelleyn ihmisenä, jolle natsijohtajien psyyken tutkiminen tarjoaisi mahdollisuuden kirjoittaa menestyskirja.

Kolmas elokuvan päähenkilöistä on juristi ja Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Robert H. Jackson (Michael Shannon), joka toimi Nürnbergin oikeudenkäynnin päätuomarina. Häntä ajoi eteenpäin halu estää natsijohtajien uhriutumisen mahdollisuus sekä luja tahto paljastaa maailmalle natsihallinnon koko julmuus.

Elokuva lähentelee dramatisoitua dokumenttia sen kertoessa kansainvälisen oikeudenkäynnin järjestämisen vaikeudesta aikana, jolloin ei ole olemassakaan menettelytapoja sellaiseen, saati sitten kansainvälistä lakia. Ei ollut koskaan aiemmin nostettu syytteitä rikoksista ihmisyyttä vastaan. Nürnbergin oikeudenkäynneillä luotiin oikeuskäytäntöä ja ennakkotapauksia. Nuremberg raottaa kulissientakaista näkymää todetessaan, että joistakin yhdysvaltalaisjohtajista koko oikeudenkäynti oli tarpeeton, sillä helpommalla päästäisiin, jos sotasyyllisinä pidetyt vain ammuttaisiin.

Elokuva on sarja keskusteluita psykiatrin ja vankien välillä. Niitä katsoessa käy ilmi, miten eri sarjassa Malek ja Crowe näyttelevät. Toisaalta heidän välilleen ei ole kirjoitettu älykästä ja kiehtovaa draamaa, joka oikeuttaisi elokuvan kahden ja puolen tunnin keston.

* *

Se, mitä elokuvalla on sanottavaa natsien ja holokaustin kauheudesta ja tarpeesta estää sen uusiutuminen, on kuultu usein ennenkin, mikä tekee Nurembergista elokuvana keskinkertaisen.

Elokuva huipentuu kahteen kohtaukseen oikeussalissa. Ensiksi pääsyyttäjä Jackson grillaa Göringiä ja myöhemmin tuomioistuimen brittisyyttäjä Sir David Maxwell-Fyfen (Richard E. Grant) otettua ohjat Göringiä vastuutetaan holokaustista.

Elokuvassa nähdään sodan jälkeen julki tulleita filmejä keskitysleireistä, joiden ruumiskasoja ajetaan joukkohautaan puskutraktorilla ja myös kuvia luurangonlaihoiksi nääntyneistä vangeista. Kuva-aineistoa on oikea määrä kertomaan tapahtuneen kansanmurhan hirveydestä.

Tulepas, sotilas, kantamaan matkalaukkuni, tokaisee Russell Crowen esittämä Hermann Göring amerikkalaissotilaiden vangitessa hänet. Kuva: Kata Vermes / Sony Pictures Classics

* *

Nuremberg-elokuvan latteudesta kertoo eniten se, että aidot välähdykset holokaustin uhreista pakottavat katsomaan itseään tarkemmin kuin oikeussalidraamaa leirikuvien ympärillä.

Malek näyttelee huonosti ja hänen esittämänsä psykiatrihahmo on naiivi, jopa siihen mittaan, että suostuu posteljooniksi Göringin ja hänen vaimonsa välillä. Siitä huolimatta, että elokuva tuntuu ajoittain kovin puisevalta, ei voi olla ihastelematta sitä rutinoitunutta ammattitaitoa, jonka Crowe tuo Göringin esittämiseen. Latautuneimmilla hetkillä näkee, miten Crowen esittämä Göring piilottelee silmiensä takana tietoisuutta siitä, mitä hänen kuulustelijansa häneltä haluavat. Tämäntyyppisiä elokuvia tehdään yleensä Oscar-imureiksi.

Elokuvaa on mahdotonta katsella tuntematta suuttumusta nykyhetken sodista, kansanmurhista, sortohallintojen toimista ja niistä ihmisoikeuksien loukkaajista, jotka pitäisi saattaa vastuuseen.

Spektaakkelin mitoissa tuotettu Nuremberg on täynnä viihdyttäviä pikkuseikkoja. Pohjimmiltaan elokuva etsiskelee selitystä ihmisen pahuudelle. Pyrkiessään viihdyttävyyteen Nuremberg hukkaa tärkeimmän: pelkistämällä koko oikeudenkäynnin, natsismin toiminnan ja holokaustin yksilöiden tasolle elokuva jättää sivuun sen järjestelmällisyyden, jolla natsirikolliset toimivat, sen miten kolmannen valtakunnan tarkoitus oli alun alkaenkin ryhtyä valloitussotaan ja kansanmurhiin.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua