Mothering Sunday on tekotaiteellinen elokuva epätodellisista ihmisistä

Colin Firth, Odessa Young ja Olivia Colman. Kuva: Finnkino

Graham Swift (s. 1949) on arvostettu ja palkittu brittiläiskirjailija, jonka vuonna 2016 ilmestynyt romaani Mothering Sunday on saanut paljon kiitosta. Kirjan pohjalta valmistui vuonna 2021 samanniminen elokuva, jota esitetään parhaillaan Suomen elokuvateattereissa.

Elokuvan käsikirjoittaja on brittiläinen näytelmäkirjailija Alice Birch, ohjaaja on ranskalaistaustainen Eva Husson ja kuvaaja eteläafrikkalainen Jamie D. Ramsay.

Elokuvan nimi, Mothering Sunday, ei tarkoita Suomessakin vietettävää toukokuista äitienpäivää, vaan viime vuosituhannen alkupuolella palvelusväelle suotua vapaapäivää, jolloin heillä oli mahdollisuus päästä käymään kotiseuduillaan tapaamassa äitiään ja muuta perhettä.

Mothering Sunday -elokuvassa Nivenin perheen sisäkkö Jane (Odessa Young) on orpo, joten hän saa viettää päivän haluamallaan tavalla isäntäväen lähtiessä huviretkelle muutaman muun lähiseudun tuttavapariskunnan kanssa. Eletään 1920-lukua.

Janen tausta ei ole tiedossa. Hän on ollut Nivenin perheessä jo vuosia. Hän rakastaa kirjoja ja lukemista, ja se hänelle sallitaan. Janella on salainen suhde naapuruston nuoreen mieheen Paul Sheringhamiin (Josh O’Connor), jonka vanhemmat ovat nyt samalla piknikillä kuin Nivenit sekä Hobdaysit, jonka Emma-tyttären ja Paulin häät ovat muutaman viikon kuluttua. Emma on ollut aiemmin kihloissa Paulin sodassa kuolleen isoveljen kanssa. Tuleva avioliitto vaikuttaa jonkinlaiselta lohdutuspalkinnolta tai hyvitykseltä. Ehkä Emmankin mielestä.

Myös Janen palveluspaikan Nivenit ovat menettäneet poikansa sodassa, mikä selittää osaltaan talon lamaantuneen ilmapiirin. Kartanon isännän (Colin Firth) yritykset kohentaa mielialoja saavat vastaansa talon rouvan (Olivia Colman) apaattisen murjotuksen. Silti herra Niven hokee hokemistaan, miten kaunis Mothering Sunday onkaan tänä vuonna ja toivottelee Janelle ihanaa vapaapäivää.

Josh O’Connor. Kuva: Finnkino

Jane pyöräilee Paulin luo. He viettävät päivänsä jutellen ja rakastellen. Jane ei ole rikkaan nuorukaisen viettelemä vähäinen piikatyttö, vaan he ovat paitsi rakastavaisia myös ystäviä. Paulin lähdettyä – pahasti myöhässä – tapaamaan morsiantaan Emmaa, Jane jää Paulin kotiin hivelemään kirjastohuoneen kirjoja ja hengittelemään vaurauden suomaa ilmapiiriä. Joka ei kuulu hänelle.

Elokuvassa eletään rinnakkain sekä kohtalokkaaksi osoittautuvassa Mothering Sundayn huviretkipäivässä että Janen myöhemmissä vaiheissa. Hänestä tulee kirjailija. Jo elokuvan ensihetkillä Jane tapailee kertomuksen alkua: Olipa kerran…

Sadulta koko tarina vaikuttaakin. Elokuvan kuvaus hivelee silmää: laukkaava hevonen aamu-usvaisella niityllä, rakastelemisesta raukeat alastomat vartalot kevättuulen leyhyttäessä valoa siivilöivää verhoa. Pysähtyneitä hetkiä. Lähikuvia.

Eikä kummallakaan minkäänlaista pelkoa kiinnijäämisestä, häväistyksestä tai syytöksistä sen aiheuttamisesta, kielletyn ja epäsäätyisen suhteen seurauksista… Ei mitään sellaista. Jane vain palaa päivän päätteeksi palveluspaikkaansa, jossa herra Niven jo odottaa häntä yllättävien uutisten kera.

Jane-palvelustytöstä tulee myöhemmin menestynyt kirjailija. Kuva: Finnkino

Elokuvan roolitus on onnistunut pieniä sivuosia myöten, vaikka Colin Firth melko keskeisessä osassaan on kuin eri sadusta kuin muut vaikuttaen jotensakin hassahtaneelta. Hän suhtautuu palvelustyttö-Janeen lempeästi kuin omaan tyttäreensä, mikä on tietysti herttaista. Sitä paitsi olen varma, että hän on tiennyt koko ajan Janen ja Paulin salasuhteesta. Katsoja saakin kuvitella mitä mielii, sillä tarinassa ei liikoja selitellä.

Olivia Colmanin olemus rouva Niveninä on kuin nyreän, katatonisessa tilassa olevan kuningattaren. Elokuvan alussa ei heti ole selvää, mistä rouva Nivenin sisäänpäinkääntynyt olotila johtuu.

Odessa Young Janen roolissa on kaunis katsella, mutta elokuvassa ei käy mitenkään ilmi, miksi hän on sellainen kuin on. Tai oikeammin, millainen hän siis on! Mistä aineksista hänet on tehty? Mitkä seikat tekevät hänestä myöhemmin kiitetyn kirjailijan? Pelkästään orpous ja nuorena koettu salainen lemmenkokemus eivät kirjailijanuran aineksiksi riitä, eikä niin väitetäkään. Elokuvasta ei kuitenkaan ilmene juuri muuta. Katsojalle Jane on vain herttainen nainen, joka jostakin syystä pitää kirjoista ja kirjoittamisesta.

Katkelmat Janen myöhemmästä elämästä jäävät irrallisiksi ja siten merkityksettömiksi. Asioita näytetään, mutta ne eivät yllä koskettamaan katsojaa, joka olisi halunnut tutustua siihen Janeen, joka nähtiin elokuvan alussa.

Ritva Alpola

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua