Matt Shakmanin ohjaama The Fantastic Four: First Steps ei ole huono elokuva – se on pähkähullu

Kuva: 20th Century Studios / © and ™ 2025 MARVEL

Marvelin sarjakuva- ja elokuvauniversumissa ei ole vain yhtä maapalloa, vaan niitä on lukuisia eri ulottuvuuksissa. The Fantastic Four: First Steps -elokuvassa yksi niistä on merkitty sarjakuvapiirtäjä Jack Kirbyn syntymäpäivän mukaan numerolla 828.

Kyseisessä maailmassa eletään kuusikymmenlukulaiselta näyttävää, mutta teknisesti varsin pitkälle kehittynyttä elämää. Siellä asuu myös supersankariryhmä Ihmeneloset.

Ihmeneloset-sarjakuvan ensimmäinen elokuvaversio nähtiin vuonna 2005, ja se sai jatko-osan Fantastic Four: Rise of the Silver Surfer vuonna 2007. Vuonna 2015 joukkion seikkailut nollattiin, ja aloitettiin alusta uusilla näyttelijöillä. Katsojat ovat suhtautuneet elokuviin nuivasti. Ehkä neljäs kerta toden sanoo.

* *

Yleensä syntytarina on ollut kiinnostavin osa supersankarielokuvia, mutta The Fantastic Four: First Steps -elokuvassa se hypätään rohkeasti yli. Vanha sarjakuvafani vaikuttuu, kun nelikon voimien alkuperä kerrataan nopeasti tv-show’ssa, samoin kuin ensimmäiset vastustajat. Nukkemestariin, Diabloon ja muihin konniin viitataan elokuvassa vain ohimennen, mutta Myyrämies (Paul Walter Hauser) saa hieman merkittävämmän roolin.

Elokuvan alku on rauhaton, ja sen jälkeen osin jopa pitkäveteinen. Excelsior-raketin lähdön valmisteluun käytetään aikaa liikaakin.

Aiemmissa elokuvissa on painotettu Ihmenelosten arkkivihollisen Victor von Doomin esittelemistä, mutta tällä kertaa Doom on tuupattu sivuun, ja pääpahiksen rooliin on otettu avaruudesta saapuva elämänsyöjä Galactus (Ralph Ineson). Kyllä Doomkin elokuvaan mahtuu, mutta vasta lopputekstien jälkeen.

Elokuva on uskollinen alkuperäissarjakuville. Lainoja ja viittauksia suorastaan pursuilee, ja tarkoituksena on ankkuroida elokuva sarjakuvafanien nostalgiaan. Osittain siinä onnistutaankin.

Galactus on yhtä suunnattoman kokoinen kuin Moebiuksen sarjakuvaversiossa (julkaistu suomeksi Semicin Marvel: Hopeasurffari -lehden numerossa 3/1991), ja saman näköinen. Tällä kertaa Hopeasurffarina ei nähdä Norrin Raddia, vaan pestin on saanut hänen aiemmin rannalle jätetty tyttöystävänsä Shalla-Bal (Julia Garner).

Jack Kirbyn Galactus on pienehkö mutta ylimielinen.

Moebiuksen Galactus on valtava.

* *

Aluksi tuntuu, että elokuva on vain vähän pöhkö, mutta se paljastuu seinähulluksi. Uskottavuudelta putoaa lopullisesti pohja siinä vaiheessa, kun maapallon asukkaat päättävät yksissä tuumin teleportata koko planeetan uudelle paikalle hevonkuuseen, sen sijaan, että lemppaisivat yhden vastasyntyneen kakaran Galactukselle.

The Fantastic Four: First Steps ei ole mikään uusi Ant-Man, Iron Man tai Spider-Man. Se ei ole hauska, jännittävä tai nokkela, eikä visuaalisesti erityinen. Se on vain yksi palanen Marvel Cinematic Universen jatkumoa, ja pelkkä esinäytös seuraavalle isolle rytinäelokuvalle Avengers: Doomsday, joka luultavasti räjäyttää taas miljardipotin.

* *

Vanessa Kirby. Kuva: 20th Century Studios / © and ™ 2025 MARVEL

First Stepsin näyttelijävalinnat ovat hyviä. Vanessa Kirby näyttelee taatulla laadulla Sue Stormia. The Bear -tv-sarjasta tuttu Ebon Moss-Bachrach on Ben Grimm eli Möykky, ja Stranger Thingsin neljännellä kaudella Eddie Munsonia esittänyt Joseph Quinn on Johnny Storm.

Etukäteen pidin Pedro Pascalia näyttelijäkaartin heikoimpana lenkkinä, mutta vaikka miehen naama alkaa jo kulua, hän istuu Reed Richardsin saappaisiin oikein hyvin. Ei hän turhaan ole yksi tämän hetken halutuimpia näyttelijöitä.

Reed Richards on elokuvassa juuri niin tiedeuskovainen ja sosiaalisesti kömpelö kuin sarjakuvissakin, kun taas muiden hahmojen persoonat jäävät tarinassa hutaistuiksi.

Minut sai elokuvateatteriin teaser-trailerin hieno, kuusikymmenlukulainen estetiikka, mutta kuten pelkäsin, elokuvassa se vaikuttaa hieman muoviselta ja päälleliimatulta.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua