Löydä sisäinen palkkatappajasi, niin elämänlaatusi paranee, opettaa koominen trilleri Hit Man

Glen Powell ja Adria Arjona. Kuva: Shane F. Kelly / AGC Studios

Populaarikulttuurin vanhimpia tarinoita on juttu vastentahtoisesta, päivisin nössöltä näyttävästä tumpelosta, josta tositilanteen tullen kuoriutuu uljas sankari. Klassisia esimerkkejä ovat Teräsmieheksi muuntautuva Clark Kent ja myös Harry Potter.

Uutuuselokuva Hit Man asettuu osaksi kaavaa esittelemällä Glen Powellin näyttelemän filosofian ja psykologian professorin Gary Johnsonin miehenä, jolle hänen opiskelijansa tapaavat naureskella. Luentonsa pidettyään proffa huristaa vaatimattomalla kärryllään kotiin, jossa hänellä on seuranaan kaksi kissaa, Id ja Ego.

Ammattiakateemikolla on harrastuksenaan elektroniikkalaitteiden rakentelu, mikä on vienyt hänet sivutöihin kotikaupunkinsa New Orleansin poliisilaitokselle räätälöimään salakuuntelulaitteita peitetehtäviä suorittaville poliiseille. Ja tietenkin – totta kai – tulee se päivä, kun ”palkkamurhaajan” roolia vetävä poliisi Jasper (Austin Amelio) ei ilmaannukaan töihin ja nörttiprofessori kiskaistaan yllätystöihin peitepoliisiksi rikollisia paljastamaan.

* *

Pahainen harrastelija on psyykannut itsensä rooliin hyvin. Hän selviytyy hommassa niin loistavasti, että tykästyy esittämään arkiminäänsä miehekkäämpää oletettua palkkatappajaa, ja kun machouden mielikuva saattelee hänen askeleitaan, oma pituuskin tuntuu kasvavan.

On päivänselvää, että professoria tulee peitehommissaan vastaan kohtalokas nainen, väkivaltaisessa avioliitossa kärsivä Maddy Masters (Adria Arjona). Tämä mieltyy tappajaa esittävään valepoliisiin niin, että molemminpuolinen kolahdus kuuluy. Professoripoliisi viskaa kaiken harkintansa tuuleen, ja katsoja päätyy romanttisen komedian yleisöksi.

* *

Juoni kurvailee hetki hetkeltä kiihtyvän salailun ja mahdottomaksi käyvän lemmen erikoistilanteissa. Ennen kuin huomaakaan peitepoliisia leikkivä professori on hengenvaarassa ja tajuaa, että olisi kannattanut harkita miksi tekeytyy ennen kuin muuttuu sellaiseksi.

”Jossain määrin tositarinaksi” mainittu Hit Man pohjautuu Texas Monthly -lehdessä ilmestyneeseen juttuun professorista, josta tuli valepalkkamurhaaja. Yleisimmin sivuosia tehnyt Glen Powell viihtyy tässä pyörityksessä kuin ei olisi muuta tehnytkään.

* *

Trillerielkeitä romanttiseen komediaan yhdistelevä Hit Man on indie-henkisen Rakkautta ennen aamua -draaman (1995) ja sen jatko-osien, Rakkautta ennen auringonlaskua (2004) ja Rakkautta ennen keskiyötä (2013), ohjaajana kuuluisaksi tulleen Richard Linklaterin uusin elokuva.

Hit Manissa Linklater keittää yhteen hyvin tuntemiaan aineksia Hollywoodin perushuttuun. Parhaimpina hetkinään elokuvassa on nautinnollista rentoutta. Vaikka Hit Man on kuvattu New Orleansissa, ei kuvaan tule kertaakaan turistikuvamaisia näkymiä Bourbon Streetiltä tai muista kliseistä.

Tiettyyn mittaan elokuva tuntuisi kannustavan yleisöä löytämään sisältään ammattitappajan ujostelemattoman määrätietoisuuden. Tällaisen sisäisen sankaruuden markkinoijana elokuvassa on self-helpin tympeä sivumaku. Vasta siinä vaiheessa, kun todellisuus tulee tarinaan mukaan, leffa alkaa laahata.

Antti Selkokari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua