Kunnon mättöä klassiseen Hongkong-tyyliin – arviossa ensi-iltaelokuva The Furious

Kuva: Cinema Mondo

Moni meistä kaipaa sitä kunnon Hongkong-mättöä, joka yltyi välillä infernaalisiin ääriin. Hongkongissa osattiin kuvata taistelukohtauksia, oli kyseessä historiallinen miekkailu lentävine soturimunkkeineen, budolajityylinen nyrkkitaistelu tai kunnon John Woo / Johnny To -ammuskelu.

Kuten edesmennyt elokuvatutkija David Bordwell analysoi kirjassaan Planet Hong Kong, Hongkongin elokuvateollisuus osasi kuvata toimintakohtaukset niin, että kamera ja leikkaus mahdollisti katsojalle parhaan paikan seurata tappelun kehittymistä. Ammattilaisporukka ohjasi näyttelijöitä, opetti taistelukoreografioita, valaisi kuvauspaikan kunnolla ja kantoi kameran oikeaan paikkaan. Esteettisesti tuloksena oli jotain ihan muuta kuin epämääräinen Hollywood-tappelu, jossa jännitystä yritetään kohottaa musiikin avulla.

* *

Siksipä ilahduttaa, että japanilainen Kenji Tanigaki on pistänyt kasaan elokuvan, jossa tappelupuoli toimii loistavasti. Tanigakilla on siihen kannuksia: hän on ohjannut jokusen toimintaelokuvan, mutta on ennen kaikkea työskennellyt stunt-näyttelijänä ja action-koreografina, Japanin lisäksi Hongkongissa ja Yhdysvalloissa.

Rakkautta & Anarkiaa -festivaalillakin nähdyn historiallisen seikkailusarjan Rurouni kenshinin action-kohtaukset ovat Tanigakin käsialaa.  Ja The Furious on tämän tulos: mättö toimii mutta tarina ei aina niinkään – tosin kaivannevatko toimintaelokuvan ystävät aina logiikkaa.

Kuva: Cinema Mondo

* *

Elokuvassa reportteri Matia tutkii lapsia kidnappaavaa rikollisjengiä. Hän jää kiinni ja katoaa. Kuuromykkä Wang Wei opettaa tyttärelleen Rainylle martial arts -taitoja. Pian hän joutuu käyttämään niitä itse, kun Rainy kidnapataan ja Wang Wei lähtee perään. Matian ystävä Navin yrittää päästä ujuttautumaan rikollisjengiin ja kuten arvata saattaa, pian Wang Wei ja Navin taistelevat rintarinnan sitkeää gangsterikoplaa vastaan.

The Furiousin taistelukohtauksissa riittää kekseliäisyyttä, Käsillä olevaa rekvisiittaa käytetään lennokkaasti hyväksi. Kuumana kesänä mieleen jää jäähuonekohtaus, jossa jääkimpaleet lentelevät porukan taistellessa. Kuten aina Hongkongissa, uutta miestä riittää vastaan sadoittain ja aina ne peitotaan – lukuun ottamatta paria pääroistoa, joista henki ei tunnu lähtevän millään.

Roistojen pitää toki olla pahoja, mutta sadistinen lasten hyväksikäyttö juonen katalysaattorina alkaa epäilyttää katsojaa. Tietynlainen sadomasokismi on aina ollut osa hongkongilaista elokuvaa, mutta mennäänkö nyt hieman yli?  Eikä päätaisteluparin välille synny sellaista voimakasta bondaamista kuin klassisimmissa Hongkong-actioneissa. Toisaalta, tämän lajityypin ystävälle riittää juonentapainen, johon ripustaa sarja toinen toistaan huikeampia ja kekseliäämpiä lähitaistelukohtauksia.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua