Vicky Krieps on Ingeborg Bachmann. Kuva: Wolfgang Ennenbach
ELOKUVA | Margarethe Von Trottan elokuva liikkuu saksalaisissa kirjailijapiireissä ja kertoo itävaltalaisen runoilijan tarinan selkeän feministisestä näkökulmasta.
”Ingeborgin vapaudenkaipuu nousee elokuvan kantavaksi voimaksi.”
ARVOSTELU
Ingeborg Bachmann – matka aavikolle
- Saksa, 2023.
- Ohjaus: Margarethe von Trotta
- Pääosissa: Vicky Krieps, Ronald Zehrfeld, Basil Eidenbenz, Tobias Resch
- Ensi-ilta: 24.11.2023
Margarethe Von Trottan aiempia töitä ovat muun muassa Sisarukset, Rosa Luxemburg, Ruusujenkatu ja Hannah von Arendt, kaikki Saksan historian kipeisiin vaiheisiin liittyviä naiskuvauksia.
Ohjaaja on palkittu elämäntyöstään ja parhaista laatuelokuvista, mutta mitään kassamagneetteja hänen elokuvansa eivät ole koskaan olleet. Hän on filmin keinojen uudistaja, kuten aiempi puolisonsa Volker Schlöndorff.
Kulttuurihistoriaa
Tunnetuista vaikuttajista Trotta on tehnyt useamman elokuvan. Tämänvuotinen filmi liikkuu litteraaripiireissä. Keskuksessa ovat Ingeborg Bachmann ja Max Frisch, näiden kahden saksalaisen kielialueen kirjailijan avioliitto. Bachmann on palkittu itävaltalainen runoilija, Max Frisch maailmankuulu sveitsiläinen näytelmäkirjailija ja prosaisti.
Vicky Krieps tekee herkän tulkinnan Ingeborgista. Ronald Zehrfeld on uskottava Max Frisch, mutta liian syvästi näytelty mustasukkaisuus mikroilmeineen saa paikoin tuntemaan myötähäpeää.
Elokuvan feminismi on selkeää. Naisen katseella kuvattujen mieshahmojen lisäksi mukana on naisen eroottisten toiveiden kuvitelma: yhteisseksi useamman miehen kanssa.
Pehmeyttä miessukupuolen kritiikkiin tuovat ymmärtäväiset miesystävät, Bachmannin runoja lauluiksi säveltänyt Hans Werner Henze (Basil Eidenbenz) ja Ingeborg Bachmannista oikeasti kirjan kirjoittanut elovantekijä Adolf Opel (Tobias Resch). Kaiken kukkuraksi kavalkaadiin liitetään italialaisrunoilija Giuseppe Ungaretti, joka oli 1950-luvulle sijoittuvan elokuvan aikoihin noin 70-vuotias.
Kulttuurihistoriallisista tiedoista ja vahvasti Opelin Ingeborg Bachmann in Ägypten -teokseen pitäytyen von Trotta rakentaa rakastumisesta avioliittohelvetiksi muuttuvan tarinan, joka vertautuu monenlaisiin liittoihin ja löytää yleisinhimillistä vuorovaikutudraamaa kirjailijoiden kestämättömästä pyrkimyksestä jaksaa pitää liittoa kasassa.
Max Frischin ihailijoita voi ärsyttää kirjailijasta välittyvä hieman setämäinen luonnekuva. Se on kuitenkin oleellinen osa maskuliinista vaateliaisuutta ja määräämishalua, jota Trotta tuo esiin kriittiisesti.
Ronald Zehrfeld on Max Frisch. Kuva: Wolfgang Ennenbach
Hajautettu montaasi
Keskeisesti vaikuttaa filmin tutkielmamainen montaasi, jonka kautta aavikkokuvaukset saavat ekspressiivistä vaikuttavuutta.
Teoksen montaasi eli leikkaus on katsojalle jopa hämmäntävä eikä tapahtumien keskinäisistä suhteista saa aluksi selvää. Loppua kohden mosaiikkimaisesti hajautettu kuvakerronta kutoo yhteen käsiteltävän tarinan palaset ja lopussa yhdistyvät irrallisilta tuntuneet kohtaukset yhtenäiseksi tapahtumasarjaksi.
Nopeat siirtymät riidasta aavikkoon metaforisoituvat yksinäisyyden tunteeksi.
Filmin kokonaisilme puolustaa naista niin vahvasti, että Ingeborgin vapaudenkaipuu nousee elokuvan kantavaksi voimaksi.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Every Note You Play tallensi musiikkia, joka muuten olisi hävinnyt – arviossa Mika Kaurismäen dokumenttielokuva
ELOKUVA | Mika Kaurismäki tallensi kolmen päivän aikana soittoa ja muusikoiden mietteitä Monheim Triennalen improvisaatiofestivaalilla.
Scarlet Johanssonin esikoisohjaus on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta – arviossa Eleanor the Great
ELOKUVA | Ikääntynyt leskirouva liittyy juutalaiskeskuksen tukiryhmään ja huomaa kohta omineensa holokaustista selvinneen ystävänsä elämäntarinan.
Jännäridraama taitavan varkaan pakomatkasta saa unohtamaan ajankulun – arviossa Roofman
ELOKUVA | Kun viranomaiset ovat perässä, on keksittävä ovelin mahdollinen piilopaikka. Mutta riittääkö se silloin, kun rakkaus vaatii vapautta ja läsnäoloa?
Kuolleet kohtaavat läheisiään ja saavat pohtia mennyttä ja tulevaa uudestaan – arviossa Eternity
ELOKUVA | Kuolemanjälkeisestä elämästä on tehty suuria ja pieniä elokuvia. Eternityssä tarjolla on rantamaailmaa, vuoristomaisemia, Pariisia ja 1930-luvun Saksaa.