Vicky Krieps on Ingeborg Bachmann. Kuva: Wolfgang Ennenbach
ELOKUVA | Margarethe Von Trottan elokuva liikkuu saksalaisissa kirjailijapiireissä ja kertoo itävaltalaisen runoilijan tarinan selkeän feministisestä näkökulmasta.
”Ingeborgin vapaudenkaipuu nousee elokuvan kantavaksi voimaksi.”
ARVOSTELU
Ingeborg Bachmann – matka aavikolle
- Saksa, 2023.
- Ohjaus: Margarethe von Trotta
- Pääosissa: Vicky Krieps, Ronald Zehrfeld, Basil Eidenbenz, Tobias Resch
- Ensi-ilta: 24.11.2023
Margarethe Von Trottan aiempia töitä ovat muun muassa Sisarukset, Rosa Luxemburg, Ruusujenkatu ja Hannah von Arendt, kaikki Saksan historian kipeisiin vaiheisiin liittyviä naiskuvauksia.
Ohjaaja on palkittu elämäntyöstään ja parhaista laatuelokuvista, mutta mitään kassamagneetteja hänen elokuvansa eivät ole koskaan olleet. Hän on filmin keinojen uudistaja, kuten aiempi puolisonsa Volker Schlöndorff.
Kulttuurihistoriaa
Tunnetuista vaikuttajista Trotta on tehnyt useamman elokuvan. Tämänvuotinen filmi liikkuu litteraaripiireissä. Keskuksessa ovat Ingeborg Bachmann ja Max Frisch, näiden kahden saksalaisen kielialueen kirjailijan avioliitto. Bachmann on palkittu itävaltalainen runoilija, Max Frisch maailmankuulu sveitsiläinen näytelmäkirjailija ja prosaisti.
Vicky Krieps tekee herkän tulkinnan Ingeborgista. Ronald Zehrfeld on uskottava Max Frisch, mutta liian syvästi näytelty mustasukkaisuus mikroilmeineen saa paikoin tuntemaan myötähäpeää.
Elokuvan feminismi on selkeää. Naisen katseella kuvattujen mieshahmojen lisäksi mukana on naisen eroottisten toiveiden kuvitelma: yhteisseksi useamman miehen kanssa.
Pehmeyttä miessukupuolen kritiikkiin tuovat ymmärtäväiset miesystävät, Bachmannin runoja lauluiksi säveltänyt Hans Werner Henze (Basil Eidenbenz) ja Ingeborg Bachmannista oikeasti kirjan kirjoittanut elovantekijä Adolf Opel (Tobias Resch). Kaiken kukkuraksi kavalkaadiin liitetään italialaisrunoilija Giuseppe Ungaretti, joka oli 1950-luvulle sijoittuvan elokuvan aikoihin noin 70-vuotias.
Kulttuurihistoriallisista tiedoista ja vahvasti Opelin Ingeborg Bachmann in Ägypten -teokseen pitäytyen von Trotta rakentaa rakastumisesta avioliittohelvetiksi muuttuvan tarinan, joka vertautuu monenlaisiin liittoihin ja löytää yleisinhimillistä vuorovaikutudraamaa kirjailijoiden kestämättömästä pyrkimyksestä jaksaa pitää liittoa kasassa.
Max Frischin ihailijoita voi ärsyttää kirjailijasta välittyvä hieman setämäinen luonnekuva. Se on kuitenkin oleellinen osa maskuliinista vaateliaisuutta ja määräämishalua, jota Trotta tuo esiin kriittiisesti.
Ronald Zehrfeld on Max Frisch. Kuva: Wolfgang Ennenbach
Hajautettu montaasi
Keskeisesti vaikuttaa filmin tutkielmamainen montaasi, jonka kautta aavikkokuvaukset saavat ekspressiivistä vaikuttavuutta.
Teoksen montaasi eli leikkaus on katsojalle jopa hämmäntävä eikä tapahtumien keskinäisistä suhteista saa aluksi selvää. Loppua kohden mosaiikkimaisesti hajautettu kuvakerronta kutoo yhteen käsiteltävän tarinan palaset ja lopussa yhdistyvät irrallisilta tuntuneet kohtaukset yhtenäiseksi tapahtumasarjaksi.
Nopeat siirtymät riidasta aavikkoon metaforisoituvat yksinäisyyden tunteeksi.
Filmin kokonaisilme puolustaa naista niin vahvasti, että Ingeborgin vapaudenkaipuu nousee elokuvan kantavaksi voimaksi.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Upein kuvin kerrottu tositarina suomalaisesta juutalaispakolaisten auttajasta – arviossa Klaus Härön Ei koskaan yksin
ELOKUVA | Klaus Härön uusimman elokuvan aiheena on Suomen tapa kohdella juutalaispakolaisia toisen maailmansodan aikana ja vähän sitä ennen.
Pilvenpiirtäjiä ja vaarallisia tilanteita horisontaalisen makuuhuoneyhdynnän sijaan – arviossa Babygirl
ELOKUVA | Nicole Kidmanin tähdittämän Babygirl-elokuvan päähenkilö on harjoittelijalleen porras matkalla miehuuteen: kiehtova peti- ja pelikaveri, joka on vankina omassa perhe- ja työhäkissään.
Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä on animoidun parivaljakon vauhdikas ja hykerryttävän hauska paluu
ELOKUVA | Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä -animaatioelokuva osoittelee nokkelasti James Bondeihin, Kapteeni Nemoon ja Late Lampaaseen.
Laulaen ja tanssien kartellipomosta transnaiseksi – Emilia Pérez on värikäs Meksikoon sijoittuva musikaali
ELOKUVA | Ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilla on näköjään kyky heittäytyä täysin erilaisiin tarinamaailmoihin ja Emilia Pérezin kohdalla kokeilla musikaalia.
