Kuva: Canal Cat Films
ELOKUVA | Yhteen dokumenttielokuvaan ei millään saa kaikkea Christopher Leen elämästä, mutta niin paljon kuitenkin, että sitä katsoo kiehtovana näytteenä elokuvahistoriasta.
”Monena hän ehti elokuvissa olla, Draculana ja myös saksaksi puhuvana Sherlock Holmesina.”
ARVOSTELU
The Life and Deaths of Christopher Lee
- Ohjaus ja käsikirjoitus: Jon Spira
- Esiintyjinä: mm. Joe Dante, John Landis, Peter Jackson, Harriet Walter
- Ensi-ilta: 9.8.2024
Englantilaisten 1960-luvun kauhuelokuvien hirviöiden ja etenkin Draculan esittäjänä tunnetuksi tulleesta näyttelijä Christopher Leestä (1922–2015) kertova dokumenttielokuva toimii antoisana katsauksena elokuva-alalla vietettyyn elämään, johon mahtui paljon muutakin kuin vampyyrirooleja.
The Life and Deaths of Christopher Lee alkaa mainion kekseliäällä alkutekstianimaatiolla. Elokuvan kertojana esiintyy Christopher Lee -hahmoinen langoista vedettävä nukke. Saamme kuulla päähenkilön olevan italialaissyntyisen aristokraattisen Carandini-suvun jälkeläinen, jonka kerrotaan olevan sukua Kaarle Suurelle. Leestä kertovina aikalaisina nähdään elokuva-alan väkeä, tietenkin monia ohjaajia, kuten John Landis, Joe Dante ja Peter Jackson. Näyttelijäkollegoista äänessä on Leen sisarentytär, brittinäyttelijä Dame Harriet Walter.
* *
Toiseen maailmansotaan Lee halusi osallistua lentäjänä, mutta vahingoittunut näköhermo esti lentäjä-ässäksi pääsemisen. Toisaalta Leen laaja kielitaito toi hänelle tehtäviä sotilastiedustelun palveluksessa.
Tarkempia tarinoita ei kuulla kuin John Landisin kertoma anekdootti siitä, miten hän oli kerran alkanut yhteisen ravintolaillan päätteeksi udella Leeltä totuutta sodan ajan vakoilutehtävistä. Lee oli vain kysynyt Landisilta, osaako tämä pitää salaisuuden, mihin Lee oli todennut, että hän kyllä osaa.
Kuva: Canal Cat Films
* *
Ensimmäinen kauhuelokuvarooli Christopher Leellä oli The Curse of Frankenstein -elokuvan (1957) hirviönä. Monena hän ehti elokuvissa olla, Draculana ja myös saksaksi puhuvana Sherlock Holmesina. Hammer-yhtiölle hän teki niin paljon elokuvia, että lopulta halusi karistaa niiden painolastin ottamalla töitä melkein millaisesta elokuvasta vain, kunhan se ei ollut taas sitä samaa kuin ennen.
Yli 250 elokuvassa kahdeksalla vuosikymmenellä näytelleen Leen hengästyttävän moniulotteisen elämän muotokuvana elokuvaa katselee hyvin kiinnostuneena. Kun hän elämänsä viimeisinä vuosikymmeninä sai tulla tunnetuksi nuorten sukupolvien silmissä Star Wars -elokuvien kreivi Dookuna ja Taru Sormusten herrasta -elokuvatrilogian velho Sarumanina, Lee oli vain mielissään tuntiessaan saaneensa ikään kuin uuden elämän. Samaa pyrkimystä uutta kohti edustivat hänen kokeilunsa hevibändi Charlemagnen laulajana.
Kuva: Canal Cat Films
* *
Omista elokuvistaan Leetä miellytti erityisesti Jinnah (1998), jossa hän esitti Pakistanin itsenäisyyttä ajanutta Muhammad Ali Jinnahia.
Populaarikulttuurisista aiheista dokumenttielokuvia tehneen Jon Spiran ohjaamalta The Life and Deaths of Christopher Lee -elokuvalta kestää tovin löytää sovelias kerrontarytmi. Kohteliaan fanielokuvan tavoin dokumentti ei paljasta järin suuria uutisia kohteestaan, esimerkiksi Leen yksityiselämään ei juuri mennä, mutta elokuva pysyy kuitenkin koossa sen verran hyvin, että oikeuttaa lähes kahden tunnin kestonsa.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Köyhyyden kauhuja, kurjuutta ja kaameutta upeasti kuvattuina – arviossa The Girl With the Needle
ELOKUVA | Edes Grimmin veljekset eivät olisi keksineet tällaista kauheaa satua, jossa hirviö elää ihmisten keskellä kirkkaassa päivänvalossa.
Rakastuneen ja totisen karvalakkipäisen miehen muotokuva – arviossa Mielensäpahoittajan rakkaustarina
ELOKUVA | Mika Kaurismäen ohjaama toinen Mielensäpahoittaja-elokuva on helposti nautittavaa viihdettä, joka tarjoaa välillä myös pieniä yllätyksiä.
Nuoruuden seikkailu ja vanhuuden tunnustukset – arviossa ensi-iltaelokuva Päivät kuin unta
ELOKUVA | Mika Kiiskisen ensi-iltaelokuva Päivät kuin unta on kuvaus sattumista ihmisen elämässä.
Visuaalisesti sykähdyttävän upea The Peasants -elokuva tulvii synkkyyttä, ahdistusta ja melodraamaa
ELOKUVA | Kokonaan käsinmaalattu Talonpoikia on visuaalisesti vielä tekijöidensä edellistä, Loving Vincentiäkin upeampi.
