Kuva: 2025 Disney Enterprises, Inc.
ELOKUVA | Vuonna 1982 alkanut Tron-saaga saa pitkästä aikaa jatkoa Joachim Rønningin ohjaaman Tron: Ares -elokuvan muodossa.
”Tronin visuaalinen maailma on kieltämättä upea: valoa, lasia ja neonsävyjä.”
ARVOSTELU
Tron: Ares
- Ohjaus: Joachim Rønning
- Pääosissa: Jared Leto, Greta Lee, Evan Peters
- Ensi-ilta 10.10.2025
Ares (Jared Leto) on tekoälyohjelma, joka matkustaa Tron-universumin digitaalisen todellisuuden ja oman maailmamme välillä. Elokuvan antagonisti Julian Dillianger (Evan Peters) unelmoi tekoälysotilaista, jotka toteuttavat käskyjä kyseenalaistamatta. Aiemmista Tron-elokuvista tutun Encomin nykyjohtaja Eve Kim (Greta Lee) sen sijaan haluaa käyttää tekoälyä maailman hyväksi.
Tässä tuleekin elokuvan vastakkainasettelu: Dillinger tekee sotakoneita, Encom appelsiinipuita. Mutta kun Ares alkaa kyseenalaistaa luojansa käskyjä, käynnistyy tapahtumasarja, jonka myötä kaksi maailmaa sekoittuvat keskenään.
Tronin visuaalinen maailma on kieltämättä upea: valoa, lasia ja neonsävyjä, jotka tuovat mieleen sekä alkuperäisen Tronin että Legacy-jatko-osan. Enrique Chediakin kuvaus luo syvyyttä ja symboliikkaa valolla: digitaalinen maailma on steriili ja kylmä, kun taas todellinen maailma on rakeinen ja orgaaninen.
Jos vuoden 2010 Tron: Legacy muistetaan Daft Punkin visionäärisestä soundtrackista, niin myös Tron: Ares jäänee historiaan musiikillisista syistä. Tällä kertaa ääniraidasta vastaa Trent Reznorin luotsaama Nine Inch Nails Reznorin tutun työparin Atticus Rossin kanssa.
Kuva: 2025 Disney Enterprises, Inc.
Synkkä ja energinen äänimaailma luo elokuvalle sen rytmin, joka värähtelee katsojan kehossa. Sykkeen nostattava äänimaisema antaa lukuisille toimintakohtauksille syvyyttä ja vaaran tunnetta, välillä jopa pelastaen ne keskinkertaisuudelta. Musiikki ei olekaan pelkkä taustaelementti: se on osa elokuvan identiteettiä ja oleellinen tunnelmanluoja.
Siinä missä Tron: Aresin musiikki ja visuaalisuus hurmaavat, juoni jää auttamatta keskeneräiseksi ja ontoksi. Tekoäly, identiteetti sekä digitaalisen ja fyysisen todellisuuden risteys ovat tuttuja scfi-elementtejä, mutta niiden käsittely jää taskunlämpimäksi. Hahmot ovat ohuita ja muutamat sivuhahmot vain pakollisia vitsiveikkoja.
Kuva: 2025 Disney Enterprises, Inc.
Gillian Anderson ihastuttaa pahiksen äitinä ja elokuvan moraalisena kompassina, ja Past Livesista tunnetuksi tullut Greta Lee tekee parhaansa heikohkosta käsikirjoituksesta huolimatta. On myös ilo nähdä Jeff Bridges jälleen Tron-maailmassa. Hänen roolinsa tuo elokuvaan toivottua jatkuvuutta. Mieleenpainuvin kohtaus vie Areksen takaisin menneisyyteen: 1980-luvun retro kohtaa 2020-luvun coolin kylmyyden ilahduttavalla tavalla.
Tron: Ares on visuaalisesti vaikuttava ja musiikillisesti erinomainen elokuva, joka tarjoaa faneille juuri sitä, mitä he todennäköisesti odottavat: neonvaloja, futuristista symboliikkaa ja erinomaisia takaa-ajokohtauksia. Ares ei ole missään nimessä huono elokuva, vaan se tuo valkokankaille upean esimerkin siitä, miltä moderni scifi voi parhaimmillaan näyttää. Veikkaan silti, että elämään siitä jää vain sen erinomainen soundtrack
Muru Vähänikkilä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.