Kuva: Nordisk Film
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
”Pääroolien näyttelijöiden keinotekoinen nuorentaminen toimii jotenkin, vaikkei olisi ollut tarpeellista.”
ARVOSTELU
Here
- Ohjaus: Robert Zemeckis
- Pääosissa: Tom Hanks, Robin Wright, Kelly Reilly, Al Young, Leslie Zemeckis
- Ensi-ilta: 25.12.2024
Here-elokuva alkaa maailman synnyllä, dinosauruksilla ja ne tuhoavalla meteoriitilla, maapläntin muotoutumisella ja muuttumisella asuttavaksi.
Ensin olivat alkuperäisasukkaat ja sitten keekoilevat valkoiset valloittajat perheineen. Pienempään rakennukseen tulivat ensimmäiset asukkaat joskus 1920-luvulla, isä, äiti ja lapset. Seuraavaksi taloon muuttivat kekseliäs mies ja hänen innokas vaimonsa. Juhlitaan kevättä, syntymäpäiviä ja jouluja.
Kamera seuraa ihmisiä samasta paikasta olohuoneesta. Taustalla ikkunassa näkyy tie ja myöhemmin katu.
Elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan Here, jossa kerrotaan samalla tavalla amerikkalaisten historiaa.
* *
Pääosissa talon omistajana ovat Youngit, ensin isä Al (Paul Bettany) ja äiti Elizabeth (Leslie Zemeckis). Heille syntyy kaksi poikaa, Richard ja James.
Eletään 1950-lukua. Isä on tiukka perheen pää ja äiti hellämielinen kirjojen ja historian harrastaja. Ricky rakastuu koulukaveriinsa Margaretiin. He saavat kaksi poikaa ja yhden tyttären. He muuttavat asumaan Richardin vanhempien luokse. Kaksi sukupolvea asuu kohtuullisen sopuisasti yhdessä, vaikka miniä haluaisikin oman talon ja rauhaa.
Richard on kuvataiteilija, mutta ei onnistu elättämään perhettä taiteilijana vaan hankkiutuu vakuutusmyyjäksi. Margaret on kotiäiti, vaikka lupasi aikoinaan itselleen opiskella ja matkustaa ympäri maailmaa.
Lyhyissä kohtauksissa näemme perheitä, jotka asuivat talossa ennen heitä, kuten mustan perheen, jolla oli valkoinen kodinhoitaja. Satuttavassa kohtauksessa perheen isä opettaa poikaansa miten asioida poliisin kanssa: pidä kädet aina näkyvillä ja kerro mitä aiot seuraavaksi tehdä.
Ideana on pienin kohtauksin kertoa ihmisten elämä, iloineen ja suruineen. Kuvien ja animaation käyttö samasta kohdasta ennen taloa, talon sisältä ja etuikkunasta ulos kertoo paikan historian. Viereinen kartano oli historiallisesti tärkeä asujansa mukaan.
Tullaan 2020-luvulle asti ja tarina jatkuu. Taloa ei koskaan pureta, vain hiukan remontoidaan ja sisustetaan.
* *
Tom Hanks osaa olla Richardin roolissa mies, joka luulee tuntevansa rakastettunsa. Hänelle itselleen elämä on jonkinlainen pettymys. Vaimoa näyttelevä Robin Wright (Margaret) muuttuu vähitellen hiljaiseksi kärsijäksi.
Kahden sukupolven elämä toimii enimmäkseen naisten ansiosta. Miehet keskittyvät omiin suuriin haaveisiinsa ja tekemisiinsä.
Elokuva toimii hetkittäin tällä idealla, mutta tarinan kulkua sotketaan muiden hahmojen kesken jäävillä tarinoilla.
Pääroolien näyttelijöiden keinotekoinen nuorentaminen toimii jotenkin, vaikkei olisi ollut tarpeellista.
Here on juoneltaan osittain vahva ja visuaalisuudeltaan hetkittäin komea, mutta pinnalle jää myös kuvia, joilla ei ole merkitystä.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Upein kuvin kerrottu tositarina suomalaisesta juutalaispakolaisten auttajasta – arviossa Klaus Härön Ei koskaan yksin
ELOKUVA | Klaus Härön uusimman elokuvan aiheena on Suomen tapa kohdella juutalaispakolaisia toisen maailmansodan aikana ja vähän sitä ennen.
Pilvenpiirtäjiä ja vaarallisia tilanteita horisontaalisen makuuhuoneyhdynnän sijaan – arviossa Babygirl
ELOKUVA | Nicole Kidmanin tähdittämän Babygirl-elokuvan päähenkilö on harjoittelijalleen porras matkalla miehuuteen: kiehtova peti- ja pelikaveri, joka on vankina omassa perhe- ja työhäkissään.
Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä on animoidun parivaljakon vauhdikas ja hykerryttävän hauska paluu
ELOKUVA | Wallace ja Gromit: Kosto kynittävänä -animaatioelokuva osoittelee nokkelasti James Bondeihin, Kapteeni Nemoon ja Late Lampaaseen.
Laulaen ja tanssien kartellipomosta transnaiseksi – Emilia Pérez on värikäs Meksikoon sijoittuva musikaali
ELOKUVA | Ranskalaisohjaaja Jacques Audiardilla on näköjään kyky heittäytyä täysin erilaisiin tarinamaailmoihin ja Emilia Pérezin kohdalla kokeilla musikaalia.