Jarno Latva-Nikkola maalaa myös sivusilmällä tehtyjä havaintoja. Kuvassa akryylimaalaukset Koira ja tumpit (2020) sekä Aamiainen Ruskeasuon Teboililla (2020).

Katri Kovasiipi, teksti ja kuvat

Jarno Latva-Nikkolan keramiikkaveistokset ovat irtonaisella asenteella muovailtuja, enemmän ihmisen sisäisyyttä kuin ulkoisuutta kuvastavia. Rajoja murtavasta asenteesta kielii jo Galleria Rajatilan yläkerran näyttelyn nimi: Saviklöntti kädessä tulee mieleen irtopää. Konkreettisuus ja abstrakti käsitteellistäminen lehahtavat Latva-Nikkolan käsissä humoristiseen, irtonaiseen dialogiin.

Veistosten nimetkin hiertävät niiden tarkoitusta uusiin asentoihin, kuten kallionlohkareesta piirtyvää ihmishahmoa kuvaavassa teoksessa Kyösti Kallion vapaapäivä ja päänsä sisukset tyhjentäneessä, maljakkomaisessa veistosinstallaatiossa Aivovuoto. Näiden teosten äärellä voi kokea, millaista on olla yhtä aikaa huvittunut ja vakavissaan.

Sama viisto asenne jatkaa elämäänsä Latva-Nikkolan maalauksissa. Ne ovat kuin tuokioita rehevistä kertomuksista, joissa voi tapahtua mitä vain. Pahalammen kyttääjä, Nousee kuhilaat pellolle, Siunausta ja varjelusta koko konkkaronkalle ja Mätitahnatubettaja Seitsemisen kansallispuistossa raottavat tarinalipasta, joka ei tyhjene hetkessä. Pinkki ja punainen rehottavat maalauksissa, joiden vastapainoksi on aseteltu maalauspohjiksi taipuneiden tulitikkuaskien varaan rakennettu, tummanpuhuva maalausinstallaatio.

Taiteilija itse korostaa pyrkimystään irti suunnittelusta, luonnoksista ja päämäärästä. Näin syntyy rehevää raikkautta.

Etualalla Jarno Latva-Nikkolan keramiikkateos Seitsemän sisarta (2020), taustalla häämöttävät Tulitikkurasiat (2018–2019).

Edesmenneen elämän peruuttamaton puhdistus

Rajatilan alakertaa hallitsee Heli Mäen tilateos Konmari – Puhdistus (2020). Siinä konmaritus on viety äärimmilleen. Jonkinlainen muotitermi, kuolinsiivous, on läsnä äärimmilleen siivotun ja tyhjennetyn ihmisen leposijan äärellä.

Taiteilija kertoo, että teoksen taustalla on läheisen ihmisen kuolema ja sitä seurannut fyysisen ja henkisen luopumisen vaihe. Tyhjentämisen ja karsimisen maksimointi on surutyön kuva. Vuoteestakin on jäljellä vain sen luuranko, runkopatjan metallikehikko ilman täytteitä ja pehmusteita. Kulahtaneita tyynyjä esittävät betonimöhkäleet eivät päästä mitään sisään eivätkä ulos. Tyynyjä on kaksi, mutta kun toinen on poissa, onko toistakaan enää jäljellä?

Kokonaisuus on tyly, jokainen muiston mahdollisuuskin on eliminoitu. Menetetyn ihmisen jälkeensä jättämä tyhjyys korostuu.

Jarno Latva-Nikkola: Saviklöntti kädessä mieleen tulee irtopää. Heli Mäki: Konmari – Puhdistus. Galleria Rajatila, Hämeenpuisto 10, Tampere, 15.9. saakka ma–pe 13–18, la–su 12–16.

Heli Mäki, Konmari – Puhdistus on runkopatjoista, betonista, metallista ja tekstiilistä rakennettu tilateos (2020).

Piirtämisen viisaus ja ihanuus

Outi Ahon teosten tehon perusaineksia ovat suuret, hyvälaatuiset paperit, joille tarkka piirrosjälki luo tiloja, rakennuksia, rakenteita ja ihmisen jättämiä jälkiä maisemaan. Käsin piirtäminen on erityisen hienoa uuvuttavan visuaalisen pikaruoan, digitaalisuuden, aikakaudella. Kun ihminen vaivautuu tekemään käsin sen, mitä kone pystyisi monistamaan hetkessä, inhimillinen kädenjälki on erityisen merkityksellinen, kuin arvokkaan elämän merkki. Kuitukärkisellä mustekynällä käsin piirretyissä kuvissa on pintaverkkoa, varjostuksia ja viivoituksia, joissa piirtäjän kosketus ja keskittyminen väreilevät.

Piirtämisen ja tilan hahmottamisen taito yhdistyvät harmaan eri sävyjen tasapainoiseen hallintaan. Olemukseltaan rauhoittavat piirrokset sykähdyttävät tuttujen maisemien tunnistajaa. Lempäälässä työskentelevä piirtäjä on syventynyt lukuisiin Tampereen ikonisiin paikkoihin. Kuvaamalla itselleen merkityksellisiä paikkoja ja ihmisen niihin jättämiä jälkiä taiteilija Outi Aho juhlistaa kymmenvuotista taiteilijanuraansa.

Outi Aho: Matkan varrelta. Galleria Ronga, Rongankatu 1 C 9, Tampere, 24.9. saakka ti–pe 12–18, la–su 12–16.

Outi Aho, Aleksi 5. Kuitukärkinen mustekynä paperille (2018).

Tutut kasvot ja löytöretki voimalliseen kauneuteen

Sateisena iltapäivänä kävelen sisään Tahmelan huvilalle, katson seinillä olevia tauluja ja totean, että hänet olen nähnyt jossain. Kuvataiteilija Elliina Peltoniemi maalaa itsensä näköisiä henkilöitä, joihin on kiinnittynyt tai rinnastunut muutoksen elementti. Omakuvillaan Peltoniemi etsii identiteetin reunoja, liikkumavaraa, vakavuutta ja hilpeyttä. Hän ei pyri itsensä realistiseen esittämiseen, vaan käyttää omakuvaansa pohjana erillisyyden, kohtaamisten, sosiaalisen vaikeuden ja luontoon kiinnittymisen kuvaamiseen.

Elliina Peltoniemi: Gentleman in a hot spot. Akryylimaalaus kankaalle (2013).

Tahmelan huvilan toisena taiteilijana on nyt Torsti Niskanen. Hänen pienikokoisissa maalauksissaan on läsnä syvällinen värien tajuaminen ja maisemallinen, maan ja taivaan väliseen vuoropuheluun perustuva pinnan jako. Maisemallisuus liukuu abstraktioon ja soi useissa eri sävellajeissa. ”Maalaan kuvaa hitaasta etenemisestä kauneudessa, joka voi särkyä milloin vain. Ajatukseeni kauneudesta kuuluu ehdottomasti epätäydellisyys, niin puhtaan estetiikan kuin ajatuksenkin kautta”, kertoo taiteilija näyttelytiedotteessaan.

Näissä maalauksissa on jotain salaperäistä ja liikkuvaa, joka saa katsomaan niitä uudelleen. Läsnä on pieni läpitunkematon hetki, joka takaa kasvavan halun tutkia Niskasen maalauksia lisää ja tarkemmin. Ne eivät tule selviksi ohimennen vilkaisemalla, niitä pitää tuijottaa, niihin pitää syventyä, niitä pitää kierrellä ja katsella eri kulmista, eri valaistuksessa.

Taiteilija on kauneutta etsivä löytöretkeilijä, joka ymmärtää, ettei todellinen kauneus ole söpöä ja nättiä: ”Kauneus lähestyessään täydellisyyttä ja nättiyttä menettää paljon siitä voimasta joka syntyy hauraudesta ja epätäydellisyydestä. Kauneus on voimaa”, hän itse kirjoittaa.

Elliina Peltoniemi ja Torsti Niskanen: Maalauksia. Tahmelan Huvila, Uramonkatu 9, Tampere, 15.9. saakka joka päivä 11–15.

Torsti Niskanen syventyy sievistelemättömän kauneuden olemukseen nimettömissä maalauksissaan, jotka hän toteuttaa akryylimaaleilla paperille.

Satavuotiaan suhde luontoon, aikaan ja ihmisyyteen

Tampereen Taiteilijaseuran satavuotisjuhlanäyttelyiden sarjan Tampereella käynnistää Kulttuuritalo Laikun näyttely. Jatkoa juhlanäyttelyille seuraa ensi viikolla Galleria Saskiassa ja Mältinrannassa avautuvissa näyttelyissä.

Laikun isoa galleriatilaa halkovat väliseinät luovat tilaa ja rauhaa kunkin yksittäisen taiteilijan teoksille, vaikka synnyttävätkin tilakokemukseen samalla myös hiukan ikävän avokonttorimaista tunnelmaa. Teosten aiheissa toistuvat kuitenkin luontosuhde, itse luonto ja ihmisen vaikutus siihen.

Näyttelyn taiteilijoita ovat Katja Härkki, Mikko Kallio, Sanna Kauppinen, Miina Laine, Marianne Laiti, Leena Lehti, Kaija Leinonen, Veera Salmio ja Meri Westlin.

Katja Härkki maalaa aiempaa eroottisempia ja intiimimpiä teoksia. Maalauksissa on rentoutta, paksun maalausjäljen luomaa tekstuuria sekä vaaleansinisen ja vaaleanpunaisen sävyjen hallitsema väripaletti. Miina Laine puolestaan lähentelee suurikokoisten maalaustensa mustanpuhuvuudessa Anne Tompurin tyyliä. Meri Westlinin tutut ilvekset elävät yhä neonvärisempää elämäänsä.

Sanna Kauppisen piirroksissa tarkka keskittyneisyys yhdistyy ekologisiin viesteihin. Mikko Kallion kollaasit ovat kasvaneet entistä suurikokoisemmiksi, mutta tuttua ovat aavikonruskea värimaailma ja löytöesineiden tarjoilemat kertovat ainekset. Kollaasit toimivat silloin, kun tavaraa ei ole ahdettu yksittäisiin teoksiin liikaa.

Marianne Laitin ekspressiiviset sekatekniikkateokset painottuvat mustavalkoiseen, mutta saavat hehkun hetkiä metalliväreistä ja kolmiulotteisista kohdista. Abstraktioihin yhdistyvät teosnimet Henkisyydestä vihjaavat esoteeriseen asenteeseen. Luonnonläheisyydessä ja arkisuuden ylittävässä harmoniassaan ylivertainen on Kaija Leinonen installaatiollaan Mandala (2020). Pihlajanmarjoista pujoteltu kokonaisuus laskeutuu aistikkaasti ja mieltä eheyttävästi katosta lattiaan.

Näyttelyn teokset saavat sopivasti tilaa ympärilleen, katsoja ehtii hengittää, katsoa, tunnustella ja ajatella. Studion puolella nähdään vielä Leena Lehden kaitafilmille kuvaama runollinen lyhytelokuva Kynnys, rajapinta (2018), jonka teksteistä vastaa runoilija Kristiina Wallin, sekä Veera Salmion installaatio Ajanpyörä, jossa historiaan viittaavat ready made -ainekset joutuvat levottoman oranssien valoprojisointien taustoiksi.

Viime talvena Helsingin Taidehallissa nähtyyn juhlanäyttelyyn Satavuotias versoo verrattuna Laikussa keskitytään nyt enemmän sisäänpäin katsoviin, mietiskeleviin tuntoihin. Mielenkiinnolla jään odottamaan, tarjoavatko Saskiassa ja Mältinrannassa pian avautuvat näyttelyt edelleen uusia näkökulmia satavuotiaaseen Tampereen Taiteilijaseuraan.

Näyttelyn taiteilijavalinnoista ja ripustussuunnittelusta ovat vastanneet kuvanveistäjä Mirja Kurri ja Kulttuuritoimituksestakin tuttu kuvataiteilija Marja-Liisa Torniainen.

Sata vuotta hyvässä seurassa: Tampereen Taiteilijaseura 100 v. Kulttuuritalo Laikku, Keskustori 4, Tampere, 20.9. saakka ti–pe klo 9–21 ja la–su klo 10–18. Taiteilijatapaamisessa sunnuntaina 13.9. klo 14–15 Katja Härkki, Sanna Kauppinen ja Leena Lehti.

[KUVA7: KaijaLeinonen_Mandala.jpg] Etualalla Kaija Leinosen Mandala (pihlajanmarjat ja siima, 2020). Taustalla Mikko Kallion kollaaseja, joissa löytöesineet yhdistyvät öljy- ja akryylimaalaukseen.

* *

100-vuotiaan Tampereen Taiteilijaseuran ajankohtaisohjelmaa

Puistonäyttely: ”Paikan päällä”

• Järjestäjät: Tampereen Taiteilijaseura 100 v. ja Finlayson Art Area.
• 30.9.2020 saakka Finlaysonin Palatsin puistossa, Kuninkaankatu 1, Tampere.
• Näyttelyn taiteilijat: Minna Soraluoma, Anna Pekkala, Arto Lappalainen & Veera Salmio, Matti Kuronen ja Henrietta Lehtonen.

Työtilatempaus Keskustorilla

Taiteilijoita voi tavata työnsä ääressä Keskustorilla sijaitsevassa kontissa:

• torstaina 10.9. klo 12–15 Inka Hannula ja Hannamari Matikainen, klo 15–18 Laura Laukkanen ja Teemu Raudaskoski
• perjantaina 11.9. klo 12–15 Iidu Tikkanen ja Emmi Kallio, klo 15–18 Janne Hokkanen ja Julia Prusi
• lauantaina 12.9. klo 10–12 Niina Kiiveri ja Sanna Maria Paananen

Keskustelutilaisuus Kulttuuritalo Laikussa

• Lauantaina 12.9. klo 12–15.
• Keskustelijat: Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Juha Merta, Tampereen kaupungin apulaispormestari Jaakko Stenhäll, Suomen Taiteilijaseuran Ateljeesäätiön asiamies Tuula Paalimäki, AH! Ateljeiden Jaakko Himanen, Ilkka Väätti Ateljeetalo Pesulasta, Matti Kuronen Nokian Nansotalosta sekä Tampereen Taiteilijaseuran toiminnanjohtaja Arja Moilanen.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua