Galleriakatsaus: Ympäristö uusin silmin Turun keväässä

Yksityiskohta Raisa Raekallion ja Misha del Valin teoksesta Ounasjoki. Kuva: Jari Laurén

Kauneuden ja inhimillisen ristiriita

Kävely Turun tuomiokirkolta Aurajoen vartta Manillan kulttuuritehtaalle tarjoaa keskiaikaa, nykytaidetta, teatteria ja kohta myös musiikkia, kunhan uusi musiikkitalo Fuuga valmistuu kaupunginteatterin ja Wäinö Aaltosen museo WAMin väliselle tontille vuonna 2026.

Aloitetaan Vanhalta Suurtorilta entisestä raatihuoneesta, joka on nykyisin Turun Taidehalli. Sen Iso galleria esittelee Sini Kähösen maalauksia.

Kähösen maalaukset leikittelevät kauneuden ja kehon rajapinnalla yhdistäen korumaista estetiikkaa ja anatomisia viitteitä. Hallitseva sävy on vaaleanpunainen, lähtökohtaisesti herkkä ja hempeä väri. Sisällössä paljastuu monitasoinen tematiikka, mikä liittyy ihmisyyteen, identiteettiin ja irtautumiseen menneisyydestä. Näyttelyn nimi Edenin puutarha viittaa kadotettuun – hyvässä ja pahassa. Käärmeitäkin siellä vaanii, kuten paratiisi-myyttiin kuuluu.

Sini Kähönen Eedenin puutarha -näyttelyssä. Kuva: Seppo Metso

Kähönen on Turun taiteilijaseuran vuoden 2024 nuori taiteilija. Hän valmistui Turun piirustuskoulusta vuonna 2018 ja oli mukana Nuoret-näyttelyssä (2019) Helsingin taidehallissa. Kiinnitin jo silloin huomiota hänen tyylikkääseen Ihon ja lihan alla -akvarellisarjaansa, joka muistutti vanhaa anatomian kuvastoa.

Nyt esillä olevat asetelmat muistuttavat perinteisiä hedelmämaalauksia, mutta niiden sisältö yllättää: kultakehyksiin rajatut muodot, jotka ensin vaikuttavat hedelmiltä tai helminauhoilta, paljastuvatkin suolenpätkiksi ja muiksi lihan osiksi. Tämä ristiriita – kauneuden ja inhimillisen, jopa kuvottavan ruumiillisuuden yhdistelmä – on läsnä koko näyttelyssä.

Kähönen käsittelee teoksissaan hengellisyyden ja maallisuuden välistä jännitettä. Taustaksi hän kertoo kasvaneensa uskonnollisessa perheessä. Uskontoon hän teki pesäeron. Teokset pohtivat ulkopuolisuuden kokemusta sekä sitä, kuinka ruumiillisuus ja hengellisyys limittyvät toisiinsa.

Mukana on myös pastellisävyisiä muotokuvia, joissa on vangittu herkkävireisiä tunnetiloja.

Sini Kähönen: Edenin puutarha Turun taidehallin Isossa galleriassa 23.3.2025 asti.

* *

Haro julkista ja yksityistä tilaa kartoittamassa

Seuraava kohde on Taiteiden talo, entinen Rettigin tupakkatehdas, jonka kaupunki kunnosti kolme vuotta sitten taiteilijoiden käyttöön. Työhuoneiden lisäksi talossa on gallerioita ja elokuvateatteri. Siellä on myös remontissa olevan WAMin väistötila, jossa on paraikaa Jussi Haron näyttely Katuhaukka.

Turkulaisen Haron teoksiin liittyy yhteiskunnallinen kommentointi. Hän kerää materiaaleja julkisista tiloista ja dokumentoi samalla kaupunkiympäristöä. Näyttelyn keskiössä ovat polkupyöränraadot, vanhat työkalut ja hylätyt penkit, jotka muuntuvat uusiksi teoksiksi.

Osa Jussi Haron teoksesta Luottamus (2013–). Kuva: Jussi Haro

Suorastaan pökerryttävä kokemus on Luottamus (2013–), jossa lattialle on järjestetty valtava määrä pyöränlukkoja. Tuollaisen hylätyn tavaramäärän kerääminen – se alkoi siis jo 12 vuotta sitten – kertoo Haron prosessien todella pitkästä kestosta. Kurinalaisiin riveihin aseteltuna lukot ja vaijerit luovat visuaalisesti vaikuttavan näkymän, joka herättää ajatuksia avoimista ja suljetuista tiloista, kontrollista ja yksityisyydestä. Lukittu polkupyöräkin on suljettu tila, eräänlainen yksityinen kapseli keskellä julkista ympäristöä.

Harolla on oma tapansa lähestyä urbaania tilaa: siinä missä aiempien sukupolvien ympäristötaiteilijat, kuten Jussi Kivi, ovat kolunneet epätiloja eräänlaisena tilatutkimuksena, Haro suuntaa katseensa arkisiin, ohitettuihin paikkoihin ja romuun ja löytää niistä runollista ja rujoakin symboliikkaa.

Tätä tulkintaa tukee myös näyttelytekstin kirjoittanut turkulainen runoilija Hanna Storm, jonka säe tiivistää Haron teosten idean monitulkintaisesti: ”Ihmisen muotoilema ei suostu ihmisen muotoon.”

Jussi Haron Katuhaukka WAMin Kilta Galleriassa Turun taiteen talossa 25.5.2026 asti.

* *

Ukkosen ja Pennan kriittinen katse

Taiteen talossa toimii myös taiteilijavetoinen Kriittinen galleria, jonka missio on esitellä yhteiskunnallisesti aktiivista taidetta. Tähänastisista näyttelyistä syvimmän vaikutuksen tekivät turkulaismaalari Susanna Vuorion arkea, köyhyyttä ja vanhenemista käsittelevät maalaukset.

Tämänhetkinen näyttely tuo yhteen kaksi erilaista mutta toisiaan täydentävää taiteilijaa: helsinkiläisen Laura Ukkosen ja lahtelaisen Nelli Pennan.

Ukkosen pastellimaalaukset muistuttavat nykyajan laatukuvia: ne vangitsevat ohikiitävän hetken tarkasti rakennetussa interiöörissä. Kännykkäänsä ja läppäriinsä keskittynyt henkilö näyttää siltä kuin olisi autuaan tietämätön, että on taiteilijan katseen kohteena. Teosten lämpimät värit hehkuvat ja näyttävät sykkivän energiaa ja liikettä. Ei ole kaukaa haettua väittää, että Ukkosen tyyli muistuttaa jopa Rafael Wardin tapaa tutkia valoa ja väriä.

Nelli Penna: Sisäpiha, 2016. Kuva: Kriittinen galleria

Pennan maalaukset kuljettavat katsojan aivan toisenlaiseen ympäristöön. Hänen temperateoksensa kuvaavat karuja elementtitaloja ja kaupunkinäkymiä, joita moni päivittäin katselee ikkunastaan. Pennan vahvuus on tavassa vieraannuttaa ja nostaa näkymät arkikokemuksen yläpuolelle. Kylmät värisävyt ja tarkkaan harkitut sommittelut etäännyttävät näkymät todellisuudesta ja tekevät niistä lähes abstrakteja. Tämä uusasiallisuuteen kytkeytyvä tyyli tulkitsee realismia modernilla otteella.

Nelli Penna & Laura Ukkonen Kriittisessä galleriassa 13.4.2025 asti.

* *

Kaaosta ja hallittua tarinallisuutta

Vieressä on Rettigin tehtailijasuvun entinen palatsi, nykyinen Aboa Vetus Ars Nova -museo. Vasara paukkuu sielläkin remontin ja keskiaikaisen kellariosaston kunnostuksen vuoksi, mutta näyttelytoiminta pyörii.

Päänäyttelyssä on Kittilän Sirkan kylässä asuvan taiteilijapari Raisa Raekallion ja Misha del Valin yhdessä maalaamia teoksia kymmenen vuoden ajalta. Mukana on myös työprosessia esittelevä videoteos.

Raekallio opiskeli kuvataidetta Lahden taideinstituutissa ja Del Val puolestaan Baskimaan yliopistossa ja Uuden Etelä-Walesin kuvataideakatemiassa Sydneyssä.

Raisa Raekallio & Misha del Val: Sauna Painting #2 (Awakening). Öljy pellavalle, 2021.

Milieu-näyttely sukeltaa moniulotteiseen ja levottomaan kuvamaailmaan, jossa erilaiset hahmot ja ajalliset kerrostumat limittyvät toisiinsa. Teokset ovat täynnä liikettä ja tapahtumia: sirtakitanssijat, tyrannit, profeetat, noidat ja henkimaailman olennot muodostavat kaoottisen, mutta samalla kiehtovan pyörteen. Ensikatsomalla kokonaisuus on sekava, mutta tarkempi tarkastelu paljastaa monisyisiä kerronnallisia ulottuvuuksia.

Erityisen mieleenpainuva on lumihankeen sijoittuva maalaus Ounasjoki (2025), jossa karnevalistinen kulkue tuo yhteen eri aikakausien ihmishahmoja joulupukista lähtien. Historia ja nykyhetki lomittuvat yhdeksi jatkumoksi. Maalauksessa Sauna Painting #1 (Purgatory) saunan lauteille on kokoontunut joukko maagisia hahmoja, jotka luovat jännitteistä ja tarinallista tunnelmaa. Hahmojen tarkoituksellisen kömpelö maalaustyyli tuo niihin naiivia ja lähes unimaailmasta kumpuavaa ilmaisuvoimaa. Toisaalla ekspressiivinen ja nopea siveltimenkäyttö luo dynaamista intensiteettiä.

Teosten vahvuus piilee niiden omaleimaisessa ja karussa visuaalisessa ilmaisussa, joka ammentaa pohjoisesta maisemasta ja sen synnyttämistä mielikuvista. Menneisyys, nykyisyys ja myyttiset elementit sekoittuvat ja luovat assosiatiivisia yhteyksiä eri kulttuurisiin ja ajallisiin kerrostumiin. Paikoin likaiset värit ja liiallinen spontaanius syövät kuitenkin teoksista happea. Tiukempi karsinta olisi voinut kirkastaa kokonaisuutta.

Raisa Raekallio & Misha del Val: Milieu Aboa Vetus Ars Novassa 25.5.2025 asti.

* *

Grönlund–Nisusen aistiharhat

Alakerran Häiriötiloja-näyttelystä fysiikkaa huonosti tunteva humanisti poistuu sormi suussa. Näyttelyn tekijät, Tommi Grönlund ja Petteri Nisunen, tunnetaan kineettisistä installaatioistaan ja veistoksistaan, jotka yhdistävät arkkitehtuuria, fysiikkaa ja teknologiaa. Taiteilijaduo on opiskellut arkkitehtuuria Tampereen teknillisessä korkeakoulussa ja tehnyt uraa sekä Suomessa että ulkomailla.

Grönlundilla on taustaa myös elektronisessa musiikissa ja dj-kulttuurissa, ja hän on pyörittänyt Sähkö Recordings -levymerkkiä 1990-luvulta lähtien. Nisunen puolestaan toimii Taideyliopiston Kuvataideakatemian varadekaanina.

Grönlund–Nisunen: Spheres Tomography, 2023. Kuva: Jari Laurén

Taiteilijat osaavat vedättää katsojaa ja synnyttää illuusioita. He käyttävät teknisiä ja teollisia materiaalia ja tutkivat fysikaalisia ilmiöitä viimeisen päälle muotoilluissa ja virheettömissä teoksissaan. Häiriö syntyy aistikokemuksen haastamisesta. Esimerkiksi Restless Horizon -teoksessa (2016) kelluva, pitkulainen akvaario kallistuu, ja sen sisällä toisiaan hylkivät vesi ja silikoniöljy alkavat lainehtia täysin järjenvastaisesti. Vieressä Turku Beat Frequency -ääniteoksen (2016) voimistuvan siniaallon voi tuntea kehossaan epämukavana jumputuksena.

Värivalot ja vanhat kunnon optiset harhat kuuluvat myös kaksikon työvälineisiin. Jäin miettimään, mikä syvempi tarkoitus kaikkien näiden efektien tuottamisella lopulta on – vai onko sellaista.

Grönlund–Nisunen: Häiriötiloja Aboa Vetus Ars Nova 25.5.2025 asti.

* *

Westerholmin lehmät ja ulkoilmamaalaus

On pakko vielä ylittää Aurajoki ja kavuta taidemuseon mäelle. Siellä on lehmiä. Kuka muu suomalainen taiteilija on kuvannut laiduntavaa lehmää yhtä suurella sydämellä kuin Victor Westerholm (1860–1919). Hänen lehmänsä laiduntavat ikuisen kesän laitumella tai kuljeskelevat romanttisessa metsässä.

Toki Westerholmin maisemia voi myös katsoa vaikka düsseldorfilaisen maisemamaalauksen sommitteluperiaatteen kautta: selkeä etu-, keski- ja takaosa ja sivuilla puun oksia rajaamassa kuva somasti. Talven valokin hehkuu hänen hankimaalauksissaan taianomaisesti.

Victor Westerholm: Lehmiä koivumetsässä. Kuva: Vesa Aaltonen

Westerholm on yksi kolmesta maisemamaalarista, jotka opiskelivat 1850-luvulla Düsseldorfissa ja toivat ulkoilmamaalauksen Suomeen. Kaksi muuta olivat häntä edeltäneet Werner Holmberg (1830–1860) ja Hjalmar Munsterhjelm (1840–1905). Kolmikko oli myös pohjustamassa ideaa suomalaisesta kansallismaisemasta, joka kansallisuusaatteen heräämisen myötä piirtyi kollektiiviseen muistiin erityisesti Eero Järnefeltin realististen maisemamaalausten kautta.

Kolmikon teoksia näyttelyyn on koottu talon omista ja muiden kokoelmista. Maailman synkkien uutisten keskellä vanhojen mestareiden töiden katselu on mieltä virkistävä hengähdystauko, eskapismia parhaimmillaan.

Kolme katsetta maisemaan: Holmberg – Munsterhjelm – Westerholm Turun taidemuseossa 18.5.2025 asti.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua