The Shadow: Veren ja tuomion päivä / Howard Chaykin. Kuva: Wikimedia Commons
SARJAKUVAN MESTARIT | Toukokuun Heroes Comic Con Finland -tapahtumaan saapuvalla Howard Chaykinilla on maine kulmikkaana persoonana. Kulttuuritoimituksen Petri Hänninenkin sai tuta sen nahoissaan.
”Tämä pinnallinen ja tietämätön kysymys loukkaa minua.”
Petri Hänninen, teksti ja kuvat
Sähköpostihaastattelu amerikkalaisen Howard Chaykinin (s. 1950) kanssa alkaa leppoisaan sävyyn. Hän on tulossa ensimmäistä kertaa Suomeen ja Tampereelle Comic Con Finland -tapahtumaan (10.–12.5.2024), ja kertoilee vierailleensa aiemmin Pohjoismaista vain Norjassa. Chaykinilla ei ole valmiita suunnitelmia Tampereen-vierailulleen, mutta hän sanoo olevansa valmis ilahtumaan ja hämmästymään.
Chaykin työskenteli nuorena amerikansuomalaisen sarjakuvalegendan Wally Woodin avustajana, rooli, mistä moni muukin tunnettu sarjakuvantekijä on saanut uralleen oppia ja potkua.
– Ei koskaan Wally, aina Woody, Chaykin muistuttaa.
Wallace Wood inhosi lempinimeä Wally, ja halusi kutsuttavan itseään Woodyksi. Vaikka Chaykinin sarjakuvat ovat hyvin erilaisia kuin Woodin, jotain samankaltaisuutta on löydettävissä.
– Hänen työnsä vaikutti kiinnostukseeni tekstuuriin ja yksityiskohtiin, mutta en piirrä ollenkaan niin kuin hän, Chaykin sanoo.
Chaykin kertoo, että Woodin tussausjälki oli niin voimakasta, että avustajien hänelle tekemät lyijykynäluonnokset automaattisesti ”wallacewoodsoitiin”, eikä kenenkään oma tyyli päässyt loistamaan Woodin tussauksen alta.
Chaykinin väitteen todistaa oikeaksi esimerkiksi vanhat Challengers of the Unknown -sarjakuvat, joissa Wood on onnistunut tussauksellaan ”wallacewoodsoimaan” jopa niinkin omintakeisen taiteilijan kuin Jack Kirbyn sarjakuvaruudut.
Challengers of the Unknown. Piirrokset Jack Kirby, tussaus Wally Wood.
The Shadow: Veren ja tuomion päivä -minisarjassa vuodelta 1986 on monia yhtäläisyyksiä Frank Millerin samana vuonna ilmestyneen Yön ritarin paluun kanssa, kuten esimerkiksi tarinan väliin upotetut tv-ruudut. Tiedustelen Chaykinilta, ovatko yhtäläisyydet sattumaa vai kehittelivätkö he ideoita yhdessä Millerin kanssa.
– Et voi olla tosissasi, Chaykin vastaa.
– Olen usein sanonut, etten järkyty pienistä, mutta loukkaannun helposti. Tämä pinnallinen ja tietämätön kysymys loukkaa minua.
Toimittajaa ojennettuaan Chaykin kertoo kehittäneensä tv-ruudut jo vuonna 1983 ilmestyneeseen American Flagg! -sarjakuvaansa. Samassa sarjakuvastudiossa työskennellyt Miller yksinkertaisesti poimi tämän tekniikan omaan työhönsä.
– Kuitenkaan jakamatta minulle tunnustusta, Chaykin huomauttaa hieman katkeransävyisesti.
Howard Chaykin: The Shadow: Veren ja tuomion päivä.
Chaykinin töitä on julkaistu suomeksi valitettavan vähän. Blackhawk: Verta ja rautaa -minisarja on häneltä toinen suomalaisessa Thriller-sarjakuvalehdessä vuosina 1989–1990 julkaistu työ The Shadow’n lisäksi. Blackhawk on alun perin Will Eisnerin, Chuck Cuideran ja Bob Powellin vuonna 1941 luoma sotasarjakuva, jonka julkaiseminen on jatkunut näihin päiviin saakka.
– Blackhawk on pitkäaikainen suosikkisarjakuvani. Anekdoottina voin kertoa, että se on myös ensimmäinen sarjakuva, jonka olen varastanut.
Chaykinin mukaan Blackhawk: Verta ja rautaa -sarjakuvassa esiintyvä jättiläismäinen New Yorkin pommittaja perustuu natsien todelliseen suunnitelmaan. Hanke ei koskaan edistynyt suunnitteluvaihetta pidemmälle.
Tiedustelen, onko olemassa jokin muu sarjakuva, jota hän on halunnut päästä tekemään, mutta ei ole saanut siihen tilaisuutta.
– Ei, Chaykin vastaa.
Howard Chaykin: Time².
Chaykinin suosikki hänen omista töistään on Time(Squared), joka tunnetaan myös nimellä Time². Vuonna 1986 ilmestyneen kulttisarjakuvan on sanottu jääneen vaille ansaitsemaansa huomiota. Vaikeaselkoiseksi luonnehdittu sarjakuva hyödyntää muun muassa film noiria sekä musiikkia visuaalisessa kerronnassaan.
Viime aikoina tekoäly on herättänyt kuvitus- ja sarjakuvapiireissä syvää huolestuneisuutta. Chaykinin mielipide tekoälyllä luodusta taiteesta on suora.
– Koska yleisö on kouluttamatonta ja yleisesti tietämätöntä ja vakuuttunut siitä, että hahmot itsessään ovat brändi, tekoäly todennäköisesti nielee ja tuhoaa sarjakuvat sellaisina kuin ne ovat olleet olemassa lähes vuosisadan ajan. Lukijoita ei kiinnosta mistä materiaali tulee.
Kiitän Chaykinia jälkeenpäin, ja pahoittelen kysymysteni aiheuttamaa mielipahaa.
– Kaikki on anteeksiannettu, Chaykin sanoo, eikä enää vastaa jatkokysymyksiin.
Petri Hänninen
Muut Sarjakuvan mestarit -haastattelusarjassa ilmestyneet jutut löytyvät täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Balladi ruutujen kauneudesta – arviossa Prinssi Rohkea -sarjakuvakirja Laulava miekka
SARJAKUVA | Jalavan laatujulkaisu seuraa prinssin tarinaa alusta asti. Ruudut hehkuvat menneen ajan nostalgista lumoa ja todistavat samalla taiteen taikavoimasta.
Aapo Kukko sarjakuvailee säveltäjä Šostakovitšista – arviossa Punainen Beethoven
SARJAKUVA | Millaista on luoda taidetta vainoharhaisen diktatuurin keskellä, pohtii Aapo Kukko Dmitri Šostakovitš -sarjakuvaelämäkerrassaan.
Suvi Ermilän äitiyspäiväkirjamainen sarjakuva toimii – arviossa Äidit
SARJAKUVA | Sarjakuvantekijä ja kuvataiteilija Suvi Ermilä sukeltaa äitiyteen omakohtaisella näkökulmalla.
Itsetyytyväinen sarjakuvaversiointi Flaubertin klassikosta – arviossa Posy Simmondsin Gemma Bovery
SARJAKUVA | Rouva Bovaryn uudelleenkerronta on tyylikkäästi toteutettu mutta satiiriltaan löysä dekkarimysteeri.