Heikko kopio Squid Gamesta – arviossa Japaniin sijoittuva tv-sarja Last Samurai Standing

Kuva: Netflix

Last Samurai Standing (2025) on verinen kertomus perheenisästä, joka joutuu pakkoraossa kaivamaan arkunpohjalle haudatun katanansa esiin. Perhe on koleran kourissa ja lääkkeet kalliita. Isä näkee kutsukirjeen, jossa kehotetaan kaikkia kynnelle kykeneviä osallistumaan Kodoku-nimiseen battle royale -peliin, jossa panoksena on elämä.

Pelissä täytyy matkata Kiotosta Tokioon, ja eri tarkastuspisteillä pitää esittää tietty määrä toisilta pelaajilta saatuja numerolaattoja, tai pelaajan peli ja elämä päättyvät siihen. Tokiossa vaadittujen laattojen määrä on jo niin suuri, että ainoastaan yhdeksän liki kolmestasadasta pelaajasta voi päästä perille. Mitä sen jälkeen, se jää vielä arvoitukseksi.

* *

Japanilainen Last Samurai Standing on korealaissarja Squid Gamen kopio. Ainoana erotuksena on, että kun Squid Game sijoittuu nykyaikaan, Last Samurai Standing sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle samurai-ajan auringonlaskuun. Meiji-kaudella shōgunien valta on lakkautettu ja feodalistisesta yhteiskuntajärjestyksestä on luovuttu. Kiväärit ja lennättimet ovat syrjäyttäneet miekkoihin ja taistelutaitoihin luottavat samurait.

Kyseisiä tv-sarjoja ei yhdistä ainoastaan sama idea, vaan myös toteutus. Tarkka-ampujat lahtaavat ne, jotka eivät hyväksy pelin sääntöjä tai menettävät muulla tavoin numerolaattansa, joka on merkki peliin osallistumisesta. Innokkaat mahtimiehet seuraavat veristä peliä kulisseista, ja osallistujien elämänvaiheisiin pureudutaan takaumissa. Takaumista ja pohjustuksesta huolimatta Last Samurai Standingin henkilöt jäävät ohuiksi ja stereotyyppisiksi, aivan kuten Squid Gamessakin.

Last Samurai Standing -tv-sarja perustuu Shogo Imamuran kirjoittamiin romaaneihin ja mangasarjaan.

* *

Last Samurai Standingin maailmankuva on nihilistinen. Sääntöjen mukaan lähtöpaikassa tarvitsee tappaa vain yksi osallistuja ja ottaa tämän numerolaatta päästäkseen jatkamaan matkaa, mutta raakalaismaiset ex-samurait ryhtyvät listimään toisiaan pilvin pimein.

Tyypillisiä japanilaisten elokuvien ja mangojen kliseitä ovat muun muassa pitkien hiusten lomasta tuijottava silmä sekä maanisesti hekotteleva tappaja. Reissun päällä ovat myös isokokoinen ja säälimätön rontti sekä mystinen tappaja, joka muistuttaa enemmän henkeä kuin elävää ihmistä. Kliseitä nekin.

Päähenkilö Shujiro Saga (Jun’ichi Okada) on sen verran kova jätkä, että päihittää kilpakumppaninsa pelkällä sayalla eli miekan huotralla. Hän säälii peliin eksynyttä nuorta tyttöä ja ottaa tämän suojiinsa. Myöhemmin kaksikko joutuu liittoutumaan epäilyttävän tyypin sekä Shujiron menneisyydestä tupsahtaneen naistaistelija Irohan (Kaya Kiyohara) kanssa.

* *

Tv-sarjan kuvat ovat komeita. Polkujen kivimurskeesta päätellen osa kuvauspaikoista on yleisiä puistoja. Osa palatseista ja temppeleistä on historiallisia paikkoja, eikä pelkkiä kulisseja. Sarjaa on kuvattu esimerkiksi Kioton Tenryū-jin temppelissä, joka on Unescon maailmanperintökohde.

Taistelujen koreografiat ovat poikkeuksellisen näyttäviä, ja räjähteillä on saatu aikaan visuaalisesti upeita kohtauksia. Netflixin ulkomaisten sarjojen kaudet ovat tätä nykyä lyhykäisiä (mukaan lukien Eternautti), ja Last Samurai Standingin tarina jää kuuden jakson jälkeen ilmaan roikkumaan. Tulevan lopun ”yllättävän” käänteen voi arvata jo tässä vaiheessa.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua