Ei mitään uutta kilparadalta – Netflixin Senna-minisarja ei tavoita ihmistä ratin takana

Kuva: Netflix

Brasilialainen Ayrton Senna (1960–1994) oli yksi menestyneimmistä kilpa-ajajista. Hän eteni kartingin ja pikkuformuloiden kautta Formula-ykkösiin vuonna 1984, missä hän saavutti kolme henkilökohtaista F1-maailmanmestaruutta ja 41 voittoa. Toukokuussa 2024 hänen kuolemastaan tuli kuluneeksi 30 vuotta.

Melkein kaikki kilpa-autoilua kuvaavat elokuvat ja tv-sarjat on koostettu samoista kuvista. Niissä toistuvat vaihdekepin nykäisyt, polkimien painallukset, värisevät mittarit, kääntyilevä ratti ja vinhasti pyörivät renkaat.

Senna-tv-sarjan oma, toistuva kuva on hiljaisuus, joka laskeutuu kuljettajan kypärän sisään silmikon sulkemisen jälkeen. Efekti toistetaan melkein aina kun näytetään kilpailujen lähtöä.

* *

Muita kilpa-autoilukliseitä ovat kuljettajan ylivertaisuus radalla, ennätysten rikkominen, ja kuljettajan yllättyminen omasta ennätyksestään. Äiti on huolissaan turvallisuudesta, ja isä on vastahakoinen, koska toivoo pojalleen perinteistä uraa liikemaailmassa.

Tarinankerronnan sääntöihin kuuluu, että päähenkilön täytyy tehdä itse päätöksiä, eikä ajelehtia tapahtumien viemänä. Näin ollen kilpa-autoilu-elokuvissa ja -tv-sarjoissa kuljettaja alkaa ohjailla koko tallia esimiestensä ohi. Aivan kuten Niki Lauda Rush-elokuvassa, myös Senna näkee vaivaa autonsa teknisen kehittämisen eteen.

Olen joskus sanonut, että alan kirkua, jos elokuvassa tai tv-sarjassa vielä soitetaan tunnetuimpia rock-klassikoita. Sennaa katsellessani olen saanut kirkua aika monta kertaa. Sarjassa soivat Deep Purplen Highway Star, T.Rexin 20th Century Boy, Motörheadin Ace of Spades ja Tina Turnerin The Best, muiden muassa.

Kappaleet on valittu kunkin aikakauden hittibiiseistä sen mukaan, miten ne parhaiten sopivat kohtauksen tapahtumiin kertosäkeen tai nimen perusteella. Vähän kaivelemalla olisi löytynyt tuntemattomampia unohtuneita hittejä, ei se olisi paljoa vaatinut. Ainoastaan Blondien Heart of Glass toimii, koska sekä bändin että biisin nimet ovat tanssikohtauksessa monitulkintaisia.

Ayrton Senna (1960–1994). Kuva: Instituo Ayrton Senna / Wikimedia Commons

* *

Toimittaja Laura Harrison seuraa Sennan uraa alusta loppuun, mutta hän ei ole todellinen henkilö. Hahmo edustaa Sennan sisäistä dialogia, ja Lauran suuhun on niputettu kilpailujen analyysia, uratoiveita ja arvioita. Hahmona Harrison on päälleliimattu, ja ilmaantuu kuviin aina sama pohtiva ilme kasvoillaan. Hahmosta tulee taakka, joka syö vain aikaa todelliselta tarinalta.

Hyvää sarjassa on aidon tv-kuvan hyödyntäminen näyteltyjen ja tietokoneella luotujen kuvien rinnalla. Leikkaukset ovat nopeita. Vaikka Sennan ajajanuran käänteet ovat muistissa, kisoihin on saatu jännitystä. Viimeinen jakso on pyhitetty kokonaan vuoden 1994 Imolan osakilpailulle.

Senna on siitäkin hankala henkilö, ettei hän kasva tarinan mukana ryysyistä rikkauksiin, koska isä oli jo valmiiksi toimitusjohtaja. Tie vie siis ainoastaan rikkaudesta isompiin rikkauksiin ja kuuluisuuteen. Uran edetessä huipputalleihin alla vaihtuvat menestysautojen lisäksi menestyvät naiset.

* *

Alain Prost esitetään sarjassa kyylänä, pelkurina ja vehkeilijänä, ja hahmo jää karikatyyrinomaiseksi. Sennan omastakaan elämästä ei saada otetta. Hänen päänsä sisään ei päästä, vaikka huipputason kilpailemisen vaatimuksia ja voitontahtoa tolkutetaan niin kuvin kuin sanoin. Tarina toistelee ontosti samoja ajatuksia ajamisesta, intohimosta ja tavoitteista. Kuusiosaisessa tv-sarjassa olisi hyvin aikaa painottaa draamaa, mutta se käytetään lässytykseen.

Sarjan suurin vika on, että kaikkiin tapahtumiin on vain Sennan näkökulma. Ainoastaan slummissa asuvien pikkupoikien fanitus tuo tarinaan toisenlaisen näkökulman, valitettavasti sekin on yksiulotteisen palvova.

Tarinan vahvuutena on, että miehiseen maailmaan on saatu ujutettua naisnäkökulmaa. Valitettavasti naishahmot ovat yhtä ohuita kuin miehetkin. Äiti on huolissaan, sisar lohduttaa, toimittaja puukottaa selkään, ja tyttöystävillä on intohimoinen suhde omiin tavoitteisiinsa. Henkilöissä ei ole minkäänlaista sisäistä ristiriitaa, kilpa-autoilijan maailma koostuu ratista ja renkaista.

Ayrton Senna ja Lotus 98T vuonna 1986. Kuva: Dima Moroz / Wikimedia Commons

* *

Suurin pettymys on, ettei Sennan ja Prostin tallin sisäisestä yhteenotosta saada tunnetta irti. Kohtaukset ovat dokumentinomaisia, eikä välirikon juurisyihin pureuduta.

Moni kysymys jää ilman vastausta. Mitä kansainvälisen autoliiton FIA:n johtaja Jean-Marie Balestre ajattelee, kun Senna ryhtyy hänen kanssaan julkisesti tukkanuottasille? Miksi Balestre tuntuu suosivan Prostia? Miksi Prost kokee tallipäällikkö Ron Dennisin suosivan Sennaa?

Toimittaja Harrisonin kritisoivaan artikkeliin näytetään ainoastaan Sennan reaktio. Se, miksi ja minkä aineiston pohjalta toimittaja juttunsa kirjoittaa, jää näkymättömiin. Käsikirjoitustyö olisi vaatinut muidenkin kuin vain Sennan elämäkertojen, lehtileikkeiden ja kisatallenteiden läpikäymistä. Gerhard Berger, Alain Prost, Ron Dennis ja monet muut ovat yhä elossa, heitä olisi voinut haastatella.

Tv-sarja on henkilökuva Brasilian suuresta sankarista, mutta ylisanojen takaa ei löydy ihmistä. Asif Kapadian dokumenttielokuva Senna: No Fear, No Limits, No Equal niputtaa Sennan elämän ja uran siinä missä tv-sarjakin. Myös se löytyy Netflixistä.

Petri Hänninen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua