Martti Suosalo ja Petra Ahola. Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Petra Aholan, Aimo Räsäsen ja Martti Suosalon trio tekee Salmelaisen näyttämöllä kolmestaan vähintään keskisuuren orkesterin työt.
”’Yksinäisyys asuu näytelmän sisällä’, kuten Peltola sanoi juuri ennen kantaesitystä.”
ARVOSTELU
Kärpäset
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola
- Rooleissa: Aimo Räsänen, Martti Suosalo ja Petra Ahola
- Kantaesitys: TTT:n Salmelaisen näyttämö 23.1.2025
Jokseenkin vahvasti haluan uskoa, ei vaan uskon, että torstai-ilta 23. tammikuuta 2025 jää teatterihistoriaan, koska silloin kantaesitettiin Tampereen Työväen Teatterin vanhalla päänäyttämöllä Sirkku Peltolan näytelmä Kärpäset.
Jos jossain esitetään tänä vuonna vielä parempi kotimainen uutuuskappale, niin se on jo saavutus aivan omassa sarjassaan.
Historiaa Kärpäset toisaalta teki jo ennen torstaita. Koko kausi myytiin loppuun jo ennakkoon. Sellaista toki tapahtuu usein megamusikaalien kohdalla, mutta harvemmin silloin, kun tarjolle tulee lähtökohtaisesti puhenäytelmä, joka on jotain muuta kuin puskafarssia, dekkarijännitystä tai livelavalle sovitettua hollywoodhömppää.
Mutta tällä kertaa pitää vilpittömästi onnitella yleisöä, joka on ostanut sikaa säkissä. Ja samalla täytyy toivoa, että TTT taikoo jostain lisäesityksiä ja jatkoa syksylle, jotta muutkin kuin onnekkaasti kaukaa viisaat pääsevät kokemaan tämän elämyksen.
* *
Yleisessä tiedossa on, että Peltola on sukupolvensa mestareita humaanin draamatekstin kirjoittajana. Mutta hänet nostaa omaan kategoriaansa hänen kykynsä saada tuotokset tuntumaan kerta toisensa jälkeen tuoreilta, vaikka ne jossain määrin liikkuvat samojen teemojen ympärillä.
Teemat vain ovat valitettavan kulumattomia.
Kirjailija-ohjaaja itse määritteli asian niin, että hän tarkastelee maailmaa tavalla tai toisella kyydistä tippuvien yksilöiden näkökulmasta. Niinpä nytkin ”yksinäisyys asuu näytelmän sisällä”, kuten Peltola sanoi juuri ennen kantaesitystä.
Sitaatti on tilaisuudesta, jossa julkistettiin Kärpäset myös painettuna kirjana. Kirjallekin on annettava vahva lukusuositus, riippumatta siitä, onko nähnyt näytelmän tai aikooko sitä edes katsoa.
Katsomossa olleille kirja tarjoaa mahdollisuuden palauttaa mieleen dialogin hienouksia, joista väistämättä osa menee yhdellä katsomiskerralla ohi. Muille se voi puolestaan antaa hyvän kuvan siitä, miten poikkeuksellinen taiteenlaji teatteriin kirjoittaminen on. Peltolan teksti vain rikastuu pelkistyessään, eikä ”ihan olennaisinta aina edes sanota”, jälleen taiteilijaa itseään lainaten.
En silti malta olla paljastamatta yhtä repliikkiä, jossa kristallisoituu jotain olennaista Kärpästen maailmasta ja näytelmän sanomasta: ”Ei. Ei liikaa ketään. Kellään.”

Martti Suosalo ja Aimo Räsänen näyttelivät ensi kerran yhdessä Momentum 1900 -musikaalissa. Ja näyttelivät niin veljesten tavoin, että Sirkku Peltola teki heistä Kärpäsiin veljekset. Kuva: Kari Sunnari
* *
Kantaesitys oli iso hetki paljon jo tähän mennessä kokeneelle Peltolalle, mutta samalla myös koko talolle – siitä huolimatta, että produktion toteuttava tiimi on todella pieni.
Katsojaltakin unohtuu illan aikana nopeasti se, että näyttelijöitä on vain kolme: Petra Ahola, Aimo Räsänen ja Martti Suosalo. Rooleja sen sijaan on moninkertainen määrä, ja etenkin Ahola venyy huikeisiin mittoihin ponnahtaessaan estradille milloin angstisena teininä, milloin halvaantuneena mummona, milloin työkuorman alle musertuvana kotisairaanhoitajana tai jonain muuna seitsemästä hahmostaan.
Kun hän alkupuoliskolla vielä tanssi ja lauloi ranskaksi värisyttävän Dernière dance -kappaleen (Viimeinen tanssi), tulee hetkeksi tunne, että esityksestä on rakennettu harhaanjohtavia ennakko-odotuksia Suosalon ja Räsäsen veljesparin varaan. Varsinainen tähti kun on juuri sillä hetkellä kaikki tytöt tekevä ja kaiken osaava nainen.
Onneksi pian perään Ami ja Manu suorittavat sellaisen ojanpohjaoopperadueton, että yleisö on pudota penkeiltä. Ja Suosalokin multitaskaa minkä pystyy salamamuuntautuessaan kerta toisensa jälkeen sairastavasta baritonista varastelevaksi narkkariksi ja takaisin.
Kokoonpano on käytännössä trio, jonka työpanos vastaa keskisuurta orkesteria.

Petra Aholan Dernière dance on Kärpästen alkupuolikkaan huikeita kohokohtia. Kuva: Kari Sunnari
* *
Räsäselle lankeaa lisäkunniaa siitä, että koko teosta ei ehkä olisi syntynyt ilman hänen omistautumistaan Kalevi Kärpäsen roolihahmolle. Kalevi nimittäin syntyi 2013 sivuosaksi Ihmisellinen mies -näytelmään. Sitten vuosien varrella Räsänen puhui Peltolalle hahmosta niin innolla, että Peltola kirjoitti sen takaisin henkiin.
Tällä tavalla se taide pelastaa ja muuttaa maailmaa, jälleen akateemikko Sirkkua vapaasti lainaten.
Matti Mörttinen
Lue Anne Välinoron Kulttuuritoimitukseen tekemä haastattelu Sirkku Peltolasta täältä.
Kärpäset
- Käsikirjoitus ja ohjaus: Sirkku Peltola
- Rooleissa: Aimo Räsänen, Martti Suosalo ja Petra Ahola
- Lavastus- ja pukusuunnittelu: Pirjo Liiri-Majava
- Koreografiat: Reetta-Kaisa Iles
- Valosuunnittelu: TJ Mäkinen
- Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio
Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 23.1.2025. Esityksiä 30.4. asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Valkeakosken kaupunginteatterin Häräntappoase on lahjakkaiden näyttelijälupausten taidonnäyte
TEATTERI | Pyry Joen ohjaama näytelmä etenee Anna-Leena Härkösen kirjaa kunnioittaen ja sitä ei ole onneksi modernisoitu.
Taren pirunpolska kehässä ja keittiössä – arviossa Tarmo Uusivirrasta kertova Mestari
TEATTERI | Mestari näyttää suuruuteen nousevan pienuuden, ihmissuhteiden vaikeuden ja intohimon petollisuuden Pasi Lampelan näytelmässä.
Taide pelastaa sodalta ja Jumalat-näytelmä tylsyydeltä – arviossa Kansallisteatterin kantaesitys
TEATTERI | Jussi Moilan kirjoittamassa kantaesityksessä kreikkalaiset jumalat ja nykyiset vallankäyttäjät pyrkivät asemaansa myyteillä.
Ovelakaan Vampira ei pärjännyt katalalle seuralle – arviossa KOM-teatterin kantaesitys
TEATTERI | Susanna Airaksisen ohjaama Vampira on Maila Nurmen veljentyttären Sandra Niemen elämäkerran lähilukua. Se tarinoi, mutta ei juuri tulkitse.