Ariane Ascaride. Kuva: Agat Films
ELOKUVA | Robert Guédiguianin elokuvassa seurataan vanhusten hoitajana ja ystävänä toimivan Marian rahapulan syitä ja seurauksia.
”Elokuvassa pyritään tavallisuuteen niin ihmissuhteiden kuin asioiden käsittelyn ja tunnelmien suhteen.”
ARVOSTELU

Varasteleva varpunen
- Ohjaus: Robert Guédiguian
- Pääosissa: Ariane Ascaride, Gérard Meylan, Grégoire Leprince-Ringuet, Jean-Pierre Daroussin
- Ensi-ilta: 1.8.2025
Varasteleva varpunen on pieni draama ajasta, yhteiskunnallisesta asemasta ja ihmissuhteiden kirjosta, jossa eletään sattumien, ongelmien ja yllätysten kautta.
Samoin kuin Robert Guédiguianin aiemmassa elokuvassa Kilimanjaron lumet (2011), Varastelevassa varpusessa on kysymys työstä ja sen tekijästä. Talo meren rannalla (2018) sivusi sekin yhteiskunnan muutoksia viime vuosisadalla ja ihmisten perusajatuksia elämästä silloin ja nyt.
Vanhuksista hyvää huolta jo kauan pitänyt kodinhoitaja Maria törmää päivä päivältä paheneviin ongelmiin. Korttia pelaavan aviomiehen ja pianoa soittavan lapsenlapsen vuoksi Maria tarvitsee rahaa, jota hänellä ei ole. Mahdollinen pelastus on hänen vapaa käyttöoikeutensa hoidettavien maksuliikenteeseen.
* *
Eletään Marseillen kaupungin laidalla, jossa aurinko paistaa aina ja ihmiset ovat tuttuja toisilleen. He ovat kohtuullisen rehellisiä vaikeistakin henkilökohtaisista asioista kertoessaan.
Maria on ollut joskus hoidettavansa Robertin rakastettu. Robert istuu pyörätuolissa ja on tyytyväinen Marian tekemiin ruokiin ja hoitoon. Robertin poika kiusaa isäänsä talousasioissa. Poika ei voi antaa anteeksi sitä, että isä jätti äidin ja piti talon.
Marian tytär on naimisissa rekkakuskin kanssa ja heillä on musiikillisesti lahjakas pianoa soittava poika, joka tarvitsee soittimen ja soittotunteja, joihin heillä ei ole varaa.
Maria ymmärtää toisen hoitoperheen aviomiehen Renén tavoin mitä muistisairas vaimo haluaa ja saa olla etsiessään menneisyyttään. Maria käyttää myös heidän rahojaan.
Näissä muutaman perheen erilaisissa ongelmissa on kaikki ne tutut jutut, joiden parissa ihmiset kuluttavat aikaa. Toisilla on paljon ja toisilla perusasiatkin rahan takana. Vanhemmat ihmiset tarvitsevat apua ja sitä on saatavissa rahalla. Hoidot on järjestetty hyvin ja arki antaa mahdollisuuden paljoon, jos hoitajalla on tahtoa ja mielikuvitusta.

Jean-Pierre Daroussin. Kuva: Agat Films
* *
Päärooleissa ovat ohjaaja Guédiguianin luottonäyttelijät Ariane Ascaride (Maria), jonka kasvot kertovat paljon jo ennen sanoja. Ascaride kävelee katuja kohtaamatta varsinaisesti muita kuin omia ongelmiaan. Jean-Pierre Daroussin (Robert) on itsetietoinen vanha mies, joka tietää mitä haluaa eikä suostu taistelemaan omantuntonsa kanssa.
Elokuvassa pyritään tavallisuuteen niin ihmissuhteiden kuin asioiden käsittelyn ja tunnelmien suhteen. Kuten aina, pieniltä tai suuriltakaan yllätyksiltä ei vältytä.
Ranskalaisohjaaja Robert Guédiguianin ohjaamien elokuvien antia ovat arkiset aiheet ja tunnelmiltaan rauhalliset kuvaukset ihmisistä, joilla on menneisyys, sekä niistä, joita arki vasta opettaa tulevaisuuden valitsemisessa.
Maija Kääntä
Otsikko
Fakta
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvän tahdon lähettiläs oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta – arviossa Laula minulle Arja
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.




