Dekkarit rinnakkain – arviossa uudet Modesty Blaise- ja Rip Kirby -kokoelma-albumit

Kuva: Kimmo Ylönen. Kannet: Petri Aarnio ja Korppi Solala

Jalava julkaisi viime vuoden lopulla kaksi kokoelmaa pitkän uran tehneiden sarjakuvadekkarien seikkailuja. Molemmat kirjat ovat komeita, kovakantisia ja isokokoisia. Vain vaivoin ne mahtuvat vierekkäin pienelle kahvipöydälleni.

Palmadoran bandiittijahti (2024) on jo kymmenes Jalavan julkaisema Modesty Blaise kokoelma. Kirjan ensimmäinen tarina on vuodelta 1965. Sen Piirtäjä Jim Holdoway oli luonut hahmon yhdessä kaikki tarinat käsikirjoittaneen Peter O´Donnellin kanssa vain kaksi vuotta aiemmin.

Toinen tarina ilmestyi alun perin vuonna 1982. Tällä kertaa mustaa viivaa valkoiselle taiteili piirtäjä Neville Colvin. Loput kolme Enrique Badia Romeron piirtämää tarinaa ilmestyivät peräjälkeen vuosien 1995–1996 aikana. Mitään tarinoista ei ole ennen koottu kirjaan ja kolme viimeistä ilmestyy ensi kertaa suomeksi. Käännös on oivallinen. Pidän oivalluksena jopa laskuvarjohyppääjien kutsumista taivassukeltajiksi.

Kymmenennen kirjan esipuheen korvaa takakannen lyhyt teksti. Tottahan kaikki jo tuntevat superrikollisen uralta salaiseksi agentiksi siirtyneen päähenkilön, jonka ura sanomalehtien sarjakuvasivuilla kesti melkein 40 vuotta. Strippien järjestysnumerot annetaan kirjan esilehdellä, samoin sarjojen alkuperäiset nimet, mutta jostain syystä julkaisujen vuosiluvut jätetään kertomatta.

Uusi Rip Kirby -kirja puolestaan on viides Jalavan julkaisema kokoelma. Siinä on mukana neljä ensimmäistä seikkailua vuosilta 1946–1947 sekä auto-onnettomuudessa vuonna 1956 kuolleen sarjan luojan Alex Raymondin viimeiset tarinat. John Prentice viimeisteli viimeisen ja jatkoi sitten Raymondin viivaa yli neljän vuosikymmenen ajan. Tämän kirjan esilehdille Jalavan joukkue on kasannut kaikki tarpeelliset tiedon murut.

Modesty Blaise -kirja on ihmeen yhtenäinen kokonaisuus, vaikka tarinat ovat eri vuosikymmeniltä peräisin. Kerronta on ilmavan kiireetöntä silloinkin, kun henkilöt kamppailevat henkensä kaupalla. Kaikki piirtäjät tekevät tasavahvaa työtä. Hahmot ovat ilmeikkäitä ja asennot ajateltuja. Asut, rakennukset, huonekalut, ajoneuvot, aseet, kaikki on huolella tehty. Piirtäjäkolmikosta Colvin taivuttaa hieman tanakampaa viivaa ja käyttää enemmän mustaa.

Modesty Blaise on kova luu. Hän on nokkela ja taitaa taistelulajien temput. Kenties sutjakka varsikin on enemmän huippu-urheilijan fysiikkaa kuin karkkia lukijan katseelle. Jo vanhimmassa seikkailussa selviää, että Modesty Blaise on itsenäinen ihminen. Modestyllä on monia kumppaneita ja aisapari Willie Carvin käyttäytyy täysin luontevasti, vaikka kammarissa vielä leijuu toisen partaveden tuoksu. Sanomalehteen painetuksi sarja on poikkeuksellisen avoimesti aikuiseen makuun leivottu. Ruuduissa on vaivattoman oloisia viittauksia vasta tehtyyn seksiin ja kohtalaisen kinkyjä virityksiä.

Agentti köysissä ja setämiehen katse. Piirros: Jim Holdaway

Rip Kirbyn seurassa lukija joutuu tekemään paljon enemmän suhteuttavaa ajatustyötä viime vuosisadan puolivälin ja nykypäivän välillä. Suhdejutut kuvautuvat erityisen höhlinä jo vertailussa 1960-lukulaisen Modestyn raikkaaseen rakkauselämään. Kaikki sarjan naiset, mukaan lukien tyttöystävä Honey Dorian, ovat hunajapupuja. Naiset eivät kuitenkaan tässäkään sarjassa ole pelkkiä somisteita. He ovat aktiivisia toimijoita, joilla on luonnetta ja lujuutta.

Rip Kirby itse on perinteisestä sankaritammesta veistetty, mutta kuitenkin vain puoli päätä muita pidempi. Hän on helposti varsinkin naisten vietävissä ja usein avun tarpeessa. Monesti hän pääsee pälkähästä silkalla tuurilla: ”Hän on mukava poika, mutta ei löytäisi piisamia sadevesitynnyristä.”

Rip Kirby herää sodan jälkeiseen aikaan. Piirros: Alex Raymond

Tarinoissa on paljon vallan kohtuuttomia sattumia. Jutut ovat välillä niin lapsellisia, että jotkut supersankaritkin tuntuvat uskottavammilta kuin varhainen Kirby.

Kirjassa neljäntenä ja viidentenä julkaistavan seikkailun välissä on yhdeksän vuotta ja 30 kokonaista kertomusta. Viimeisen tarinan juoni onkin toista maata. Yläluokkaisen Kirbyn Jeeves, miespalvelija Desmond ja tämän katuviisaat kamut ovat isossa roolissa. Hyvin käännettyä huulenheittoa lukee mielikseen.

Tukasta löytyvä puukeppiase kongo tunnetaan paremmin japanilaisella nimellä yawara. Piirros: Jim Holdaway

Olen näihin päiviin asti vierastanut molempien dekkarien lukemista. Kirbylle en ole antanut minkäänlaista mahdollisuutta. Jonkun kaverin mökkihuusissa olen lukenut pari Modesty Blaisen seikkailua Agentti X9 -lehdestä.

Molemmat sarjat ovat klassikkoasemansa ansainneet. Tekijöiden ja päähenkilöiden pitkä työura sanomalehtien sarjakuvasivuilla ei välttämättä tarkoita puutunutta tehtailua. Vanhan ajan viihde voi viihdyttää myös nykylukijaa. Tekijöiden into ja viitseliäisyys näkyy lähes jokaisessa ruudussa.

Rip Kirbyn seikkailuja nautin muutaman sivun makupaloina Alex Raymondin hienoa piirrosta ihaillen. Modesty Blaisen mukana kuljen kokonaisen tarinan mitan ja ahmaisen seuraavan heti perään.

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua