Kertomus kirjoittamisesta kaksisuuntaisen mielialahäiriön varjossa – arviossa Anna Pölkin Metsien kaukainen sini

Kuvat: Anna Pölkki / Avain

Anna Pölkki kertoo Kustantamon kuulumisia -blogissa siitä, miten luonto inspiroi häntä kirjoittamaan sairauden keskellä.

”On varmasti monia, joille oman kirjan käsiin saaminen on suuren unelman täyttymys, mutta omaa unelmaani tulkitsen myös varjojani vasten: tunnen syvää kiitollisuutta siitä, että olen onnistunut toteuttamaan kirjailijaunelmani siitä huolimatta, että olen vakavasti sairas ja virallisesti työkyvytön.”

Metsien kaukainen sini (Avain, 2024) on vaikeasti määriteltävissä olevaa kirjallisuutta. Onko se kaunokirja vai tietokirja? Pölkki aloittaa kirjansa selvittämällä sairauttaan ja siihen liittyvää problematiikkaa. Lukija voi olla ymmällään ja kysyä itseltään, mihin lokeroon tämän kirjan sijoittaisin.

Kunnes sivulla 32 Pölkki alkaa kirjoittaa päiväkirjaa 3.8.2021 siteeraten L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö -kirjaa. Se on ollut Pölkin oppaana kirjoittamisen maailmaan.

Toinen tärkeä kirjailija Pölkille on ollut Anni Swan, joka auttoi häntä sopeutumaan savolaiselämään Kangasniemellä, jonne Swankin ajautui mentyään naimisiin Otto Mannisen kanssa

Metsien kaukainen sini on varmaan miehiselle lukijalle vähän vierasta omaksua, teksti kun on kovin feminiinistä ja vaaleanpunaista, kuten Pölkin kirjoituspöydän väri. Mutta voi se tehdä hyvää ja auttaa miestä ymmärtämään romanttista kauneuden rakastajaa.

Toisaalta kuvaus psykoosista, johon kaksisuuntainen mielialahäiriö Pölkkiä johdattaa, on rankkaa tekstiä. Sitä joutuu pakkohoitoon ja lamauttavien lääkkeiden syövereihin. Eihän kenellekään voi sellaista toivoa.

Kirjailija elää Kangasniemellä puolisonsa E:n kanssa. Askarruttamaan jäi, onko E töissä vai työtön, ja miten tämä pieni perhe tulee toimeen. On autot, moottoriveneet ja muita nykyajan vempeleitä.

Pariskunta pyrkii tekemään vuodenkierron mukaisesti puutarhatöitä. Asiaatuntevaa voi hymyilyttää, että perunoita ”kylvetään” ja porkkanoita ”istutetaan”. Ilmeisesti perunakuokkaa ei ole hoksattu ostaa vaan perunat nostetaan lapiolla.

Psyykkisesti sairasta ihmistä luonto auttaa. Pölkki kuvaa kauniisti metsän vaikutusta, sen antimia (erityisesti kantarelleja ja vadelmia), sekä metsän tunnelmaa, valoa ja ääniä tai hiljaisuutta. Luonto parantaa.

Metsien kaukainen sini on erilainen lukukokemus. Se varmasti puhuttelee enemmän nais- kuin mieslukijaa, jos tällainen väite sallitaan. Tytöt ja naisethan ovat lapsuudessaan, nuoruudessaan ja vieläkin vankkoja L. M Montgomeryn ja Anni Swanin lukijoita, puhumattakaan Jane Austenista tai Charlotte Brontësta…

Jukka Kallio

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua