Randa Al-Dawoudi. Kuvat: Sanna Elina Ahtisaari / Tammi
KIRJAT | Randa Al-Dawoudin tekee suuren työn antaessaan Gazan naisille kasvot ja äänen, tekee heistä tavallisia ihmisiä.
”Gazan naiset ei valitettavasti ole fiktiota, mutta selkeästi kaunokirjallinen teos se on.”
ARVOSTELU
Randa Al-Dawoudi: Gazan naiset
- Suomentanut Sampsa Peltonen.
- Tammi 2026.
- 455 sivua.
Palestiinalainen Randa Al-Dawoudi kutsuu pysäyttävälle matkalle Gazaan, asiantuntevana oppaana toimii hän itse. Al-Dawoudi on syntynyt ja kasvanut Gazassa, kokenut siellä kolme sotaa, Israelin kauppasaarron ja miehittäjän elkeet sekä vielä viimeksi ääri-islamilaisen Hamasin kuristusotteen erityisesti naisista. Tästä kaikesta Al-Dawoudi kertoo hyvin inhimillisesti ja ymmärrettävästi esikoiskirjassaan Gazan naiset (Tammi, 2026).
Hienosti kuvaillun arjen kautta Gazan naiset tarjoaa runsaasti tuttuja elementtejä elämästä yleensä. Ei tarvitse olla Gazassa voidakseen kuvitella, miltä tuntuu lapsen pelko tai kun äiti sairastuu tai kun ulkoa kuuluu yöllä outoja ääniä. Myös mukavat asiat ovat universaaleja: retkieväiden nauttiminen perheen tai ystävien kanssa, lempiruoan tuoksu kotona, onnistumiset koulussa.
Varsinaiset sodan ja väkivallan kokemukset on kerrottu vailla suurta dramatiikkaa, kuin nekin olisivat normaalia elämää. Kuvaus on lähes lakonista, ja se pakottaa ajattelemaan olosuhteita, joissa noin kaksi miljoonaa ihmistä on elänyt vuosikymmeniä.
Äidin ja isoäidin tarinoiden kautta kirjaan tulee myös pidempi aikaperspektiivi. Erityisen koskettavia ja herättäviä ovat haastattelut, joita kirjailija on tehnyt etänä gazalaisten naisten kanssa viimeisimmän sodan aikana.
Kirja käsittelee kansainvälistä politiikkaa olematta poliittinen pamfletti; arjen kuvailu riittää. Israel mainitaan vain harvoin nimeltä, muuten Al-Dawoudi puhuu ”miehittäjästä”. Miehityksen vaikutus on tärkeämpää kuin miehittäjän nimi.
Teos kertoo myös hyvin selvästi siitä, mitä ääri-islamilaisen Hamasin valtaantulo vuonna 2007 merkitsi sekulaareille gazalaisille. Esimerkiksi naiset ajettiin vähitellen käyttämään huivia, mieluusti vielä muuttumaan näkymättömiksi ja hiljaisiksi kodinhoitajiksi. Kaikki gazalaiset eivät kannata Hamasia.
* *
Kirjan alkupuoli on hyvin vahva, koska siinä Al-Dawoudi kuvaa Gazaa itsensä, perheensä ja koko yhteisönsä kautta. Loppupuolella hän muuttaa Gazasta ensin Turkkiin, myöhemmin Suomeen, ja kirja muuttuu aihepiiriltään toiseksi. Lopusta tiivistäminen olisi tehnyt teokselle hyvää.
Gazan naiset ei valitettavasti ole fiktiota, mutta selkeästi kaunokirjallinen teos se on. Suomalaisilla tiedotusvälineillä ei ole vuosikausiin ollut pysyvää toimittajaa Lähi-idässä, ja sitä ennenkin vain Ylellä vakituisia freelancereita. Kuva palestiinalaisista on mediassa hyvin yksitotinen joko uhrina, hyökkääjänä tai rettelöitsijänä. Gazan naiset tekee tärkeän työn antaessaan sikäläisille kasvot ja äänen, tekee heistä tavallisia ihmisiä.
Sampsa Peltosen hieno suomennos on notkeaa, kekseliästä ja arkikielistä. Se saa tuntemattomankin paikan ja sen asukkaat tuntumaan vähemmän vierailta; toivottaa omalta osaltaan tervetulleeksi Gazaan.
Mimosa Willamo on oiva valinta äänikirjan lukijaksi. Hän myös kiinnittää huomiota arabiankielisten sanojen lausumiseen, mistä erityiskiitos.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mieskirjailijalla on vaikea äitisuhde – arvioitavana Heikki Kännön Silmät
KIRJAT | Pariisiin sodanjälkeisiin älykköpiireihin sijoittuva Silmät yhdistelee todellisia henkilöitä fiktiivisiin mysteereihin ja kertoo pakkomielteisestä mieskirjailijasta.
Pelastuuko totuus faktoja tarkistamalla – arviossa Seppo Kangaspunnan Tulkitusti totta
KIRJAT | Jokaisen journalistin, opettajan ja aloille aikovan kannattaa lukea Seppo Kangaspunnan kirja luottamuksen jälkeisestä ajasta.
Mistä syntyi isoveljen Haava? arviossa Édouard Louis’n Luhistuminen
KIRJAT | Édouard Louis pohtii uudessa kirjassaan alkoholismiin kuolleen isoveljensä elämää ja huomaa, että on paljon, mitä hän ei tiedä.
Kirja MV-lehden vaiheista ja siitä miten se repi Suomen kahtia – arviossa Vehkaojan ja Creutzin Maan vaiva
KIRJAT | Mikael Vehkaoja ja Karin Creutz keskittyvät Ilja Janitskiniin ja MV-lehden käänteitä täynnä olevaan historiaan. Teoksen henkilöluettelo on laaja.