Vuoden 2020 erinomaiset #5: Sarjakuva

Kohtaus Tiitu Takalon Memento Morista. Kuva: WSOY

Seuraavassa Kulttuuritoimituksen tekijät esittelevät yksitoista kuluneen vuoden erinomaista sarjakuvateosta. Esitellyt teokset eivät ole paremmuus- vaan aakkosjärjestyksessä tekijän sukunimen mukaan.

Lista ei ole äänestyksen tai haudanvakavan komiteamietinnön tulos; siltä ei siis välttämättä löydy aivan jokaista vuoden yhdestätoista parhaasta sarjakuvateoksesta.

Jokainen esitellyistä teosta on kuitenkin ansainnut paikkansa listalla olemalla erinomainen – ainakin tekstin kirjoittajan mielestä.

Kaikki Vuoden 2020 erinomaiset -sarjassa julkaistut jutut pääset lukemaan täältä.

* *

Altan: Ada Macaossa

Francesco Tullio Altan on satiristi vailla vertaa. Riemastuttavan rujon Ada Macaossa -kirjan (Asema Kustannus / Zum Teufel) kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko.

”Ada Macaossa saattaa vaikuttaa kyseenalaiselta seikkailusarjakuvalta, mutta sen räjähdysherkän tyylin alla muhii verraton kylmän sodan aikainen poliittinen satiiri. Rikollisten, prostituoitujen ja riettaiden rivimiesten näyttelijäkaarti on kuin hikeä tihkuvista mustavalkoisista pre-code-leffoista karannut, ja tämä elokuvallinen visuaalisuus on täydessä balanssissa tarinan kanssa. Altanin taide on valloittavan epäkorrektia, mutta siinä osittain piileekin sen nerous. Ada Macaossa on sarjakuvalle sitä mitä Hunter S. Thompsonin ja Ralph Steadmanin yhteistyö oli tutkivalle journalismille.” (JT Lindroos)

* *

Juan Díaz Canales & Rubén Pellejero: Corto Maltese – Tarowean: yllätysten päivä

Espanjalainen tekijäkaksikko Juan Díaz Canales ja Rubén Pellejero kuljettaa merikapteeni Corto Maltesen hienoon seikkailuun uudessa albumissa Tarowean: yllätysten päivä (Art House / Jalava), joka on kolmas sitten hahmon luoneen Hugo Prattin (1927–1995) kuoleman.

”Vertailu vanhaan unohtuu jo muutaman sivun jälkeen. Corton uudet seikkailut ovat kaikkea muuta kuin rahan kiilto silmissä roiskaistua venytystä. Laivaton merikapteeni purjehtii uuden tekijäkaksikon kanssa onnellisten tähtien alla. Nämä kunnioittavat ja selvästi myös rakastavat sarjakuvan mainehallissa tukevasti seisovaa hahmoa, mutta pitävät korkeassa arvossa myös omaa osaamista ja itsenäistä tekemistä. […] Pellejeron piirros on upea yhdistelmä Prattin jälkeä, sitä varhaisempaa, kun viiva ei vielä pullistunut paksuksi ja yksityiskohdilla herkuteltiin viitseliäästi, tämän tunnistettavia maneereja, viittauksia vanhan mestarin ruutuihin ja taitavan piirtäjän omaa käsialaa.” (Kimmo Ylönen – lue koko arvio täältä)

* *

Simon Hanselmann: Crisis Zone

Tasmanialaissyntyisen Simon Hanselmannin pandemiavuoden käsittämättömyyttä käsittelevä sarjakuva on ilmestynyt 13.3.2020 lähtien Instagramissa.

”Hanselmannin sarjakuvahahmot ovat kokeneet vuoden 2020 maailmanlopun meiningin ’reaaliajassa’; jatkotarinaan ilmestyy kymmenen uutta ruutua melkein joka päivä, eikä hengähdystaukoja tarjoilla. Tyylilaji: hysteerisen dystooppinen tykittely. Saagassa on vuoden aikana kuvattu mm. Netflix-dokumenttisarja ’Anus King – Death, Dildos & Destruction’. Hanselmannin absurdisti arkisen sarjakuvan keskushahmot ovat noita, puhuva kissa, ja ihmismäinen pöllö. Kaikki ovat persoja huumeille ja syrjäytymiselle. Hahmot tekevät myös koronakriisissä lähes yksinomaan huonoja valintoja ja hirveitä asioita, mutta lukijan sydän sykkii kumman luuserirykmentin puolella. Crisis Zone on piinallisen tarkka aikalaiskuvaus.” (Ville Pirinen)

Lue Crisis Zonea täällä.

* *

Petri Hiltunen: Valheiden kansa

Valheiden kansa (Täysi käsi) jatkaa onnistuneesti Petri Hiltusen neljännesvuosisadan takaisen Ontot kukkulat -albumin suomalaisesta mytologiasta inspiroitunutta peikkosaagaa.

”Valheiden kansan tarina on monisyisempi ja eheämpi kokonaisuus kuin Onttojen kukkuloiden. Se on monilta juonenkäänteiltään tuttu fantasiatarina, jossa päähenkilö ajautuu sattuman kautta salattuun maailmaan ja joutuu kasvamaan sankariksi jotteivät hänen läheisensä kärsisi. Hiltusen luoma vaihtoehtoisen todellisuuden maailma tekee tarinasta silti persoonallisen ja jännittävän, eikä hän myöskään unohda keventää sitä tasaisin väliajoin huumorilla.” (Riikka Oksanen – lue koko arvio täältä)

* *

Pauli Kallio: Ammatti: käsikirjoittaja

Tamperelainen Pauli Kallio, 60, on Suomen tiettävästi ainoa päätoiminen sarjakuvakäsikirjoittaja. Ammatti: käsikirjoittaja (Suuri Kurpitsa) on paras mahdollinen johdatus Kallion tuotantoon: lähes 300-sivuinen antologia kattaa hänen tarinoitaan 22 sarjakuvataiteilijan piirtämänä.

”Tutustuin Kallion sarjakuvataiteeseen 1990-luvulla Rumba-musiikkilehdestä, joka julkaisi Kramppeja ja nyrjähdyksiä -sarjakuvaa Christer Nuutisen (ja myöhemmin muidenkin) piirtämänä. Tampereelle, levykauppojen, klubien ja opiskelijayksiöiden pyörteisiin sijoittuvat tarinat tuntuivat jännittäviltä yläaste- ja lukioikäisestä, joka haaveili elämästä Tampereella, levykauppojen, klubien ja opiskelijayksiöiden pyörteissä. Kuten niin moni 2000-luvun televisiokomedia, Kramppeja ja nyrjähdyksiä pohjasi huumorinsa paljolti vaivaannuttaviin tilanteisiin ja sosiaalisen elämän tarpeettomiin monimutkaisuuksiin. Se teki sen kuitenkin ainutlaatuisella lempeydellä ja avarakatseisuudella, joka on sittemmin välittynyt myös Kallion muusta tuotannosta – ja jos juttuihin on vähänkään uskomista, myös miehestä itsestään.” (Antti Lähde)

* *

Jason Lutes: Berliini – Kuohuva kaupunki

Yhdysvaltalaisen sarjakuvataiteilijan Jason Lutesin Berliini-trilogian päätösosa Kuohuva kaupunki (Like) ilmestyi kesällä vihdoin suomeksi. Sarjassa on aiemmin julkaistu osat Kivikaupunki (2006) ja Savuinen kaupunki (2008).

”Lutes pakkaa kirjansa uskomattoman täyteen. Berliini-kirjoissa hänellä on noin 10 sarjakuvaruutua per sivu, ja silti tarinoiden rytmitys vetää puuroutumatta. Ajankuva on tarkkaan tutkittua. Kuvat proletariaatin kaupunginosista ja Mittestä kävisivät historian oppikirjoihin. Tarina toimittaja Kurt Severingin ja kaupunkiin taideopiskelijaksi tulleen Marthe Müllerin suhteen kehittymisestä saa taustakseen Berliinin ja Saksan poliittisen ja kulttuurisen kuohunnan.” (Antti Selkokari – lue koko teksti täältä)

* *

Jyrki Nissinen: Borgtron #20

Suomen jännittävin epäsäännöllisesti ilmestyvä sarjakuvalehti Borgtron (Lesot Lehdet) saavutti tänä vuonna juhlallisen pyöreän lukeman. Jyrki Nissisen tuotosta on julkaistu nyt 14 vuoden ajan.

”Outo mutantti Borgtron ja jalkanaamainen kumppaninsa/riistäjänsä Marjatta ovat jakson 20 alussa ’salaa muuttaneet hylätyksi tulkitsemansa grillikioskin kellariin’. Ronkuanvaaran Pepsi-Pirtin virallinen omistaja tohtori Ahlqvist on ruvennut ’kunfutselaiseksi’ ja haluaa vain kuunnella Oasista rauhassa. Borgtron kehittää Buumi Peikko Characters -hahmogallerian, myy röökiä netissä, rupeaa tekemään räppiä nimellä Teosto” ja striimaa nettilivekeikkoja ’Kyrpälän Lomakylästä’ käsin. Ällistyttävän paljon muitakin käänteitä ja sisältöjä mahtuu 32-sivuiseen lehteen. Borgtronilta on vuosien saatossa oppinut odottamaan odottamatonta, mutta jälleen kerran lehti onnistuu olemaan odotettua odottamattomuuttaan odottamattomampi. Sarjakuvassa voi tapahtua mitä vain -ajattelumalli on strong with this one.” (Ville Pirinen)

* *

Cyril Pedrosa: Portugali

Ranskalainen sarjakuvantekijä Cyril Pedrosa on kirjoittanut ja piirtänyt Portugalin (WSOY), omaa elämänkulkuaan muistuttavan tarinan, jonka kuvakudokseen kätkeytyy isoja teemoja.

”Pedrosa ei tottavie ole minkään valitun viivan, selkeän sen paremmin kuin syherönkään vanki. Portugalin sivuilla kieppuu paljon ohuen ohutta viivaa, kuin ompelulankaa. Se hakee ihmisille muodon ja sykertyy puiden latvuksiksi. Joissakin kuvissa ihmiset kulkevat läpinäkyvinä haamuina. Toisaalla kuvan tekee lavea siveltimen pyyhkäisy. Metsää kuvaava piirros tuntuu taipuvan tuulessa. Asennot, ilmeet ja eleet ovat kautta kirjan huolella mietittyjä ja tutkittuja. […] Kaupunkikuvat ovat tosia. Ne saavat kaipaamaan Euroopan asemille ja katukahviloihin nauttimaan parempaa kahvia, parasta jos ollaan Portugalissa.” (Kimmo Ylönen – lue koko arvio täältä)

* *

Katie Skelly: Maids

Papinin siskosten hirmuteoista on löytynyt uutta verta amerikkalaisen Katie Skellyn luokka- ja sukupuolitasa-arvoa sivuavassa Maids-sarjakuvassa (Fantagraphics).

”Amerikkalaisen Katie Skellyn sarjakuvataide on ollut alusta lähtien idiosynkraattisen tyylikästä, puhdasta sarjakuvaa. Pienin elein tehdyt ja b-luokan elokuvista ammentavat tarinat ovat olleet kaikki herkullisia pop-taideteoksia. Skellyn uusin kirja Maids on suoraa jatkumoa aiemmille julkaisuille, mutta sen kansien välissä on nyt suorastaan alkuvoimaista, anarkistista voimaa. Maids on teos, joka on taiteellisesti relevantti, poliittisesti akuutti ja yksinkertainen mutta syvälle luotaava. Se nostaa tekijänsä nykysarjakuvan merkittäviin originaaleihin.” (JT Lindroos)

* *

Tiitu Takalo: Memento Mori

Tiitu Takalon omaelämäkerrallinen teos Memento Mori (WSOY) kertoo siitä, miten hän sai täysin odottamatta aivoverenvuodon 38-vuotiaana.

”Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva sairaus-, tai oikeastaan toipumiskertomus saa koronakeväänä vielä ylimääräistä ajankohtaisuuden tuntua ristiriitaisine sairaanhoidon kuvauksineen. Hätä ja luottavaisuus, pelko ja pelottomuus, myötätuntoisuus ja potilaan ohittaminen vuorottelevat. Todennäköisyysprosentteja on raskasta laskea yksin, kun kyse on oman eloonjäämisen ennusteesta. Onko toipumisvaiheen henkinen taakka masennusta, mikä on syy ja mikä seurausta? Tiitu Takalo piirtää valonsa ja varjonsa upeasti; romaanissa koetut pelot työkyvyn menettämisestä eivät onneksi toteutuneet.” (Lepe Parviainen – lue koko teksti täältä ja Ville Pirisen teoksesta kirjoittama artikkeli täältä)

* *

Adrian Tomine: The Loneliness of The Long-Distance Cartoonist

Vaihtoehtosarjakuvataiteilijaksi suhteellisen menestyneen Adrian Tominen muistelmateos The Loneliness of The Long-Distance Cartoonist (Faber) niputtaa kätevään muistikirjaformaattiin sarjakuvien lukemiseen ja tekemiseen liittyviä tapauksia tekijän elämän ja uran varrelta.

”Kronologisesti lapsuudesta nykyisyyteen etenevät anekdootit vaihtelevat huvittavista surullisten kautta piinaaviin. Noloja tunnustuksia, lannistavia vastoinkäymisiä, jatkuvaa itse-epäilyä ja satuttavia kritiikkejä riittää vuodelta toiselle tekijän kehittyessä, aikuistuessa, lisääntyessä ja menestyessä. Tominelle tyypilliseen tapaan suuria tunteita ja kerronnallista understatementia yhdistävä kirja koskettaa, vaikka ei itse olisi koskaan sarjakuvanörtteillytkään. Yleisinhimillinen kommunikaation tarve ja vaikeus kampittelevat Adriania joka käänteessä, ja negaatiot säilyvät muistissa positiivisuuksia paremmin. Ainakin niistä saa hauskempia tai puhuttelevampia sarjakuvia. Kirja alkaa sisältöä hienosti summaavalla lainauksella toiselta suhteellisen menestyneeltä vaihtoehtosarjakuvataiteilijalta: ’That’s like being the most famous badminton player.’ (Daniel Clowes, on being one of the most famous cartoonists.)” (Ville Pirinen)

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua