McQueen – pimeydestä ammentaneen luovan neron nousu ja tuho

”Fashion is a big bubble and sometimes I feel like popping it.”

– Lee Alexander McQueen

* *

Dokumenttielokuva muotisuunnittelija Alexander McQueenistä (1969–2010) on kuvaus luovuudesta ja neroudesta, mutta myös matkasta itsetuhoon. Ian Bohôten ja Peter Ettedguin ohjaama McQueen: Muodin kauhukakara (2018) päästää mukaan McQueenin toinen toistaan häikäisevämpiin näytöksiin, mutta myös lähelle ihmistä nimeltä Lee Alexander McQueen.

Elokuva kuvaa poikkeuksellista vahvuutta, mutta samalla muistuttaa olemisemme hauraudesta.

* *

Dokumentti kertoo suunnittelijan urasta ja elämästä taiten ja shokeeraamatta. Ohjaajat tahtoivat ymmärtää McQueenin poikkeuksellista nousua muodin huipulle sekä kuvata sinne johtanutta sangen epätyypillistä reittiä.

Michael Nymanin kohtalokas musiikki, upea kuvakerronta, intiimin arkiset kotivideot, runsas arkistomateriaali sekä läheisten ja työtovereiden haastattelut nivoutuvat yhteen sujuvaksi kokonaisuudeksi.

Dokumentti etenee miellyttävän nopeasti ja pitää sisällään paljon yksityiskohtia. Dramaattiset siirtymät elokuvan osien välillä luovat kokonaisuuden kehikon.

Elokuva koostuu viidestä osiosta. Siirtymissä käytetään toistuvana teemana upeita kallo-animaatioita. Kuolemasta ja rajallisuudestamme muistuttava kallo-kuvio oli toistuva teema McQueenin tekemisessä aina ensimmäisestä kokoelmasta lähtien.

Osiot on nimetty McQueenin näytösten mukaan. Samalla ne kertovat hänen vaiheistaan ja kokemastaan. Elokuva kuvaa menestystä ja lahjakkuutta, mutta myös menettämistä.

* *

McQueenia luonnehditaan romantikoksi, joka rakasti työtään, mutta joka kaiken suosionkin keskellä oli lopulta yksin. Hänen työnsä heijasti todellista maailmaa, eikä kaunistellut mitään. Hän halusi kuvata maailman niin kuin se on. – Kaikki mitä hän teki, kertoi hänestä itsestään.

McQueen oli taustaltaan työväenluokkainen, poikkeuksellisen lahjakas nuori mies, joka raivasi tiensä muotimaailman huipulle uskomattomalla päättäväisyydellä.

McQueen sanoi, ettei piitannut sitä, mitä muut hänestä ajattelivat. Hän meni myös pitemmälle, eikä piitannut siitäkään, mitä itse ajatteli itsestään.

Hänen työnsä aiheutti paheksuntaa mutta myös sai mykistymään raa’an brutaalillakin kauneudellaan.

* *

Työttömänä ollessaan McQueen ajautui äitinsä kannustamana harjoittelijaksi irlantilaisen räätälimestarin oppiin ja oppi nopeasti. Nuori skinheadilta näyttävä Lee oli outo ilmestys räätälinliikkeissä, mutta hyvin taitava jo tuolloin.

Työntekijänä McQueenin kerrotaan olleen säntillinen ja tarkka. Hänen sanotaan kuunnelleen lakkaamatta tuolloin vielä tuntematonta Sinéad O’Connoria.

Nuori McQueen päätti lähteä edistämään uraansa Italiaan. Hän oli rahaton, asunnoton ja kouluttamaton. Silloinen työnantaja John McKitterich uskoikin McQueenin palaavan pian kotiin häntä koipien välissä, mutta toisin kävi. McQueen pääsi nopeasti suunnittelija Romeo Giglin apulaiseksi.

* *

McQueenin täti Renee näki tämän lahjakkuuden. Tädin taloudellinen tuki mahdollisti opiskelun.

Saint Martinsin taidekoulussa suunnittelua opiskellessaan McQueen sai olla samanmielisten ihmisten keskellä ja ilmaista itseään vapaasti. Koulutusohjelman perustaja Bobby Hillson muistaa McQueenin nuhruisena ja epäviehättävänä hahmona, mutta intohimo oli nähtävissä hänessä jo tuolloin.

McQueenia kuvataan hauskaksi tyypiksi, joka uskalsi kyseenalaistaa opettajien auktoriteetin. Vaikutteita hän imi maalauksista ja kirjoista ja käytti niitä omalla tavallaan, ilman formaalin taustan kahleita.

McQueen oli perinyt viehtymyksen viktoriaaniseen romantiikkaan äidiltään. Äiti Joycea kuvataan vahvaksi naiseksi, joka ei tunteista juuri puhunut, mutta kannusti lukemaan ja tutki McQueenin suvun skotlantilaista historiaa.

* *

”Viiltäjä-Jack vaanii uhrejaan” (Jack The Ripper Stalks His Victims) oli McQueenin opintojen lopputyönäytös 16.3.1992. Se oli huolella valmisteltu yhtenäinen kokonaisuus.

McQueenin tuleva tukija, muotivaikuttaja Isabella Blow oli näytöksestä vaikuttunut. Sabotaasi ja perinteet olivat Blow’n mukaan täydellinen yhdistelmä. Vaatteet olivat yhtä aikaa moderneja ja klassisia. Niissä oli kauneutta ja väkivaltaa, joka lumosi Blow’n.

McQueen arvosti Isabella ”Issie” Blow’ta ja piti tästä. McQueenin tavoin hän ei välittänyt muiden mielipiteistä. Heissä oli paljon samaa, mikä loi perustan läheiselle ihmissuhteelle.

Isabella esitteli McQueenin kaikille. Hänellä oli merkittävä vaikutus McQueenin uran kehitykselle.

* *

Ystävä ja agentti Alice Smith kertoo McQueenin eräänä päivänä vain ilmoittaneen, että hän aikoo tehdä oman malliston. Hänellä ei ollut rahaa, studiota eikä tukijoita.

Ystävät auttoivat tuottamaan McQueenin visiota ja tekivät pitkiä päiviä ilman korvausta. McQueen kävi vanhempiensa luona syömässä, eli työttömyystuilla ja kustansi niillä myös näytöksien kulut, eikä siksi tuolloin halunnut näyttää kasvojaan haastatteluissa.

Näytösvaatteet olivat show’ta ja mahdottomia valmistaa isommassa mittakaavassa. Ideat olivat halpoja, mutta koska ne olivat McQueenin, niitä haluttiin ostaa. Näytöksillä ei kuitenkaan elänyt.

* *

McQueenin mukaan muotisuunnittelija haluaa luoda illuusion, asioita, jotka hämmästyttävät, kiehtovat ja järkyttävät. Tyyli oli rajoja rikkovaa ja räikeää, myös fetissikuvastoa hyödyntävää.

Tuomitsevuus ei ollut hänen juttunsa. Mitään uutta ei voinut syntyä, jos pelasi varman päälle. McQueenin varhaisia näytöksiä pidettiinkin järkyttävinä ja ihmisiä saattoi lähteä kesken pois. Vaikka hän saattoi saada tylyjä arvioita, jätti hän kuitenkin muut varjoonsa.

McQueen halusi, että näytös herättää tunteita. Se ei saanut jättää kylmäksi.

Näytösten lavasteet olivat mielikuvituksellisia ja huippuunsa hiottuja. Esimerkiksi Voss-näytöksen (2001) lavastusta kuvataan sanoilla ”Kubrickin Avaruusseikkailu kohtaa mielisairaalan”.

Mallisto No. 13:sta näytöksessä (1999) taasen robotit maalasivat jalustalla pyörineen mallin valkoisen tyllihameen. McQueen kertoo itkeneensä omassa näytöksessään ensi kerran silloin, ihmisen ja koneen kohdatessa lavalla.

* *

Mallistojen suunnittelu saattoi jäädä McQueenillä viime tippaan niin, että luonnokset syntyivät jopa yhdessä illassa. McQueen keskittyi työhönsä niin täydellisesti, että ulkomaailma vaikutti katoavan.

Tunnelma kiristyi aina näytöksen lähestyessä. Paineet olivat kovat. Suosio ei ollut itsestäänselvyys, eikä kukaan ole korvaamaton alalla, jolla vallitsevat viidakon lait.

McQueenin ura ja yksityiselämänsä kietoutuivat yhteen näytösten teemoissa. Ne heijastivat niin hänen lapsuutensa traumaattisia kokemuksia kuin kokemuksia muotimaailman raadollisesta ja pinnallisesta luonteesta.

McQueenin suunnittelemat vaatteet olivat henkilökohtaisia ja vilpittömiä, mutta ne nähtiin myös mauttomina, hyökkäävinä, jopa naisvihamielisinä.

”Ylämaiden raiskaus” -kokoelmalla (The Highland Rape, 1995) McQueen viittasi skotlantilaisen sukunsa historiaan ja jakobiittien hirmutekoihin, mutta myös lapsuuskokemuksiinsa. McQueenia oli käytetty hyväksi ja hän oli todistanut perheväkivaltaa.

Maailman brutaaliuden tuli näkyä catwalkillakin. Tuosta brutaaliudesta kumpusi hämmentävää, voimallista kauneutta.

* *

McQueen nousi kuuluisuuteen myös muotimaailman ulkopuolella. Hän vaurastui, mutta tuli samalla onnettomammaksi. Raha toi myös huumeet hänen elämäänsä.

Työ oli raskasta. McQueenin mukaan kokaiini sai hänet tarkastelemaan asioita selvästi ja kaunistelematta. Huumeet mahdollistivat petollisen keveyden.

Kokaiinin kerrotaan muuttaneen hänet aggressiiviseksi, kiukkuiseksi ja vainoharhaiseksi. Hänen persoonallisuutensa muuttui, mutta hänen suunnittelemansa asut olivat yhä upeita.

* *

McQueen päätyi muokkaamaan omaa ulkonäköään, mitä myöhemmin katui. Hän koki menettäneensä kosketuksen itseensä.

Malli Jodie Kidd sanoo elokuvassa muotialan ruokkivan egoa. Sillä voi olla ikäviä seurauksia, kuten ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta. Vähitellen ihminen ikään kuin kadottaa itsensä.

Ihmiset omistautuivat McQueenin visioille ja tekivät ympäripyöreitä päiviä, seitsemän päivää viikossa. McQueen saattoi tehdä jopa neljätoista mallistoa vuodessa, niin omaa mallistoaan muotitalolleen kuin haute couturea Givenchylle.

Näytös toisensa jälkeen kaikki alkoi aina ikään kuin alusta. Työ oli raskasta, ystävä ja työtoveri Sebastian Pons kertoo.

Stylisti Mira Chai-Hyden mukaan McQueen ei osannut huomioida toisten tunteita ja tarpeita. Jos joku irtisanoutui, hän otti sen henkilökohtaisesti ja koki tulleensa petetyksi.

* *

Suunnittelutyö saattoi olla hyvin yksinäistä. McQueen koki, että häntä jahdattiin, ja hän alkoi kuulla ääniä. Hän oli ahdistunut, masentunut ja nyt myös HIV-positiivinen.

Isabella Blow’n itsemurha 48-vuotiaana oli McQueenille suuri järkytys. Isabellan kumppanin, Detmar Blow’n mukaan oli selvää, että McQueen ja Isabella rakastivat toisiaan. Parivaljakon sanottiin olleen hulvatonta seuraa ja heidän juttujensa roiseja. Toisaalta heitä yhdistivät myös lapsuuden traumaattiset kokemukset.

Isabellan kuoleman myötä McQueenin synkkyys syveni. Hän koki muotialan olevan häntä vastaan ja suunnitteli jopa itsemurhan tekemistä viimeiseksi kaavailemassaan Plato’s Atlantis -näytöksessä.

* *

Äidin kuolema vaikutti McQueenin syvästi ja sai hänet pois tolaltaan. Äitinsä hautajaisten aattona 11.2.2010 McQueen tappoi itsensä hirttäytymällä. Hän oli 40-vuotias.

VIDEO: Alexander McQueenin postuumi näyttely Savage Beauty (2011) rikkoi Metropolitan Museum of Artin kävijäennätyksen.

* *

Suunnittelijana McQueen halusi luoda kauniita asioita. Hänen tapaansa työskennellä kuvataan lumoavaksi. Järjettömyys ja nerokkuus kohtasivat hänen luomuksissaan ja näytöksissään.

Muoti oli McQueenille keino vaikuttaa maailmaan, omaan maailmaansa. Tärkeintä oli kuitenkin hänen taiteensa. Hän työskenteli kuin kuvanveistäjä asujaan luodessaan, itse taka-alalla pysytellen.

McQueen sanoi uppoutuvansa työskennellessään pimeään puoleensa. Hän kaivoi kauheudet sielustaan ja toi ne sitten catwalkeille.

Ihmisenä hän oli räväkkä, hauska ja määrätietoinen, näkemykseltään ainutlaatuinen ja hämmästyttävän lujatahtoinen, läheiset ja työtoverit kuvaavat.

”He made people do the impossible.”

– Mira Chai-Hyde

McQueen: Muodin kauhukakara (2018) Yle Teema Fem -kanavalla tiistaina 11.5.2021 kello 12. Elokuva katsottavissa Yle Areenassa.

* *

VIDEO: Nuori McQueen puhuu luovasta työstään vuonna 1998.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua