Viitapiirin runovihko Yhteys sisältää tekstejä 12 kirjoittajalta.
RUNOUS | Kirjoittajayhdistys Viitapiiri ry on julkaissut jäsentensä runoja pienessä runovihkossa, jonka teemana on yhteys. Tekstit ovat kirjoittajiensa näköisiä, siis moninaisia. Monta runon minää ja sinää vaeltelee lehden sivuilla erilaisissa – no, yhteyksissä.
Sari Harsu, teksti ja kuvat
Tamperelaisen Viitapiirin jäsenistö koostui aiemmin kolmivuotisen kirjoittajakoulu Viita-akatemian käyneistä kirjoittajista, mutta nykyään yhdistys on avoin kaikille muillekin sanataiteilijoille ja sanataiteesta kiinnostuneille ihmisille.
Tuore Viitapiirin runovihko Yhteys sisältää runoja 12 kirjoittajalta. Osa kirjoittajista on julkaissut aiemmin oman runokokoelman.
Aino-Kaisa Koistisen vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessa Uhanalaiset ja silmälläpidettävät (Palladium) kissa oli vahvasti läsnä, ja kissateemainen on myös Viitapiirin antologian runo, jossa ”tulen valoon viereesi / hetkeksi ennen kuin asuntosi täyttyy / kissoista ja vääränlaisista kirjoista / etkä tarvitse enää naista / kehräämään sinua uneen”.
Vaikka Sema Hokkanen on enemmän kallellaan lavarunouteen kuin painettuihin säkeisiin, häneltäkin on kokoelmassa usean runon verran painomusteista tekstiä. Kraateri-runossa lapset ”pomppivat trampoliinilla koko rahan edestä / mannerlaatta vavahtelee / naapuruston nuoret äidit eivät tervehdi minua”.
KUVA Runovihkon etukannen on taiteillut Noora Tyrmi.
Venla Moisalakin on ennen kaikkea lavarunoilija. Hänen usein tarinallisissa runoissaan on monesti loppusointuja ja laulullisuutta. Myös Yhteys-antologian kolme tekstiä muodostavat kertomuksen, jonka loppuhuipennuksena toimii Yö-runo: ”riisun paitani / veri pakenee poskiltasi / tärkeämpiin tehtäviin”.
Runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa esiintyvän runoilijan Petri Pykäläisen sikermässä ollaan eri ajankohdissa.
”näetkö saman kuin minä, nostokurjen / piiloon jäävän rungon”, runominä kyselee ajankohta e ‑runossa.
Jere Luukkanen kuuluu niin ikään Muuntaja-rivistöön. Hänen kaupunkirunoistaan ensimmäinen on nimeltään Hyvinkää, joka alkaa: ”Ei mene huonosti / eikä tuoksu / auta laakereilla makaavaa”.
Runovihko on tulossa lähiaikoina myyntiin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Anne Vuori-Kemilä rivit soljuvat rauhallisesti, ilman ylimääräisiä ponnisteluja – arviossa Kaikki valo mitä täällä on
KIRJAT | Anne Vuori-Kemilän runokokoelma on ehjä kokonaisuus, jossa yhdistyvät havaintojen tarkkuus, hiottu mutta luonteva ilmaisu sekä vahva inhimillinen lämpö ja läsnäolo.
Tapahtuminen on pelkkä harhautus – arvosteltavana Markku Paasosen Rikospaikka / Ilmestyskirja
KIRJAT | Palkitun kirjailijan runoproosateos hämmentää ja huvittaa viedessään lukijan kahdelle erilaiselle matkalle. Luvassa on rikospaikkatutkimusta ja eskatologisia näkyjä.
Runojärkäle pakenee määrittelyitä – arviossa Juhana Vähäsen Ballaadi Arska Kurmoksesta
KIRJAT | Sattumanvaraisuus ja kielen pirstoutuminen ovat usein käytettyjä kuvauksia Juhana Vähäsen teoksista. Kirjailija jatkaa uudella teoksellaan sattumanvaraisuuden linjalla.
Maailman lyhyin novelli ja muita äärimmäisyyksiä
KOLUMNI | Pekka Henttonen kirjoittaa todellisista ja kuvitelluista kirjallisista äärimmäisyyksistä: novelleista, romaaneista, kirjoista ja kirjastoista.