Viitapiirin runovihko Yhteys sisältää tekstejä 12 kirjoittajalta.
RUNOUS | Kirjoittajayhdistys Viitapiiri ry on julkaissut jäsentensä runoja pienessä runovihkossa, jonka teemana on yhteys. Tekstit ovat kirjoittajiensa näköisiä, siis moninaisia. Monta runon minää ja sinää vaeltelee lehden sivuilla erilaisissa – no, yhteyksissä.
Sari Harsu, teksti ja kuvat
Tamperelaisen Viitapiirin jäsenistö koostui aiemmin kolmivuotisen kirjoittajakoulu Viita-akatemian käyneistä kirjoittajista, mutta nykyään yhdistys on avoin kaikille muillekin sanataiteilijoille ja sanataiteesta kiinnostuneille ihmisille.
Tuore Viitapiirin runovihko Yhteys sisältää runoja 12 kirjoittajalta. Osa kirjoittajista on julkaissut aiemmin oman runokokoelman.
Aino-Kaisa Koistisen vuonna 2021 ilmestyneessä teoksessa Uhanalaiset ja silmälläpidettävät (Palladium) kissa oli vahvasti läsnä, ja kissateemainen on myös Viitapiirin antologian runo, jossa ”tulen valoon viereesi / hetkeksi ennen kuin asuntosi täyttyy / kissoista ja vääränlaisista kirjoista / etkä tarvitse enää naista / kehräämään sinua uneen”.
Vaikka Sema Hokkanen on enemmän kallellaan lavarunouteen kuin painettuihin säkeisiin, häneltäkin on kokoelmassa usean runon verran painomusteista tekstiä. Kraateri-runossa lapset ”pomppivat trampoliinilla koko rahan edestä / mannerlaatta vavahtelee / naapuruston nuoret äidit eivät tervehdi minua”.
KUVA Runovihkon etukannen on taiteillut Noora Tyrmi.
Venla Moisalakin on ennen kaikkea lavarunoilija. Hänen usein tarinallisissa runoissaan on monesti loppusointuja ja laulullisuutta. Myös Yhteys-antologian kolme tekstiä muodostavat kertomuksen, jonka loppuhuipennuksena toimii Yö-runo: ”riisun paitani / veri pakenee poskiltasi / tärkeämpiin tehtäviin”.
Runoimprovisaatioryhmä Muuntajassa esiintyvän runoilijan Petri Pykäläisen sikermässä ollaan eri ajankohdissa.
”näetkö saman kuin minä, nostokurjen / piiloon jäävän rungon”, runominä kyselee ajankohta e ‑runossa.
Jere Luukkanen kuuluu niin ikään Muuntaja-rivistöön. Hänen kaupunkirunoistaan ensimmäinen on nimeltään Hyvinkää, joka alkaa: ”Ei mene huonosti / eikä tuoksu / auta laakereilla makaavaa”.
Runovihko on tulossa lähiaikoina myyntiin.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen- ja vironkieliset runot välittävät tunnelmia yli kielirajojen – arviossa Heidi Iivarin Meidän suvun miehet
KIRJAT | Monenlaiset suhteet kattava perhe on Virossa pitkään asuneen, tartonsuomalaisen Heidi Iivarin toisen kokoelman keskiössä.
Juhani Ahvenjärvi osoittaa taas, kuinka pieni on suurta – arviossa Pärskeet
KIRJAT | Juhani Ahvenjärvi on tullut tunnetuksi taajaman tarkkailijana, joka kohdistaa katseensa pieniin ilmiöihin. Pärskeet kutsuu lukijan pysähtymään arkisten yksityiskohtien äärelle.
Minimalistista, tarkkaa ja säästeliästä kerrontaa – arviossa Henri Hirvenojan Djiboutin aavikon paino
KIRJAT | Hirvenojan Japani-kokoelman tavoin Djibouti-kokoelma on tavattoman informatiivinen myös asiasisällöltään, mutta tämä ei suinkaan vähennä sen arvoa runoteoksena.
”Kutsukaa meidät kahville!” – Kirsi Kunnas esitti mutkattoman toiveen, joka johti elinikäiseen ystävyyteen
HENKILÖ | Millaista oli kirjoittaa Kirsi Kunnaksesta? Kirjallisuuden professori (emerita) Leena Kirstinä tutustui Kunnakseen 1970-luvulla ja kirjoitti hänestä neljäkymmentä vuotta myöhemmin.
