Harri Huhtamäki loi suomalaisen featuren – Suvi Tuuli Katajan radioessee kurottaa kohti saavuttamatonta

21.11.2020

Suvi Tuuli Kataja. Kuva: Yle

RADIO | Harri ja minä on Suvi Tuuli Katajan taiteellinen tulkinta, muotokuva Harri Huhtamäestä. Feature lähtee liikkeelle omenan puraisusta, kaiutetusta kuulutuksesta ja siirtyy Harri Huhtamäen ääneen, jonka jokainen Radioateljeeta kuunnellut tunnistaa.

Harri Huhtamäen luoma Radioateljee on erikoinen palanen Yleisradion historiaa. Huhtamäki otettiin taloon 1978 kesällä Radioteatteriin ohjaamaan päätyönään pitkää realistista kuunnelmasarjaa, Kantolan perhettä. Siinä sivussa Mirjam Polkunen ja Terttu Talonen antoivat hänelle vapaat kädet luoda radioon featurea, josta kansainvälisissä radioteatteripiireissä oli paljon kuultu puhetta.

Huhtamäki loi featuren Suomeen kansainvälisten esimerkkien innoittamana, mutta myös maailmalla ala oli melko uusi ja marginaalinen. Huhtamäki alkoi kulkea feature-festivaaleilla, joissa hän jäi kollegojen mieleen suurten vaaleiden mursuviiksiensä ansiosta, ja myös siksi, ettei puhunut mitään. Palkintoja hänen tuotannoistaan toki rapisi tasaiseen tahtiin.

Olen ollut palkitsemassa vuonna 1990 Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannuksilla Harri Huhtamäen ja Keijo Rahkosen radiofeaturea Rahkonen – Pohjanmaa, joka edelleenkin monista Huhtamäen tuotannoista on itselleni läheisin. Rahkonen oli selkeästi tietyn aikakauden helmi, äärimmäisen persoonallinen projekti, jossa metatarinoita on monta; yhdessä Keijo Rahkonen etsii ”sukulaisiaan” keskipohjalaisesta Rahkosen kylästä.

Huhtamäen ja hänen tiiminsä työskentely sijoittuu faktan ja fiktion, akustisen intiimin läsnäolon ja kaiulla vieraannuttamisen, luonnonäänien, läheltä puhuttujen lauseenpätkien, ikiaikaisten myyttien, eri kielien ja musiikin yhdistelmään, johon kuulija saattoi sukeltaa ja käpertyä kuin outoon kiinalaiseen tarinaan. Musiikin kautta tunnelmia loivat useimmiten Seppo Paroni Paakkunainen ja Teppo Hauta-aho, äänisuunnittelusta vastasi Pekka Lappi. Produktiosta toiseen puhujina esiintyivät ääninäyttelijät Tom Wentzel ja Eva Odrischinsky.

Äänimaisemissa keskeistä oli luonnonäänien symbolinen käyttäminen: esimerkiksi ajatus, että lentävien kurkien kiljahdukset vievät ajatukset muuttamiseen, seikkailuun, siirtymiseen, paikalle jäävän kaihoon. Toisaalta Radioateljee saattoi luoda hyvin dokumentaarisia henkilökuvia. Parempia kuin mikään dokumentti on esimerkiksi Georg Henrik von Wrightin persoonaa valottava feature, jossa vaellellaan paitsi tapaamassa iäkästä filosofia, vaellellaan myös pitkin Wittgensteinille ja von Wrightille yhteistä Wienin katujen äänimaisemaa.

Elämme radioilmaisun murroskautta, josta monet palkitut podcastit ja featuret ovat todisteina. Ylen puolella featurea tilaa nykyään Juha-Pekka Hotinen. Nuorista feature-tekijöistä esiin on alkanut nousta Suvi Tuuli Kataja, jonka meriittilistalla on muun muassa Antti Holman Radio Sodoman äänimaiseman luominen. Viime keväänä eetteriin ilmestyi Katajan ohjaama ja käsikirjoittama, Pirjo Heikkilän loistavasti tulkitsema Naisen kosto, jossa draamallinen aines, Tuomas Skopan suunnittelema äänimaisema ja asiantuntijoiden viileät analyysit ihmismielen moninaisista liikkeistä pelaavat loistavasti yhteen. Lokakuussa sarja sai kunniamaininnan parhaan eurooppalaisen audiofiktion kategoriassa Prix Europa -festivaalilla, joka on Euroopan suurin ja arvostettu tv-, radio- ja online-tuotantojen kilpailu.

Nagran kelanauhoista digitaaliseen silppurointiin

Sunnuntaina 22.11.2020 ilmestyvä Harri ja minä -radioessee on Suvi Tuuli Katajan taiteellinen tulkinta, muotokuva Harri Huhtamäestä. Feature pyrkii ilmaisussaan lähelle Huhtamäen ilmaisua, se lähtee liikkeelle omenan puraisusta, kaiutetusta kuulutuksesta ja siirtyy ilman välivaiheita läheltä, intiimisti äänitettyyn Harri Huhtamäen ääneen, jonka jokainen Radioateljeeta kuunnellut tunnistaa. Nuori naisääni toteaa sarkastisesti auteur Huhtamäestä: ”Yhden ohjelmapaikan kuningas”. Toisaalta Huhtamäen kirja Radion viisi tietä on kulunut innokkaiden nuorten tuottajien käsissä. Haastattelunpätkät kuullaan eurooppalaiselta kollegalta Peter Leonhard Brownilta ja featurea Huhtamäen aikana tehneeltä toimittaja Olli Seurilta.

Kataja pohtii esseessään tradition painolastia ja äänitekniikan vaikutusta auditiiviseen ajatteluun: Huhtamäen aikaisista Nagran kelanauhoista on siirrytty digitaaliseen silppurointiin, jonka voi hahmottaa ruudulta myös visuaalisena.

Eräänlainen antikliimaksi dokumentissa on nuoren tekijän ja eläkkeellä olevan Huhtamäen kohtaaminen, joka monien yritysten jälkeen saadaan järjestymään. ”Haluaisitko sä tavat mut”, Kataja kysyy feature-legendalta. Tuttu ääni madaltuneena Huhtamäki juttelee Katajan kanssa akustisesta ajattelustaan, pohtii ohjaajan ja äänisuunnittelijan rooleja ja sattuman merkitystä.

Mutta miten voi keskustella, kun Huhtamäki tunnustaa, että ei ole lainkaan kuunnellut nykyisiä radiofeatureita. ”Vissiin joitakin oon yrittänyt, mutta yrittämiseksi on jäänyt.” ”No sitten et ole kuullut noita munkaan hommeleita siellä”, Kataja joutuu voimattomana toteamaan, eikä historiallinen kohtaaminen tämän jälkeen oikein lentoon lähde.

Tiina Nyrhinen

Harri ja minä -radiofeature Yle Radio 1 -kanavalla sunnuntaina 22.11.2020 kello 18 (uusinta to 26.11. klo 22.05). Kuunneltavissa Yle Areenassa julkaisupäivän aamuna klo 00.01 alkaen. 

 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This