Toimittaja Harto Hänninen. Kuva: Yle
RADIO | Afrikkalainen tanssii ilkimullikkana vailla huolta huomisesta ja impyen paikka on sulttaanin haaremin ristikkoikkunan ääressä herraansa odottelemassa. Harto Hännisen radio-ohjelma on mielenkiintoinen reissu, jonka aikana kyllä nolottaa.
”Hänninen varoittaa ohjelman alussa, että joidenkin tekstien kuuleminen saattaa aiheuttaa syvää myötähäpeää − ja ellei niin käy, on syytä olla huolissaan.”
Toimittaja Harto Hänninen on löytänyt satakunta Lähi-itään ja neljäkymmentä Afrikkaan sijoittuvaa vanhaa iskelmää. Vanhimmat hänen tutkimuskohteistaan ovat 1920-luvulta ja viimeisimmät 1960-luvulta, jolloin maailma alkoi avartua ja sanoituksetkin muuttua. Hänninen analysoi tekstejä kekseliäästi ja humoristisesti. Vanhat ja monille tutut rallatukset saavat uusia näkökulmia eivätkä enää tunnukaan niin viattomilta.
Lähes kaikki kappaleet ovat tuttuja useimmille tietyn ikäisille suomalaisille. Niitä ovat olleet tekemässä ja esittämässä Suomen iskelmätaivaan tähdet Olavi Virrasta Dallapehen ja Saukista Reino Helismaahan. Laulut olivat vuosikymmeniä tärkeä ikkuna kaukaisiin maihin, joihin vain harva pääsi käymään ja joista tiedettiin vain vähän.
Iskelmien maantiede kertoo, miten paljon iskelmien maailma on onneksi muuttunut. Hänninen varoittaa ohjelman alussa, että joidenkin tekstien kuuleminen saattaa aiheuttaa syvää myötähäpeää − ja ellei niin käy, on syytä olla huolissaan.
Sanoituksista löytää paljon stereotypioita, eksotismia ja rodullistamista, mutta myös selkeää rasismia. Afrikkalaiset viettävät ilkosillaan ja laiskanpulskeasti ikuista juhlaa värikkään viidakon katveessa, yksinkertaisuudessaan onnellisina. Ihmissyöjiäkin tosin löytyy sekä hassuja hottentotteja, joille me valkoiset voimme naureskella letkeän rytmin tahtiin hyväntahtoisesti.
Lähi-idässä taas minareetit kohoavat kohti taivaan sineä ja sulttaanin palatsit kiiltelevät kultaa. Naiset ovat haaremiin ryöstettyjä neitoja, joita vahtivat miehuutensa ja niin ollen lihan ilot menettäneet eunukkiparat.
Mutta on Hänninen löytänyt myös poikkeuksellisia iskelmiä, joissa naiset ovat saaneet oman tahdon ja elämän eivätkä ole vain miehen omaisuutta.
Ohjelmissa on käytetty taitavasti näyttelijöitä tekstiesimerkkien lukijoina. Näin huomaa yhtäkkiä sen, miten paljon musiikki peittää sanojen merkityksiä; kas, kun en ole ennen tämänkään värssyn halventavaa sävyä huomannut!
Iskelmät ovat oman aikansa tuotteita ja Hänninen pohtiikin, pitääkö niitä edes palata analysoimaan. Ja toteaa heti perään, että kyllä pitää. Aika monet meistä ovat näitä lauluja rallatelleet miettimättä niiden viestejä sen kummemmin. Historiaa ei kannata yritä peitellä, vaan ottaa opiksi; eritoten, koska nämä iskelmät sijoittuvat niille seuduille, mistä viimeksi kuluneina vuosina Suomeen on tullut eniten uutta väkeä muun muassa turvapaikanhakijoina.
Lisäarvona sarjasta saa knoppitietoa esimerkiksi muinaisista kauppareiteistä, ruoka- ja tapakulttuurista sekä nimistä ja termeistä. Matka on pitkä Afrikan ja Orientin kautta Persiaan ja Pakistaniin − mutta ihan mielellään sen alusta loppuun kulkee, välillä naureskellen, toisinaan punastellen.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vuonna 1985 tapahtui jotain ennen kuulumatonta tamperelaisilla radioaalloilla eikä se ole unohtunut vieläkään
KOLUMNI | Radio 957:n pioneeritoimittaja Jari Korkki luennoi paikallisradion pioneerivuosista Vapriikin näyttelyyn liittyvässä luentosarjassa ja palautti Aila-Liisa Laurilan menneeseen.
Kuunnelma Ellen Thesleffistä väreilee kuin taiteilijan teokset – arviossa Viimeinen taulu
RADIO | Dramaattinen kuunnelma kertoo elämänsä loppupuolella olevasta Ellen Thesleffistä ja hänen yhteydestään nuoreen kotiapulaiseen Leenaan.
