Aikalaiskertomuksia vai hävytöntä värittämistä? Varo kertomusta! -podcast opastaa suhtautumaan tarinankerrontaan kriittisesti

07.09.2020

Kuva: Tuuli Laukkanen / Yle

PODCAST | Kahdeksan jaksoa kestävä podcast käsittelee Kertomuksen vaarat -tutkimushankkeen sisältöä ja opetuksia haastattelemalla siihen osallistuvia tutkijoita sekä muita kertomusaiheita tuntevia.

Kertomuksen vaarat -hanke on tutkinut jo vuodesta 2017 kertomuksen roolia yhteiskunnassa, sen merkityksen muuttumista ja kertomuksellisuuden lisääntymisen riskejä. Kahdeksan jaksoa kestävä podcast nimeltä Varo kertomusta! käsittelee tutkimushankkeen sisältöä ja opetuksia haastattelemalla siihen osallistuvia tutkijoita sekä muita kertomusaiheita tuntevia.

Lähtökohdaksi lienee tarpeen hiukan spoilata sarjan ensimmäistä jaksoa: kaikki kerrottu tai kaikki tarinoiksi kutsumamme ei ole kertomusta. Hankkeen vetäjää dosentti Maria Mäkelää mukaillen mukaan tarina on se, mitä tapahtuu tai on, ja kertomus taas on se, miten se esitetään. Tarina on aines, jota kerronnallisin keinoin esittämällä syntyy kertomus.

Eikä kertomus ole aina paha ja välteltävä. Ajoittain ohjelman keskusteluissa päädytäänkin varsin kauas kertomuksen varomisesta perustelemaan, mihin ihmismieli kertomuksia tarvitsee – maailman jäsentämiseen, tiedon säilyttämiseen. Ei kertomuksista pääse eroon, eikä tarvitsekaan.

Silti tämän määritelmän perusteella voi arvata, että kertomuksen kanssa kannattaa olla valppaana. Kertomuksiin törmää koko ajan yhä enemmän samalla, kun niiden repertuaari muuttuu hyvin vähän tai on jopa kutistumaan päin. Sanotaan, että rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu, mutta tässä yhteydessä sen voisi kääntää muotoon ”rakkaustarina on ikuinen, henkilögalleria vain vaihtuu”, ja sama pätee moneen muuhunkin tarinatyyppiin. Podcastissa puhutaan myös esimerkiksi loppuun palamisen kertomuksista, joilla on usein hyvin samanlaiset vaiheet ja lopputulokset.

maria makela.jpg

Maria Mäkelä. Kuva: Jonne Renvall

Kertomuksilla voidaan rakentaa todellisuutta ja tietenkin myös vaikuttaa. Mainonnan tavoitteelliset kertomukset voi olla helppo tunnistaa, mutta viimeistään podcastin kuunneltuaan alkaa nähdä kertomuksia ja toistuvia kertomustyyppejä kaikkialla ympärillään. Kirjallisuuden, sosiaalisen median ja journalismin erittelystä alkava aihepiiri venyykin nopeasti opettamaan järkyttäviä asioita omasta arkisesta tavasta havainnoida ja olla havainnoimatta kertomuksia: etäisten tai väheksymiensä toimijoiden vaikuttamiskertomuksethan on helppo tunnistaa sellaisiksi, mutta entä kertomukset lähellä? Huomaanko, jos ihailemani ihminen onkin huolellisesti asetellut elämäntarinansa noudattamaan suosittua kertomuskuviota vaikkapa peräänantamattomasta selviytyjästä? Tai millainen on oma kertomukseni?

Kertomuksen vaarojen ja tarinatalouden takana häivähtelee välillä kokonainen universumi, melkeinpä hypertodellisuus, jossa kertomukset kommentoivat toisia kertomuksia. Esimerkiksi kirjailijoita käsittelevässä jaksossa puidaan sitä, miten romaaneita saatetaan myydä kirjoittajan henkilökuvalla, joka taas rakentuu osittain hänen julkaisemistaan teoksista. Pohtimaan voi myös jäädä sitä, onko vaikkapa juontaja Silvia Hosseinin maininta omasta elämästään episodisena kertomuksellisen sijaan sittenkin kertomus ihmisestä, jolla ei ole kertomusta.

Varo kertomusta! tuo samaan aivonystyröitä kutkuttelevaan pakettiin tiiviin annoksen tiedettä, taidetta ja etiikkaa. Kertomusten tunnistamisen ja riittävän varomisen lisäksi se antaa vihjeitä siitä, miten olla itse kestävän kehityksen toimija kertomusyhteiskunnassa. Esimerkiksi ”kertomuksellinen hienotunteisuus” on vaikea, mutta kiinnostava taito, jota ei turhan usein tämän tutkimushankkeen ulkopuolella mainita – sen sijaan vaikuttavaa kertomuksen rakentamisen ja esittämisen tapaa opetetaan kyllä monessa paikassa.

Podcastin aihepiiriin nähden hieman irvokasta on sen ajoittainen dramaattisuus. Mukana olevat näytellyt kertomukset toimivat vielä oivallisesti elävöittävinä esimerkkeinä, mutta siirtymäjinglet ja sarjan nimeä hokevat liioitellun pahaenteiset äänilogot tuntuvat jokseenkin absurdeilta. Kun kertomus ei ole itsessään mikään mörkö eikä tieteellinen tutkimus ole kertomus, mikä heti alussa myös todetaan, yritys värittää niihin jonkinlaista kauhutunnelmaa käy nopeasti vanhaksi vitsiksi. Ajateltavaa podcast antaa aivan tarpeeksi ilman siihen puoliväkisin ladattua tunnettakin. Varo rallatusta!

Elena Harju

Varo kertomusta! -podcast Yle Areenassa. Tutkimushanke julkaisee lokakuussa myös samasta materiaalipohjasta ammentavan artikkelikokoelman.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This