Kirsikankukat kukoistavat ilman katselijoita. Hanami saapui, mutta japanilaiset pysyvät visusti omissa oloissaan. Kulttuuritoimituksen Anne Välinoro kävi Osakassa juuri ennen pandemian puhkeamista. Lähde mukaan kierrokselle pilvenpiirtäjien ja suurten mustekalojen kaupunkiin.
Niin kauas kuin silmä siintää, näen pilvenpiirtäjiä, teollisuuslaitoksia, kanavia ja siltoja. Mikään maisemassa ei herätä samaa tutkimisen intohimoa kuin eurooppalainen historiallinen kaupunki.
Olen noussut Umeda-towerin näköalatasanteelle 160 metrin korkeuteen. Rakennus muodostuu kahdesta pilvenpiirtäjästä, joita yhdistää korkeuksissa siltarakennelma liukuportaineen.
Taivassiltaa pitkin toiseen rakennukseen on 50 metrin matka. Tämä on uuden Osakan suosituin turistikohde.
Jokaisessa Japanin suurkaupungissa on oma towerinsa.
Tokiossa se jäljittelee Eiffel-tornia, Osakassa eräänlaista porttia.
Turistin oletetaan ensin nousevan korkeuksiin, jossa voi valita oleilun matkamuistomyymälässä, elokuvateatterissa tai pilviin nousevilla hinnoilla toimivassa kahvilassa, mutta mieluiten hän saa maksaa 15 euroa kapuamisesta panoraamatasanteelle.
Siellä ikämies kuvauttaa itsensä hattuaan pidellen ja nuoripari haluaa selfieensä apua ohikulkijalta. Umeda Tower on uuden Umedan, Shin-Umedan maamerkki, näsinneula ja risteysasema.
Pyöreä tasanne estää itsemurhat metallisella piikkipääaidalla. Vartijat pitävät huolen muusta ylettömyydestä, kuten juoksusta, juopottelusta ja jahkailuista.
2,7 miljoonan asukkaan kaupungissa asioiden ja ihmisten pitää mennä eteenpäin kumarrellen, mutta joustavasti.
* *
Lähes kaikki panoraamatasanteelta näkemäni on rakennettu 1940-luvun sotien jälkeen. Pilviä voi melkein koskettaa. Tyynimeri välkkyy auringossa hopeisena autiomaana.
Yodo-joen mutkissa lautat hidastavat kääntösilloilla.
Osakan Umeda-towerista näkyy koko miljoonakaupunki pilvenpiirtäjineen ja kanaaleineen.
Lentokone aloittaa laskunsa Kansain kansainväliselle kentälle Osakan lahdella lähellä Rinku-townia, Osakan eteläistä kärkeä.
Historiallinen maamerkki, Osakan linna, tuskin erottuu pikkuruisena kruununa vallihautojen pengertämällä nyppylällä.
Eletään helmikuun loppua 2020. Osakassa on juuri kirjattu ensimmäiset koronavirus-tartunnat. Lähes kaikilla on kasvomaskit yllään. Japanilainen ajattelee ensin toista, sitten vasta itseään.
Jos hän olisikin tartuttaja, se merkitsisi kasvojen menetystä. Sairastaminen on merkki heikkoudesta. Tässä maassa kukaan ei halua olla hoivattava. Hiroshima opettaa.
* *
Japanilaiset nuoret parveilevat Dotomborilla. Enemmän tällä muodin, ravintoloiden ja viihteen korttelissa parveilee kuitenkin turisteja.
Lautta kuljettaa iloista seuruetta kanavaa pitkin pienen yksiön kokoisten screenien lomitse annokselle kuumaa sakea.
Kasvojen kuvastoa rakastavat valomainokset välkkyvät illassa kuin drive in -elokuvateatterin valkokankaat. Lapsi on töhrinyt suunsa rivosti huulipunalla.
Meikkimainos koukuttaa ja kiehtoo kulttuurissa, jossa naiset peittävät suunsa paitsi haukotellessaan myös nauraessaan. Suu ei voi olla auki oudolla tavalla paljastaen koko puremakaluston tai ikenet.
Naisen suu on kirsikkasuu.
Dotomborin jättimustekala kaappaa pahaa-aavistamattoman ravintolaansa.
Dotombor on aikuisten muovimaa, leikkipaikka ja ravintolakeidas. Lelukaupan megastoressa voisi näyttää tältä.
Moottoroidut, saksiaan liikuttavat ihmisen kokoiset muoviravut, monimetriset mustekalat, lasikuitunuudelit ja yakitori-vartaat naulitsevat skandinaaviseen minimalismiin tottuneen paikoilleen.
Sisäänheittäjät leyhyttävät ruokalistojaan. Jokainen on valmis tarjoamaan juuri sinulle maailman parhaan tonnikalasiivun ja tako-yakin, friteeratut mustekalarenkaat.
Ruoka on japanilaisen sijoituskohde, taidetta ja uskonto.
VIDEO: Katso tästä videolla sukellus Dotomborille, Osakan linnaan ja Naran historialliseen kaupunkiin.
Kylmä viima pakottaa sisätiloihin. Emme kai ole sairastumassa? Nyt tekisi kuuma sake terää.
Valitsemme jonkun. Valinta osoittautuu varsin omanarvontuntoiseksi paikaksi. Kimonoasuiset tarjoilijat ryhmittyvät pöytämme reunalle. He testaavat kykyämme hahmottaa ruokalistaa. Ateriat ovat kolme kertaa kalliimpia kuin tavallisissa kaupunginosissa.
Valitsen ”thick sushin”. Haluan jotakin Suomesta tuttua. Ärsyketulvassa en jaksa eritellä raa’an tonnikalan eri marinointivaihtoehtoja. Puolisoni tilaa pallokalaa kuin Homer.
Maistuisiko tuore tonnikala ja thick sushi Dotomborilla?
Tarjoilijat jatkavat parkkeerausta pöytämme vierellä. Asiakkaita on muitakin, jotkut rennosti vain oluella, mutta henkilökunta on päättänyt ottaa illan viimeiset naurut meistä.
Thick sushia ei voi syödä lohko kerrallaan. Se on nimensä mukaisesti levään tiivistetty riisitukki. Nostelen puikkojen varassa pöllejä, mutta pölkky hajoaa ratkaisevalla hetkellä.
Japanilainen nostaa sushinsa kokonaisina kääröinä suuhun. Normaalit sushinsa. Tarjoilija kiidättää minulle alentuvin ilmein haarukan.
Tuijotan vastaan tukki puoliksi syötynä.
Kuuma sake tekee kauppansa.
Puolisoni pallokala saapuu sievinä valkoisina siivuina. Niissä ei ole havaittavaa makua. Hän elää vielä aamulla.
Muoviruoka on toiseksi suosituin ruokalaji sushin jälkeen. Annoksia osoittamalla voi tilata mieleisen aterian.
Nara, Japanin vanhin kaupunki ja entinen pääkaupunki (710–784) sijaitsee neljänkymmenen kilometrin päässä Osakasta Kansain prefektuurissa. Paikallisjuna vie sinne kolmessa vartissa.
Nara tarjoaa turistille kesyjä, kaduilla poukkoilevia ja liikennevaloja noudattavia peuroja. Niitä ruokitaan peurakekseillä, joita kaupustelijat myyvät kojuissaan sievinä ruseteilla sidottuina torneina.
Narassa on tuhat peuraa, joiden tehtävä on toimia jumalten sanansaattajina ja turistien viihdykkeenä.
Peuroja on kaikkialla. Ne katsovat silmiin ja tuuppaavat kylkeen. Peura on Naran pyhä eläin.
Japanin ensimmäinen keisari Jimmu ratsasti japaninpeuralla kaupunkiin. Peuran kautta jumaluus ilmenee edelleen, kauppiaille varsinkin.
Todai-ji temppelialueen seitsemän temppeliä kutsuvat katsomaan suurta Buddha-patsasta. Sitä ennen kilistän kelloa temppelialueen sisäänkäynnin lähellä, lasken muutaman kolikon kolehtisäilöön ja mietin isääni, joka kuoli samana syksynä, kun siskoni aloitti työjaksonsa Japanissa kolmekymmentä vuotta sitten.
Nyt siskoni tytär, kokiksi valmistunut nimikaimani aloittaa työt Tokiossa kokkina.
Mochi-taikinan mäiskintä on leipurien taitolaji ja sen syönti kadulla kevään viihdyke.
Naran kauppakujalla kaksi kokkia hakkaa vihreää taikinaa nuijilla olan takaa. Se on mochia, vihreällä teellä maustettua riisigluteenitaikinaa, jota perinnetietoiset japanilaiset nauttivat kuin lettua.
Kokit paiskovat taikinaa kiihtyvällä tahdilla hai hai -huudoilla säestäen. Yleisö taputtaa. Taikinaa leikataan pahvikääröihin ja myydään jonottajille.
Mochin nauttiminen liittyy lähestyvään hanamiin, kirsikankukkien aikaan.
Todai-ji-temppeli kätkee suuren Daibutsu-buddhan.
Narassa muutama kirsikkapuu on jo kukassa lähellä suuren Buddhan temppeliä. Kullalla silattu Daibutsu katsoo turisteja metrin levyisten ripsien raosta lootuksenkukkapatsaiden keskeltä niin kuin jo 1 300 vuotta. Viidentoista metrin korkeudella voi suhtautua suuripiirteisesti selfienottajiin, kun tietää, ettei mahdu selfieen.
Nuoret syövät puistossa eväitä, muovitettuja susheja, bento-aterioita ja 3. maaliskuuta pidettävän tyttöjenpäivän vihreä-valko-vaaleanpunaisia leivonnaisia.
Valintamyymälässä valmisruokaa on tarjolla hyllytolkulla. Se on japanilaisen vanhuksen turva. Helppo lämmittää, mutta ravintoarvoiltaan pilvimäiseksi tehty vaalea sämpylä on nolla.
Osakan linna on kaupungin kaunistus, vaikka jäljennös onkin. Alkuperäinen 1500-luvun lopulla rakennettu linna tuhoutui 1945.
Yhtenäisen Japanin tunnus, Osakan linna on jäljennös. Alkuperäisen Osakan linnan rakentamisen aloitti Toyotomi Hideyoshi vuonna 1583. Linnassa oli hallitsija vielä 1860-luvulla.
Koko linna tuhoutui vuonna 1945. Asetehtaaksi muutetussa rakennuksessa kuoli räjähdyksessä lähes neljäsataa työntekijää. Linnan entistäminen saatiin valmiiksi vuonna 1997.
Linna on silti kaupungin vaikuttavin rakennus.
Sitä ympäröivä puutarha on juuri nyt täynnä kirsikankukkia, helmikuussa luumupuut olivat päässeet ryöpsäyttämään valkoiset ja fuksianpunaiset kukkansa levälleen.
Linnan kivijalan suuret kivet ovat hyvinkin parikymmentä neliöitä. Ympäröivä vallihauta rauhoittaa rakennuksen omaksi maailmakseen.
Neljään kerrokseen levittäytyvä historiallinen näyttely kertoo linnan vaiheista pieteetillä rakennettujen animaatioiden ja taistelukuvausten avulla.
Hideyoshin ja tämän pojan Hideyorin kamppailu vallan säilyttämiseksi, Tokugawa Ieyasun voitto Hideyorin edustamasta länsiliittoumasta ja itsemurhaan päätyneen Hideyorin kohtalo on toteutettu upealla tekniikalla. Sekin selviää, miten talon kokoisia kivilohkareita liikutettiin miesvoimin.
Linna-alueelta on mahdoton poistua hankkimatta matkamuistoksi pientä samuraimiekkaa kirjeveitseksi.
Japanilainen nuori nainen voisi olla ikääntyvän Japanin selkäranka. Tyttöjen päivän 3.3. leivoksia myydään marketeissa.
Japanilainen nuori nainen tulee olemaan uuden Japanin selkäranka. Nyt naiset jäävät kouluttauduttuaankin kotiin nuorissa perheissä.
Nainen kuitenkin ratkaisee, syntyykö Japaniin uusia japanilaisia. Syntyvyyskäyrä on jo useita vuosia peräkkäin roimassa laskussa, ja kansakunta on teollisuusmaiden ikääntynein.
Japani ei juurikaan suosi maahanmuuttoa, ei edes raskaiden hoito- ja palvelualojen töihin. Työllisyys on suhteellisen korkea, sen huomaa vain katsomalla tavallisen baarin työntekijämäärää.
Yksi ottaa vastaan tilauksen, toinen valmistaa kahvin, kolmas täyttää tarjottimen, neljäs lisää siihen kahvileivän, kuudes kilistää kelloa ja seitsemäs laskuttaa.
127 miljoonan asukkaan Japanissa on kannattavampaa maksaa edes jonkinlaista palkkaa mahdollisimman monelle kuin maksaa työttömyyskorvauksia. Moni tekee useaa työtä yhtä aikaa, lomat ovat lyhyitä ja työpäivät pitkiä.
Yllättäen isyysvapaa on kuitenkin vuoden mittainen. Sillä kannustetaan äitejä pitämään kiinni työpaikastaan ja vahvistamaan etenemismahdollisuuksiaan.
Katunäkymä on kuitenkin varsin konservatiivinen. Nuoret naiset pukeutuvat mahdollisimman kauniisti ja epämukavasti. Tyyliin kuuluvat ohut sifonkihame, kevyt takki ja korkokengät.
Söpöys, kawaii, paistaa kaikesta, myös siitä, että naisen kuuluu kävellä jalat hieman sisäkkäin.
Eikä naisen tehtävä ole avata suutaan ainakaan äänekkääseen ja kärkevään kommenttiin.
Japanilainen, äärimmäisyyteen saakka kohtelias yleiskulttuuri asettaa aina toisen itsen edelle. Työssä eteneminen edellyttää kuitenkin kyynärpäitä ja tahdonvoimaa, mihin on opittava.
Pääministeri Shinzo Aben hurskas toive on ollut saada lisää naisia talouden ja hallinnon johtopaikoille Womenomics-ohjelman avulla.
Harvat naiset jatkavat urallaan lasten syntymän jälkeen. Työn, lastenhoidon ja perheen yhteensovittaminen on suuri haaste, koska päivähoitopaikkoja on vähän ja niihin pääsy sattumankauppaa, puhumattakaan että niissä olisi iltahoitoa.
Asenteet ovat kauttaaltaan keski-ikäistä salarymania suosivia. Naisen paikka on kotona, naisen tehtävä on synnyttää, nainen ei ole kykenevä hoitamaan tärkeitä tehtäviä, koska kuukautiset.
Törkeyksiä päästelevät setämiehet karkottavat nuoret naiset vaikuttajan paikoilta parlamenttia myöten, jossa naisia on yli neljästäsadasta kansanedustajasta vajaa kymmenen prosenttia.
Japani onkin sukupuolen tasa-arvolla mitattuna maailmassa sijalla 105, kun Suomi on sijalla 2.
Kukkiva luumupuutarha Osakan linnan alla toi Japaniin kevään jo helmikuussa.
Kirsikankukkien alla istutaan Japanissa tänä keväänä ajatuksissa. Japani on selvinnyt koronaepidemiasta tähän asti vähäisin menetyksin väkilukuun nähden. Maassa suljettiin jo helmikuun lopussa kaikki museot ja koulut.
Kasvomaskin käyttöön ei tarvitse olla mitään terveydellistä syytä, japanilainen tekee sen kohteliaisuudesta. Se saattoi hillitä epidemian leviämistä. Nyt kasvomaskeja voi ostaa Japanissakin enää rajoitetusti – jokainen saa niitä kahden kappaleen erän kirjekuoressa kotiinsa.
Omassa kattopuutarhassa, oman kirsikkapuun alla kevät tulee sittenkin, vaikka tämän vuoden kesäolympialaisista luovuttiin haikein mielin.
Kattopuutarhat ovat kaupunkilaisen henkireikä Japanin suurkaupungeissa.
