Kuva: Mikko Saari
LUKEMINEN | Mikko Saari on lukenut fantasiaa, nuortenkirjoja, Kaniperheen seikkailuja, novelleja ja runoja. Uusi lukuvuosi tuo myös muutoksia lukemisen oheistoimintoihin.
Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne helmikuun aikana.
Tammikuussa tapahtui kirjasomen puolella sellainen liike, että lopetin kirjajuttujen julkaisemisen Instagramissa. En ole poistanut tiliäni, mutta en julkaise enää. Syyt ovat sekalaiset; haluan toisaalta vähentää elämästäni liikkuvia osia, toisaalta Meta on käynyt jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tahoksi, jolle haluan tuottaa sisältöä.
Jatkossa kirjoitteluani, muun muassa kirjojen kommentointia, löytyy Mastodonin puolelta. Siellä olen ; jatkossa näiden lukupäiväkirjajuttujen allekirjoituksesta löytyy linkki sinne Instagramin sijasta.
* *
Romaanit
Ilona Ahti ja Daniela Hakulinen: Tytöt tytöt tytöt (Tammi 2025) – Elokuvaan – jota en ole nähnyt – perustuva romaani kolmen nuoren naisen toisiinsa kytkeytyvistä elämistä. Kirjassa on bileitä, seksiä, rakastumista, mutta myös yhteyden löytämisen vaikeutta, aseksuaalisuutta ja hankalia perhesuhteita. Tyyliltään kirja on elokuvamaisen nopeatempoinen ja vauhdikkaasti etenevä, kohtaukset ovat hyvin napakoita ja tehokkaita.
Jane Austen: Arkaileva sydän (Teos 2024, suom. Kersti Juva) – Uusi suomennos Viisastelevasta sydämestä muuttaa teoksen nimen. Viisastelu tuntuikin vähän oudolta. Jane Austenin viimeinen romaani on tarina epäonnisen rakkauden uudesta tilaisuudesta. Mukana on myös epämiellyttäviä perheenjäseniä ja irti päästämisen tematiikkaa. Taattua laatua sekä Austenilta että kääntäjä Kersti Juvalta, ilo näitä on lukea. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.
Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta III (Kosmos 2024, suom. Sanna Manninen) – Aikasilmukkasarjan kolmas osa laajentaa ikuisen marraskuun 18. päivän tarinaa uusilla henkilöillä. Tara Selter ei olekaan ainoa, joka elää samaa päivää uudestaan ja uudestaan. Pohdiskeleva kirjoitustapa pysyy ennallaan; tämä on filosofisen sävyistä kirjallisuutta. Seuraan mielenkiinnolla, mihin suuntaan sarja etenee. Pari osaa on varmasti luvassa; kuudetta ja seitsemättä osaa Solvej Balle ei ole vielä kirjoittanut. Arvioni Kirjavinkeissä.
Māris Bērziņš: Lyijyn maku (Aviador 2024, suom. Hilkka Koskela) – Maahaasteestani puuttui Latvia; kuittaan sen tällä. Kansi on tylsän lyijynharmaa, vaan eipä sisältökään saa riemusta hihkumaan. Latviassa ei vuosina 1939–1941 ollut mukavaa: toinen maailmansota syttyi, Neuvostoliitto miehitti maan vuodeksi ja sitten tulivat saksalaiset juutalaisvainoineen. Tämän pyörityksen keskellä elämäänsä elää nuori pasifisti, joka toivoo parasta, vaikka lukija tietää, ettei tästä hyvä seuraa. Teos kuvaa lehtileikkeiden avulla ajan ilmapiiriä osuvasti. Yleiskuvaksi jää, miten hankalaa kaiken tällaisen keskellä on kantaansa valita ja samalla elää elämäänsä, ja miten sattumanvaraiseksi moni asia osoittautuu.
Maria Carole: Öidenvartijan kirja (Osuuskumma 2024) – Järeän fantasiakirjan nuoret päähenkilöt joutuvat osallisiksi vuosikymmeniä jatkuneeseen peliin, halusivat tai eivät. Ympärillä on kiehtova fantasiamaailma, jossa puhutaan ajatuksin, nostetaan myrskyjä, syödään muistoja ja vartioidaan öitä. Pitkässä tarinassa riittää synkkiä käänteitä, kun sen osalliset etsivät vapauttaan. Arvioni Kirjavinkeissä.
Becky Chambers: Veisu luonnonkoneille (Hertta 2024, suom. Kaisa Ranta) – Kauan odotettu kirja saapui vihdoin. Munkki ja robotti -kirjoista ensimmäinen kuvaa tilannetta, jossa kaikki on oikeastaan ihan hyvin, mutta selittämätön tyytymättömyys kaihertaa mieltä. Lempeää utopiascifiä teenjuonnista ja ihmisluonnon ymmärtämisestä lukisi kyllä useamminkin; tällainen tekee ihmiselle hyvää. Arvioni Kirjavinkeissä.
Saara El-Arifi: Faebound : Veren erottamat (Gummerus 2024, suom. Helka Sivill) – Romantasiaa afrikkalaisin vaikuttein. Kiehtovassa taikuutta tulvivassa fantasiamaailmassa haltiat ja keijut kohtaavat. Maailma on sotaisa, queer ja täynnä kohtalokkaita ennustuksia. Rakastavaiset saavat toisensa ja suhteet kuumat huipennuksensa, ja juonessa riittää käänteitä. Oikein lupaava trilogian aloitus. Arvioni Kirjavinkeissä.
Keigo Higashino: Pahan asialla (Punainen silakka 2024, suom. Raisa Porrasmaa) – Tämä tuorein Higashino-suomennos on ilmeisesti neljäs etsivä Kaga -dekkari. Mikä lienee suomennosten järjestyksen logiikka, mutta onpahan ainakin hyvä. Kirjailija kuolee ja murhaaja selviää nopeasti, mutta miksi murhaaja on perin vaitonainen motiivistaan? Etsivä Kaga saa kuitenkin tapauksen ratkaistua ja lukijana ei voi kuin olla vaikuttunut Keigo Higashinon taidosta rakennella ovela tapaus. Arvioni Kirjavinkeissä.
Louise Penny: Salaisuuksien hinta (Bazar 2024, suom. Timo Korppi) – Luen melko vähän dekkareita ja vielä vähemmän kirjasarjoja, mutta Armand Gamache -dekkareissa olen jo 12. osassa. Sarja on pysynyt kiinnostavana; sen yksittäiset osat ovat enimmäkseen oivallisia ja laajempi draaman kaari on kantanut hyvin. Nyt Gamache on saanut uuden työn Sûretén poliisiopiston johtajana ja siivoaa korruptiota ja mätäpaiseita sieltä – ja tietenkin asioita mutkistaa erään poliisiopiston opettajan murha. Menneisyyttä saadaan taas kaivella. Hyvin tämä veti kaikki 600 sivuaan.
Stefanie Tuurna: Maamaa (Otava 2025) – Säeromaania muistuttava päiväkirjaromaani antaa äänen änkyttävälle lukiolaiselle. Taitavasti änkytystä kuvaava romaani houkuttelee lukemaan yliluonnollisella, japanilaismausteisella pelottaviin enteisiin liittyvällä juonella. Vähän oudoksuttaa, miten lukiolaiset ovat kuin kamalimpia yläkoulupahiksia. Tämä oli kuitenkin erittäin vaikuttava ja taitavasti tehty esikoisromaani.
* *
Runot, novellit ja sarjakuvat
Tom Gauld: Revenge of the Librarians (Drawn & Quarterly 2022) – Olen seurannut Tom Gauldia Instagramissa jo pitkään, joten ilolla tartuin painettuun kirjaankin, kun sellainen kirjastossa vastaan tuli. Tähän kokoelmaan on koottu kirjallisuusaiheisia strippejä, jotka käsittelevät kustannusalaa, kirjailijoiden elämää, kirjoja, kirjastoja ja niin edelleen. Korona-aika näkyy stripeissä vähän liikaa, muuten tämä on Gauldin tapaan oivaltavaa, hyvin piirrettyä ja hauskaa kirjahuumoria.
Johanna Hartikainen: Mitä kerrot vuodenkorento (Kulttuurivihkot 2023) – Parisuhdeväkivaltaa käsittelevässä runokokoelmassa kerrotaan mustelmista ja ensiapukäynneistä, mutta myös vapautumisesta ja identiteetin uudelleenrakentamisesta. Nykyrunoudeksi tässä riimitellään kovin raikkaalla tavalla. Runojen sisältö on rujoa, mutta tekstissä on voimaa ja tunnetta. Kokoelma toiminee myös vertaistukena ja lohtuna. Arvioni Kirjavinkeissä.
James Joyce: Dublinilaisia (Tammi 1965, suom. Pentti Saarikoski) – Leevi Lehdon Ulysses-suomennos viittaa alaviitteissään sen verran runsaasti tämän kokoelman novelleihin, että otin nyt tämän lukuun ohelle; Pentti Saarikosken suomennoksena, kun en heti hoksannut, että on tästä uudempikin suomennos olemassa. Täytyy siihenkin perehtyä. Kelpo novelleja, kyllä James Joyce tämän taiteenlajin osaa. Monesti näissä ei sinänsä tapahdu paljon, on vain joku sellainen epifania tai oivallus. Kiinnostavaa ajankuvaa 1900-luvun alun Irlannista – Ulyssestä lukeneena olisin kaivannut tähän kyllä muutamia selittäviä alaviitteitä… No, näistä novelleista löytyy kyllä sen verran paljon analyysiä ja selitystä netistä, että tarvittavat taustatiedot selviävät nopeasti.
Lu Xun: Villiruohoa (Savukeidas 2017, suom. Tero Tähtinen) – Ohut vihkonen lupasi edustavansa merkittävää kiinalaista kirjallisuutta. Teoksen kuvataan olevan proosarunoutta, mutta paino on kyllä proosalla, ei runoudella. Lyhyet katkelmat ovat villiä tavaraa, niissä on paljon unenomaista sekavuutta ja painajaismaista tunnelmaa. Kiinnostava, mutta enemmän kulttuurisena kuriositeettina kuin maistuvana kirjallisuutena.
Risto Rasa: Taivasalla (Otava 1987) – Vaati kirjaston palautusmuistuttelun, jotta sain tartuttua tähän sattumalta hyllystä poimittuun runokirjaan. Risto Rasa kirjoittaa luonnosta ja tyyli on kovin japanilaishenkistä vähäsanaisuutta. Kuvastossa pilkahtelee toisinaan kaupunkiakin, mutta vähän. Minimalistisen luontokuvauksen ystäville tämä on erinomainen valinta, kaunis ja herkkä. Arvioni Kirjavinkeissä.
Harry Salmenniemi: Triptyykki (Poesia 2024) – Novellisti ja runoilija on laatinut triptyykin, joka koostuu kolmesta runomuotoon kirjoitetusta novellista, jotka kytkeytyvät toisiinsa. Aivan kaikkia kytköksiä tai rakenteen piirteitä en ensilukemalla hahmottanut; voi olla, että tämä pitäisi lukea toiste tai kolmannenkin kerran. Pienelle vihkoselle sen voi suodakin. Nyt tyydyn toteamaan, että Harry Salmenniemen proosatuotanto toimii kyllä voimakkaammin kuin tämä, mutta Poesia-vihko on toisaalta luonteeltaankin kovin kokeellinen formaatti.
* *
Tietokirjallisuus
Jussi Helamaa: Elämän tai ainakin pyöräilyn tarkoitus (Parus verus 2024) – Retki pyöräilyn maailmaan: lyhyt katsaus polkupyöräilyn historiaan, pohdintaa pyöräilyn filosofisista ja lääketieteellisistä vaikutuksista ja suomalaisten pyöräilyn harrastajien ja ammattilaisten haastatteluja. Historiapuolesta pidin, filosofinen puoli puhutteli, lääketiedepuolella oli jokunen kiinnostava detalji ja haastatteluosio oli kaikista tylsin. Kokonaisuutena ihan mukava fillarikirja silti. Arvioni Kirjavinkeissä.
Edward Kay & Mike Shiell: Haiseva tiede – Miksi pahimmat hajut haisevat niin pahalta (Kvaliti 2023, suom. Jade Haapasalo) – Ällö tiede -sarjan avausosa kertoo kaiken hajujen maailmasta, keskittyen tietysti niihin kaikista pahanhajuisimpiin juttuihin. Pätevien tekijöiden käsissä on syntynyt oikein mainio lasten tietokirja ällöttävien juttujen ystäville. Tekstiä on aika paljon, eli kohderyhmä on jossain alakouluikäisissä, jotka lukevat itse sujuvasti eivätkä kammoa vaikeampia ja vieraampia sanoja. Arvioni Kirjavinkeissä.
* *
Kuvakirjat
Jonna Björnstjerna: Kummitusjuna (WSOY 2023, suom. Outi Menna) – Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä -sarjan kuvakirjassa ollaan pelottavien asioiden äärellä, kun kaniperheen pikkuveli hyppää iltamyöhäisellä vahingossa kummitusjunan kyytiin. Tarina on lapsille varmasti vähän pelottava, mutta loppu on onneksi onnellinen. Piirrostyyli on selkeä ja ihastuttava, tämä on laadukasta lasten kuvakirjallisuutta.
Jonna Björnstjerna: Syväjärven salaisuus (WSOY 2023, suom. Outi Menna) – Lisää kaniperheen seikkailuja, tällä kertaa pelottavan Syväjärven rannalla. Isosisarukset sukeltelevat etsien järvestä eläimiä, mutta Pikkuveli ei uskalla uiskennella. Hyvä niin, koska Syväjärvessä on merihirviö, joka nappaa isosisarukset. Pikkuveljen on toki sitten uskaltauduttava pelastusretkelle. Sukellusretki on jännittävä seikkailu, joka onneksi päättyy hyvin, ja mukana on myös pieni opetus luontokappaleiden kohtelemisesta. Piirrosjälki on hauskasti omituista yksityiskohdissaan ja tarina on sopivasti pelottava.
Jonna Björnstjerna: Setä Surkeus (WSOY 2022, suom. Outi Menna) – Suomeksi tämä kirja aloittaa Kertomuksia merkillisestä kaniperheestä -kuvakirjasarjan, mutta ruotsiksi tämä on jo viides osa. Eipä väliä sillä, koska tarinat eivät ole jatkoa toisilleen. Tässä kirjassa esitellään Setä Surkeus, jonka ilmestyminen paikalle tietää epäonnea. Satumetsässä nähdäänkin paljon hauskasti pieleen meneviä viittauksia klassikkosatuihin. Kuvitus on sympaattista ja tarina hauska, joten ei ihme, että sarjan suomennokset on aloitettu juuri tästä osasta.
Jonna Björnstjerna: Muumion paluu (WSOY 2024, suom. Outi Menna) – Pikkuveli on yökylässä mummon luona. Mummon iso puukoti on nykyään hotelli, jossa majailee kaikenlaisia pelottavia hirviöitä. Kotitonttu kenkkuilee ja mummokin katoaa. Pikkuveljen on siis ryhdyttävä salapoliisiksi. Dekkarimainen mysteeri on jälleen kerran upeasti kuvitettu ja täynnä hienoja yksityiskohtia. Tämä on sarjan parhaita osia, mysteerin selvitteleminen toimii ja tarinan opetuskin on tärkeä: älä unohda antaa kotitontulle puuroa.
Jonna Björnstjerna: Avaruusoliot (WSOY 2024, suom. Outi Menna) – Kaniperhe on katselemassa tähtiä, kun avaruusolioihin uskova pikkuveli joutuu muiden pilkan kohteeksi. Nöyryytetty pikkuveli poistuu syrjemmälle – ja joutuu avaruusolioiden sieppaamaksi! Avaruusolioilla on kavala juoni Satumetsän tuhoamiseksi, joten pikkuveli joutuu taas pelastamaan kaiken. Avaruusolioiden alukseen on jemmattu kelpo annos silmäniskuja aikuislukijoille.
Mikko Saari
msaari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lukupäiväkirja 2024: osa 12 – Tavoite täyteen
LUKEMINEN | Mikko Saari luki joulukuussa vuoden lukutavoitteensa täyteen romaaneilla, tietokirjoilla, runoilla ja lastenkirjoilla.
Lukupäiväkirja 2024 – osa 11: Novellikokoelmia ja uutuusluetteloita
LUKEMINEN | Mikko Saari luki marraskuussa nipun romaaneja, useamman novellikokoelman ja vielä muutamia kevään kirjakuvastoja.
Lukupäiväkirja 2024 – osa 10: Kotimaista sarjakuvaa ja kevään uutuuksia
LUKEMINEN | Mikko Saari luki lokakuussa kotimaista sarjakuvaa ja kustantamojen kevään kirjaluetteloita.
Lukupäiväkirja 2024 – osa 9: Esikoisia ja toisinkoisia
LUKEMINEN | Mikko Saari luki syyskuussa kotimaisia esikois- ja toisinkoisromaaneja.